Ankan rintafile, soijaa ja sokeria

Kun blogin herra kertoi Kiinaan suuntautuvalla työmatkallaan syöneensä ankkaa dipattuna soijaan ja ...sokeriin, nyrpistin hieman nenääni. Siis sokeriin! Nyrpistelyt sikseen, ankka ja ruokokidesokeri ovat aivan mahtava yhdistelmä!

Ankanrinta viipaloituna keskellä oikealla.

Ankan rintafile, soijaa ja sokeria

Kahdelle

1 ankan rintafile
1 dl soijakastiketta
1-2 dl ruokokidesokeria

Viillä ankanrinnan rasvapuolelle viiltoja ja ruskista rasvainen puoli kevyesti pannulla.
Lämmitä uuni 150-asteeseen. Laita paistomittari rinnan keskiosaan. Paista uunissa nahkapuoli ylöspäin, kunnes paistomittari näyttää 52-astetta.

Anna lihan vetäytyä hetki, poista rasva, sitten viipaloi ohuiksi (5mm) suikaleiksi ja tarjoile lämpimänä. Ankkaa siis dipataan ensin soijaan ja sitten sokeriin.


Olen menossa ravintola Chediin Tallinnassa nyt toistamiseen. Paikka oli oikeasti älyttömän hyvä ja sieltä saa ankkaa monessa eri muodossa (olen aivan hulluna ankkaan.. voisin syödä sitä varmaan loppuikäni)! Työstän parhaillaan myös Tallinnan ravintola- ja kahvilatarjontaa koskevaa postausta, josta on laajempi ja kattavampi kuin viimevuotinen - tietysti päivitettynä.

Kävimme Tallinnassa myös mauste- ja ruoka-ainekaupassa nimeltään Piprapood (pippurikauppa), siellä myytiin ruokokidesokeria sellaisessa isossa köntässä. Kaupasta lisää myöhemmin. Ehkäpä tulen ostaneeksi myös sokerimöykyn. Se voisi näyttää todella kivalta.

Tatrapuder x3

Tatrapuder on eestiä ja tarkoittaa tattaripuuroa. Se ei varsinaisesti ole eestiläinen aines vaan tulee enemmänkin idästä, mutta itse liitän sen vahvasti Eestiin. Tässä kolme mainiota tapaa syödä tattaria.

Näiden ohjeiden Baltix-merkkinen tattari on ostettu Eestin Herkusta ja sitä on näissä ohjeissakin käytetty.

Tattaria voi syödä sekä makeana että suolaisena ruokana. Se on hyvää, taas kerran, smetanan ja majoneesin kera, lisukkeena lihalle tai kanalle tai sitten pitkään haudutetun, murean lihan kera. Monet syövät tattaria myös haudutetun hapankaalin kanssa.

Kuten sushiriisin kanssa, en myöskään liota ja huuhtele tattaria tuntikaupalla, vaikka jotkut näin toki tekee.


Tattaripuuro maidolla

Kahdelle

n. 2 dl tattaria
2 dl kylmää vettä
2 dl maitoa


Huuhtele tattari kattilassa ja valuta vesi pois.
Laita kattilaan n. 2 dl vettä ja anna kiehua hiljalleen n. 5 minuuttia kannen alla.
Lisää maito, sekoita varovasti ja odota, kunnes kaikki maito melkein hävinnyt. Älä anna tattarin kiehua liikaa, jottei siitä tule mössöä.

Tarjoa syvästä lautasesta runsaan maidon ja sokerin kera.

Tattaripuuroa ja pekonia

Tattari pekonilla ja smetanalla

Kahdelle

n. 2 dl tattaria
n. 3 dl vettä
4 siivua pekonia
2-4 rkl smetanaa (Deliciest tai eestiläistä Eestin Herkusta)

Keitä ensin tattari:
Huuhtele tattari kattilassa ja valuta vesi pois.
Laita vesi kattilaan ja anna kiehua kannen alla viitisen minuuttia. Jos vettä jää kattilaan liikaa niin poista kansi ja anna veden haihtua kiehumisen aikana. Anna tattarin vetäytyä kannen alla muutaman minuutin. Sitten lämmitä tilkka öljyä pannulla ja paista tattaria muutaman minuutin.

Suikaloi ja paista pekonit kypsäksi.

Tarjoile tattari syvästä lautasesta pekonin ja smetanan kera.


Tattaria ja haudutettua nautaa

Neljälle

500 g naudan kulmapaistia
500 g tattaria
n. 4-6 dl vettä/lihalientä (tai näiden sekoitus)
suolaa
mustapippuria
3 laakerinlehteä

Leikkaa kulmapaisti puoliksi niin, että palat mahtuvat hyvin kattilaan. Voit leikata sen myös pienemmiksi osiksi. Laita kattilaan vettä niin että liha juuri ja juuri peittyy. Anna kiehahtaa, valuta ja huuhtele.

Täytä kattila uudelleen vedellä (n. 1l) ja anna kiehahtaa kevyesti, jonka jälkeen pienennä lämpöä ja anna hautua miedolla lämmöllä 2,5-3 tuntia. 

Kun liha on täysin pehmennyt ja erittäin mureaa, poista se kattilasta, pilko pienemmiksi paloiksi ja anna jäähtyä. 

Keitä tattari lihaliemessä tai liha-vesiliemessä: Laita isoon kattilaan 500g tattia ja kaada päälle liemi. Anna kiehtahtaa ja pienennä lämpöä, kunnes se poreilee kevyesti. Anna veden haihtua, kuten keittäessä riisiä.

Lopuksi yhdistä tattari lihaan ja tarjoile smetanan sekä salaatin kanssa. 


Huippuhyvää myös parina seuraavana päivänä! Tattari kannattaa lämmittää pannulla pienessä öljytilkassa.

Aglio & Olio

Saku Tuomisen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden pastakirja Aglio & Olio sisältää toistasataa alkuperäistä ja toinen toistaan herkullisempaa pastaohjetta. Kirja on todella monipuolinen, kuvat ovat hienoja, ohjeet kirjoitettu selkeästi ja muutamien ruokien kohdalla myös niiden historiaa/alkuperää on avattu. Huonoa kirjassa on se, että ainesten määrää ei kerrota kovin tarkkaan, jos ollenkaan.

Täältä löytyy aidosti hyviä, italialaisia ohjeita todella paljon. Sivuja kirjassa on 343, ja kyllä, lähes jokainen sivu pursuaa pastaohjeita. Se on todella kattava ja antaa ideoita kokeneellekin pastankeittäjälle. Kirja on konstailematon ja eroaa paljon peruskeittokirjoista yksinkertaisuudessaan. Toki ohjeet ovat monipuolisia ja kaikki niistä eivät ole niin iisejä. Kokeilemaan vaan!

Kaiken kaikkiaan hyvä kirja pastan ystäville! En suosittelisi niille, jotka kaipaavat kovin yksityiskohtaisia ohjeita. Mielestäni kirja on mainio ja sisältää paljon hieman vieraampiakin ohjeita, joihin en ole muualla törmännyt. Parhaiten se palvelee varmaan heitä, jotka ovat jo jonkin aikaa kokkaileet ja osaavat itse katsoa parhaat suhteet aines- ja maustemääriin.

Kirjasta olemme poimineet mm. Vincisgrassin sekä tuoremakkarapastan ohjeet. 
 

Shabu Shabu eli japanilainen fondue

Tämä on uusi lempiruokamme! Japanilaisen kokkikurssin aikana keksin, että Trangia hoitaa mainiosti Naben eli tuollaisen keittoastian tehtävän. Kätevää! Tuleepahan hyödynnettyä Trangiaakin hieman useammin kuin pari kertaa vuodessa.

Ideana siis dipata ohuen ohuita lihasuikaleita, kasviksia, sieniä, tofua ja nuudeleita kevyesti kiehuvaan veteen, sitten vuorostaan dipataan kastikkeisiin ja nautitaan heti hyvän Saken kera!

Suluissa olevat ainekset ovat ns. vapaaehtoisia. Itse emme niitä viime kerralla käyttäneet, mutta herkullisiahan ne ovat! Kastikkeissa olen korvannut viljaetikan riisiviinietikalla.

Vietnamilaista keittoa, japanilaista Shabu Shabua ja sushia sekä ankanrintaa kiinalaisittain nautittuna sokerin ja soijakastikkeen kera.

Shabu Shabu

Kahdelle/Neljälle


150 g marmoroitua ulkofilettä per ruokailija
(1/4 kiinankaalia)
1 purjo
(n. 12 shiitake sientä)
n. 200 g lasinuudeleita
(n. 100 g Udon nuudeleita)
1 nippu ruohosipulia

1-2 valkosipulinkynttä

Viipaloi liha erittäin ohuiksi suikaleiksi (tai pyydä suikalointia kaupassa) ja asettele lautaselle niin, että  palat saa helposti irrotettua puikoilla.

Pese ja leikkaa kiinankaali pituussuunnassa poikittain n. 5cm paloiksi niin, että lehdet pysyvät kasassa.

Poista purjosta kantapala. Pese ja leikkaa vinottain n. 7cm pituisiksi viipaleiksi.

Ota shiitake-sienistä kantapalat pois ja huuhtele sienet.

Asettele vihannekset ja sienet kauniisti lautaselle.

Keitä nuudelit ohjeen mukaan ja aseta lautaselle/kulhoon.

Ponzu on tuo tumma kastike taustalla ja seesami-misokastike tämä sinapinkeltainen edessä. Vasemmalla ruohosipulia ja oikealla retikkaraastetta, jotka lisätään jokaisen ruokailijan omaan ponzuastiaan juuri ennen ruokailua.

Ponzu-kastike

Kahdelle

3 rkl kalakastiketta
7 rkl soijakastiketta
5 rkl viljaetikkaa tai riisiviinietikkaa
3 rkl miriniä
1 dl vettä

Yhdistä kaikki ainekset kattilassa. Lämmitä, mutta älä keitä. 
Ota pois liedeltä ja anna jäähtyä.


Seesami-misokastike

Kahdelle

3,5 rkl misojauhetta tai 1 pss misokeittotahnaa (esim. Wakame)
2 rkl majoneesia
4-5 rkl rouhittuja ja kevyesti paahdettuja seesaminsiemeniä
1,5 rkl sokeria
2 rkl soijakastiketta
2,5 rkl viljaetikkaa tai riisiviinietikkaa
2 rkl tuoretta inkivääriraastetta
3-5 rkl maitoa

Sekoita ensin maito ja miso keskenään hyvin. Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin.
Jos kaipaat tulisuutta voit lisätä chilijauhetta tai -tahnaa.

Varasin seuraavalle Tallinnan-matkallemme pöydän ravintola Chedistä, jota olen halunnut testata jo pitkään. Kyseessä on siis aasialaista fine diningia, joka löytyi viime vuonna Tallinnan ravintoloiden 1. sijalta ja nykyisin pitää sijaa neljänneksi parhaana. Odotukset ovat siis korkealla!

Blogi Reality!

Minä, kuten moni muukin, päätin tavoistani poiketen toteuttaa tämäkertaisen haasteen, joka kiinnitti huomioni Suomen Ruokablogit -sivustolla.

Keskiviikko 14.11.12

Heräsin ensin ilman herätyskelloa muutamaa minuuttia ennen seitsemää, käänsin kylkeä ja hautauduin peiton alle useasti. Luin työsähköpostit ja uutiset. Nousin 7. 40. Tyypillinen aamu siis. Aamurutiineiden jälkeen huomasimme blogin herran kanssa olevamme varsinaisest tekstiilikaksoset. Molemmilla vaaleansininen kauluspaita, minulla onneksi tummansiniset pillifarkut mustien puvunhousujen sijaan.  Aamiais- ja lounastarpeet kassiin ja menoksi. Meillä on usein sama työmatka, koska toimistomme sijaitsevat noin viiden minuutin ajomatkan päässä toisistaan. Kätevää, eikä minun tarvitse useinkaan kulkea bussilla. Bussit ovat kamalia.

Tekstiilikaksoset

Aamukahvi ja välipalaleivät

Ensitöikseni hain puolen litran mukiini kahvia, avasin rahkapurkin ja tästä se sitten lähti.

Pidän työstäni todella paljon. Se on äärimmäisen monipuolista ja vaihtelevaa, ajoittain todella hektistä, haasteellista ja myös palkitsevaa. Yksikään päivä ei ole samanlainen ja tapaan erittäin paljon ihmisiä. Se on kivaa.

Keskittyäkseni tiettyihin tehtäviin paremmin kuuntelen yleensä musiikkia. Viime aikoina olen alkanut kuunnella venäläistä Russkoje Radio -kanavaa iPhonella. Hyvää kielitreeniä! Sitäpaitsi on ihan hyödyllistä kuunnella uutisia eri lähteistä.

Tässä eräs tämänhetken suosikkikappaleistani. Musiikillisesti se ei ehkä ole täysin omaa makuani, mutta se muistuttaa minua positiivisista asioista, joten ...niin, en siis osaa selittää tykästymistäni siihen. :)

En yleensä syö lounasta. En vain ole tottunut siihen. Syön kello 11-15 tienoilla leivän tai sämpylän, jolla jaksan iltaan. Jaksaisin varmasti ilman välipalaakin, mutta salipäivinä on hyvä syödä jotain. Tänään oli salipäivä ja välipalana neljä Poronkylän ruisleipää paahtopaistilla ja kirnuvoilla.

"Jälkiruoaksi" päivän karkkiannos eli Ässä Mix-pussi ja Geisha-suklaapatukka.

Päässäni pyöri Classic Pizzalta eilen saamani todella töykeä vastine asiakaspalautteelleni - joka oli vielä kuitattu "Tämän viestin sisältö on luottamuksellinen ja tarkoitettu ainoastaan sen vastaanottajalle..". Heillä tuntuu tuo töykeä asenne tulevan aivan kaikkein ylintä johtoa myöten. On sääli huomata, kuinka jotkut yritykset eivät oikeasti ymmärrä asiakaspalvelun laadun merkitystä. Unohdin harmitukseni nopeasti ja varasin leffaliput illaksi.

Työpäivän jälkeen menin samassa rakennuksessa olevalle salille polkemaan kuntopyörää 40-minuutiksi, kun en tuntia ehtinyt (enkä jaksanut) tänään polkea. Kuntopyörän lisäksi saatan tehdä vatsoja ja hauiksia sekä ojentajia, en muuta. Minulla on hassut lihakset, koska jo muutaman lihastreenin jälkeen ne turpoavat ja kasvavat saaden minut näyttämään Tarzanilta. Oikeasti. Ei siis lihastreeniä minulle. Kuntopyörä on hyvä keino polttaa rasvaa, kun en kylminä ja pimeinä aikoina viihdy lenkkipolulla. Sitäpaitsi pyöräillessä voi tehdä kaikkea muutakin - esimerkiksi kuunnella saksankurssia Podcastinä! Olen todella tyytyväinen, että olen löytänyt pari oikeasti hyvää kielikurssia iPhonelle ja pääsen hyödyntämään tuon tunnin jollain tavalla. Tänään taivuteltiin verbejä. Ich bin, du bist, Er/Sie/Es ist.


Blogin herra nappasi minut kyytiin sulkapallotreeninsä jälkeen ja suuntasimme ensin kotiin ja sieltä ratikalla leffaan. Ensin toki vähän ruokaa. Leffa alkoi 20.30 Kinopalatsissa, joten kokeilimme aivan leffateatterin lähellä olevia ravintoloita. Vapiano oli tupaten täynnä, sitten vilkaisimme Mayaa ja sen jälkeen menimme Iguanaan. Olimme kerran aiemmin käyneet siellä asuessani Vuorikadulla. Iguanan hyvä puoli on se, että siellä on keittiö auki pitkälle yöhön! Söimme kumpikin burritot, jotka eivät kyllä näyttäneet oikeastaan miltään, mutta maistuivat hyvälle!

 

 

 

 

Herkkuni Kinopalatsin Premiere-istuimella.

 

Skyfall osoittautui todella hyväksi. Siis todella! Bondit eivät ole koskaan erityisesti vakuuttaneet minua, mutta tämä oli aivan huippu! Suosittelen ehdottomasti. Muutamat kohtaukset olivat aivan mahtavia ja Daniel Craig veti taas kerran mahtavan roolisuorituksen. Myös Javier Bardemin suoritus teki vaikutuksen.



 

Leffan jälkeen kotiin ja tutimaan. Pakollinen keittiökuva kertoo siis lähinnä sen, että arkisin emme sitä erityisesti käytä. Päivä oli ihan jees kaiken kaikkiaan. Herkuttelu kuuluu siis olennaisena osana jokaista päivää! :) Ellemme olisi käyneet leffassa, olisin todennäköiesti tehnyt hääkuvakirjaa. Minusta on mukavaa, kun meillä ei ole mitään velvollisuuksia töiden lisäksi vaan voimme tehdä oikeastaan ihan mitä huvittaa.

 



 

 

 

 

Suomen parhaat ravintolat, baarit, kahvilat TOP 5

Olen tutkaillut kaikkien muiden listoja niin pitkään, että oli aika vihdoin tehdä oma. Tässä siis meidän Suomen parhaat -listaus lyhyine perusteluineen.

"The other night I ate at a real nice family restaurant. Every table had an argument going."George Carlin

Ravintolat

1. Savoy, Helsinki
Ilmiömäinen palvelu.

2. Lyon, Helsinki
Upea tunnelma, kuin Pariisissa olisi.

3. Demo, Helsinki
Pieni ja hyvin tyylikäs.

4. Villetta
Mahtavan aitoja, italialaisia makuja. Persoonallinen palvelu. Kokemus jokaisella vierailulla. Kuin Italiassa olisi.

5. Gaijin, Helsinki
Erinomaisia makuja.

"A loaf of bread, a jug of wine, and thou."Omar Khayyam

Baarit

1. Salutorget, Helsinki
Upea, mahtava ja tyylikäs paikka. Viihtyisin siellä lasillisella ikuisesti. Mahtava palvelu!

2. Tintå, Turku
Jotenkin mukavan ruotsalaishenkinen paikka. Hyvä viinejä, naposteltavaa, kakkuja!

3. Teatteri, Helsinki (päivällä/iltapäivällä)
Valoista ja avara. Ok palvelu. Tyylikäs.

4. Teerenpeli, Helsinki
Jopa talon viinit ovat yllättävän hyviä, paljon naposteltavaa, hyvää taustamusiikkia. Todella helppo ja mutkaton.

5. Ravintola Kahvilla, Tampere
Olemme käyneet täällä vain kerran, mutta paikka oli niin persoonallinen, että minun on aivan pakko suositella sitä! Asiakaskunta värikästä ja musiikki oli tuona iltana kepeän jazzahtavaa. Söimme borshia puolenyön aikaan lauantaina! Huippua!




 

"If this is coffee, please bring me some tea; but if this is tea, please bring me some coffee."
Abraham Lincoln

 

 

Kahvilat

Kahviloista voin ilmeisesti suositella vain kahta! Nämä ovat tosin sitäkin hurmaavampia!
Turku on mainio kahvilakaupunki, jonka tarjotaan haluan tutustua lähiaikoina vieläkin paremmin.

1. Latte Cafe, Turku
Omistaja ostaa itse pavut tuoreena ja paahtaa ne myös itse. Ensiluokkainen palvelu ja oikeasti mieletöntä kahvia.

2.  Cafe Qwenzel, Turku
Hurmaava pieni kahvila, "kotona tehtyjä" kakkuja ja leivoksia.
 

Banh Canh Tom -keitto

Olemme parina viikonloppuna tehneet aasialaisia ruokia yllättävänkin paljon. Sunnuntaina väsäsin vihdoin myös tätä mainiota vietnamiliasta Banh Canh Tom-keittoa, jota joidenkin ainesten puuttumisen vuoksi jouduin muokkaamaan. Lopputulos oli kuitenkin herkullisen tulinen!

Keittoa söimme siis sunnuntaina alkuruoaksi. Pääruoaksi teimme ankkaa sekä kokeilimme japanilaisella kokkikurssilla testaamaamme japanilaista fondueta. Sekoitimme siis vietnamilaisia, kiinalaisia sekä japanilaisia ruokia.

Banh Canh Tom -keitto (oma versiomme)

Neljälle/kuudelle

2 l vettä
1 kalaliemikuutio
3 rkl kalakastiketta´
1 shalottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 prk tomaattipyreetä
1 tomaatti
70 g kalaa (esim. kuhaa)
100 g katkarapuja

50 g hienonnettua kevätsipulia 
50 g hienonnettua korianteria
2 ohueksi pilkottua tuoretta chiliä

100 g Udon- tai riisinuudeleita

Keitä vesi ja lisää liemikuutio. 

Lämmitä loraus oliiviöljyä pannulla ja paista silputut sipulit, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Lisää sipulit keittopohjaan.

Lisää kalakastike ja suola.

Kuumenna loraus öljyä pannulla. Lisää pieneksi pilkottu tomaatti ja paista, kunnes tomaattikuutiot pehmenevät hieman. Lisää tomaattipyree ja paista miedolla lämmöllä, kunnes tomaatit pehmenevät täysin. Lisää tomattiseos keittopohjaan ja sekoita. Lisää kalanpalat. Anna kiehua miedolla lämmöllä muutaman minuutin. Lisää katkaravut hetkeä ennen tarjoilua kuumaan keittoon. Älä keitä enää vaan anna katkarapujen kypsyä kuumassa liemessä.

Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Keitto ei tässä vaiheessa ole tulista eikä mausteista.

Nuudelit:

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Itse käytin riisinuudeleita: Keitä n. litra vettä. Ota pois liedeltä ja lisää nuudelit kuumaan (ei kiehuvaan!) veteen n. neljäksi minuutiksi. Valuta ja siirrä nuudelit kattilaan, jossa on kylmää vettä. Voit pitää nuudeleita kylmässä vedessä tarjoiluun asti.

Tarjoilu: 

Laita annos nuudeleita keittolautasen pohjalle. Lisää keitto ja ripottele päälle runsaasti kevätsipuli- ja korianterisilppua. Lisää myös chiliä maun mukaan.

Itse lisäsin keittoon vielä teelusikallisen punaista chilitahnaa tuomaan hieman lisää tulisuutta.

Japanilainen kokkikurssi

Meitä ei ole viime aikoina paljoa kotona näkynyt, ei arkena eikä viikonloppuna, joten ruoanlaitto on jäänyt sivuun. Onneksi olin alkusyksystä bookannut meidät Suomalais-Japanilaisen Yhdistyksen kokkikurssille, joka pidettiin viikko sitten torstaina Töölössä.

Kastikkeita

Alkuun pahoittelen heti kuvien osittain heikkoa laatua. En ole kantanut järkkäriä näihin tapahtumiin, joten iPhonen kamera palvelee - ainakin jotenkuten.

Meitä oli yhteensä noin parikymmentä. Olimme erään töölöläisen koulun kotitalousluokassa ja ryhmäjako tapahtui pöydittäin, ryhmäkoko vaihteli 4-6 hengen välillä, joist ajokainen ryhmä valmisti aterian pöytäseurueelleen.

Meille sattui aivan mahtava työpari-pariskunta! Noin 45-55 vuotias pariskunta, jotka olivat vierailleet Japanissa todella usein. Heiltä saimme mainioita matkavinkkejä toivottavasti lähitulevaisuudessa tapahtuvalle Japanin-matkallemme.


Päivän menu: SHABU SHABU (japanilainen fondue) kastikkeiden kera sekä Macha panna cotta.

Kaikki sujui hyvin luontevasti. Miehet suikaloivat lihan ja tekivät kastikkeet, naiset jälkiruan ja vihannekset.

Lihan leikkuu oli ehkä eniten aikaa vievä, koska liha piti suikaloida erityisen ohueksi. Siis todella ohueksi.

 

Lihan lisäksi meillä oli paljon vihanneksia, sieniä sekä tofua ja nuudeleita. Näitä upotimme veteen siis aivan lihan tavoin. Sen jälkeen dippasimme niitä kastikkeisiin. Aivan huippuhyvää!

 

Huomatkaa tämä myös kurssilla paljon positiivista huomiota herättänyt vihannesasetteluni.

 

 

 

 

 

 

Ohjaaja käynnistelemässä fondue-"keitintä".

 

 

 

Mmm..ruokaa!

 

 

Ja tässä kastikkeet vielä uudelleen. Etenkin tuo majoneesikastike (tuo sinapinvärinen) oli aivan mahtavan hyvää! Jaan ohjeen täällä lähiaikoina.

 

 

 

Macha pannacotasta ei ole kuvaa, koska se ei ollut hyytynyt. Aion valmistaa sitä kotona pian, joten silloin näette!

 

Eräs kurssilainen oli tuonut aitoa, japanilaista Sakea meille kaikille maisteltavaksi. Se oli aivan mahtava juttu, koska tämä Sake oli ihan eri maata kuin Alkon versiot.

Lisätietoja seurasta, ja sen kaksi vertaa vuodessa järjestettävistä kokkikursseista, löydät täältä: http://www.suomi-japani.net/


Tulevana viikonloppuna olemme pitkästä aikaa ainakin osan ajasta kotona ja ajattelimme teemaan liittyen laittaa muutamaa aasialaista herkkua kiinasta, vietnamista ja japanista! Blogin herra opetti minut taannoin syömään ankanrintaa soijakastikkeen ja ruokokidesokerin kera - oli muuten tajuttoman hyvä yhdistelmä!
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Varsinainen mestari

Korjauksena edelliseen omenahillopostaukseen, käyttämämme omenat olivat siis Antonovkaa. Omenatietämykseni on äärimmäisen rajoittunutta ja minusta kaikki Suomessa kasvavat vaaleat omenat ovat valkeita kuulaita.

Tässä blogissa ollaan ehkä hieman yllättäenkin suuria pikaruoan ystäviä. Olemme lähi-Kotipizzamme vakioasiakkaita ja siellä tiedetään toiveemme jo kysymättäkin, joskus jopa meitä paremmin (unohdan aina, että kuitupohja on Kotzonessa sata kertaa parempi, kuin tavallinen ja unohdan mainita sen. Onneksi kotipizzayrittäjämme muistaa tämän jo ulkoa). Välillä piipahdamme toki myös aidan toisella puolella katselemassa. Viime aikoina ruoho ei ole ollut vihreämpää aidan toisella puolella.

Eniten minua risoo, suorastaan hermostuttaa, Classic Pizza. Kaikki sujui hyvin viime kesään saakka, kun tämä pizzeriaketju lanseerasi suomalaiskokkien kanssa yhteistyössä suunnitellut pizzat. Kokeilin ensin Sukulan Italialaista pizzaa, joka oli ihan ok, joskin aika mauton (tryffelin mausta ei hajuakaan). Sitten, majoneesiaddiktina, päätin kokeilla Björkin aasialaisvaikutteista pizzaa, johon kuitenkin uskalsin esittää yhden muutostoiveen - ei jalapenoa, kiitos! Tämäpäs ei käynyt päinsä, "koska nämä pizzat ovat mestarien suunnittelemia eikä niitä saa muuttaa millään tavoin. Mitään ei saa lisätä eikä vähentää". Olin kirjaimellisesti järkyttynyt. Nälkäinen ja järkyttynyt. Vai että joku mestari päättää... No huhhuh.

Olen lähes aina työskennellyt asiakasrajapinnassa ja yhden asian olen oppinut: asiakas on aina oikeassa. Aina. Vaikka en itse ole koskaan työskennellyt ravintola- tai ravitsemusalalla niin kehtaan kuitenkin väittää, että asiakkaalla on aina oltava oikeus valita, mitä jättää ruoastaan pois ja mitä lisää, kunhan hinnasta sovitaan - ei kokilla.

Meni muutama kuukausi ja palasin blogin herran toiveesta tuohon pizzeriaan ja ajattelin kokeilla kepillä jäätä. Esitin saman tilauksen samalla toiveella. Ja taas kuin isku vastoin kasvoja kuulin, kuinka mestereiden pizzoja ei voi muuttaa mitenkään. Kysyin sitten, voinko saada pizzan vain parilla jalapenolla (oikeasti inhoan niitä!), mutta ei.. "ruuhka-aikana kokilla ei ole aikaa laskea mitään kappalemääriä". Olin todella tuohtunut. Siis todella. Olisin halunnut kävellä ulos, mutta koska blogin herralla oli kova nälkä, päätimme jäädä ja syödä pizzamme. Itse tilasin siis aivan eri pizzan ja jatkossa vältän kyseistä ketjua. Kotipizzassamme sentään asiakas saa valita, mitä pizzaansa ottaa (kuten kaikkialla muuallakin!), ja palvelu sekä laatu ovat aina erinomaisia!

Toinen huono kokemus koskee Hesburgerin pekonihampurilasta. Katsokaa nyt, kuinka pieneksi se on muuttunut! Sämpylä on aivan varmasti halkaisijaltaan lähes sentin pienempi, ja pihvi, tuo onneton pieni läpyskä, on ohentunut entisestään. Hampurilainen näytti surkealta ja maistui lähinnä majoneesisämpylältä. Huomatkaa, että tuo määrä majoneesia ei siis tule vakiona vaan olen itse lisännyt vielä puoli pussia kurkkumajoneesia. Toivottavasti löydätte pihvin sen seasta. Pihvi on juuri niin ohut, kuin mitä kuvassa näkyy. Ylipäätään koko hampurilainen näyttää enemmänkin nukkekotiversiolta entisestä.
 

 

 

Saa suositella hyviä grillejä ympäri Suomen, erityisesti pk-seudulla!

Omenahillo

Yritin muistella, milloin olen tehnyt jotain omenasta ja täytyy myöntää että omenaisten kastikkeiden/majoneesien lisäksi omenakeitokseni ovat varsin vähissä. Tämän puutteen pääsenkin korjaamaan ihan tällä viikolla, koska ihana naapurimme toi meille sunnuntaina 6,5 kg omenoita - ja jatkoa kuulemma seuraa!

Aluksi olisin halunnut tehdä ainakin osasta niistä mehua, mutta erään mehustamon nettisivujen mukaan valkeasta kuulaasta ei enää voi tehdä mehua..? No, pitää selvitellä. Kokkauslistalla on tietysti muutakin - tarte tatin, italialainen sekä amerikkalainen omenapiirakka, omenahillo, omena-vaahterasiirappihilloke ja pihjalainen marmeladi. Sekä todennäköisesti paljon muutakin.

Ensimmäisenä listalla on omenahillo. Täytyy vielä mainita, että tämä on siis ensimmäinen koskaan valmistamani hillo. Se onnistui todella hyvin, joten voin suositella ohjetta muillekin! Uunissa tehty hillo valmistuu sitäpaitsi suhteellisen vaivattomasti. Suurin työ on omenoiden puhdistuksessa.

Omenahillo

n. 1,5 - 2 litraa


1,5 kg omenoita
1,5 sitruunan mehu
1-2 kanelitankoa
500 g hillosokeria
1,5 dl vettä

Pese, puolita ja puhdista omenat, poista siemenkodat. Halkaise omenat neljään osaan.

Laita omenat, sitruunan mehu, kanelitanko ja hillosokeri uuninkestävään vuokaan. Sekoita.

Laita kansi päälle ja siirrä vuoka kylmään uuniin. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja kypsennä hilloa noin tunti. Tarkista tilanne puolen tunnin jälkeen ja sekoita. Jatka kypsentämistä vielä 30 minuuttia tai kunnes omenat ovat pehmenneet.

Soseuta pehmenneet omenat ja sokeri.

Kuumenna purkit eli laita puhtaat ja kuivat purkit kylmään (tai hieman jäähtyneeseen) uuniin. Kuumenna 100 asteeseen. Purkit ovat kuumenneet, kun uuni on lämmennyt 100 asteeseen. Keitä kannet. Huom. älä laita kuumia purkkeja kylmälle alustalle. Täytä purkit piripintaan ja sulje kansi välittömästi. Säilöntä on onnistunut, kun kansi painuu hillon jäähtyessä alas.
Laita hillo puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin ja sulje purkit. Säilytä joko jääkaapissa tai pakastimessa.

Sain kollegoiltani häälahjaksi tällaisen hienon Alessin tarjottimen, jota yritänkin hyödyntää aina kuin vain mahdollista. Maanantai-aamun palaveri lähtikin hyvin käyntiin myös onnittelulaulun saattelemana! Aika huippua!

Vietnamilainen kokkikurssi

Palasimme viime viikolla kahden viikon Italian matkaltamme, jossa menimme myös naimisiin. Blogin tyttö ja herra ovat nykyisin siis blogin rouva ja herra  (en tosin tiedä, miksi mieheni on tässä ollut herra, ei hän kuitenkaan ole minua kuin neljä vuotta vanhempi. Pojaksi kutsuminen tuntuisi tosin aivan liian hölmöltä)! Vaikka häistä onkin jo pari viikkoa, jaksan silti fiilistellä niitä edelleen ihan koko ajan. Hääpostaustakin on luvassa myöhemmin.

Kesän kynnyksellä lähdin googlaamaan mielenkiintoisia kokkikursseja uuden oppimisen toivossa. Yleensä sitä tottuu tekemään asioita tietyllä tapaa, joten on hauskaa välillä nähdä vähän muitakin tapoja, erityisesti kun puhutaan vaikkapa aasialaisen ruoan valmistuksesta. Ihan ensimmäisten hakutulosten joukossa tuli Vietnam-seuran kokkikurssi, joka vaikuttikin niin hyvältä että ilmoitin meidät mukaan lähes samantien.

Udon-keitto eli banh canh

Parasta vietnamilaista ruokaa saimme viime syksynä Zürichissä. Mahtavat maut muistuu edelleen mieleen. Nam! Vietnamissa emme ole koskaan käyneet, joten odotan innolla, kun joskus pääsee myös ihan sinne paikan päälle.

Tämänkertainen kokkikurssi järjestettiin Espoon WeeGee-talossa, tarkemmin vielä siis Heljä Rautavaaran museossa lauantaina 8. syyskuuta.

Tekeminen oli aika vapaata ja ohjaajamme Pauleen mukavan reipas, mutta ei mitenkään käskevä. Oheita tuli sopivasti, saimme vapaat kädet myös improvisoida tarvittaessa. Myös Pauleenin laatimat ohjeet olivat hyviä, aika helppoja ja toimii varmasti myös kotikeittiössä. Oli hauskaa nähdä muun muassa nuudelitaikinan valmistusta!

Kurssilla opimme valmistamaan kuulemma aika tyypillistä vietnamilaista kotiruokaa. Alkuruoaksi teimme katkarapukebabia rullattuna yrtteihin, sekä dippiä ja papaijasalaattia. Pääruoaksi vietnamilaista udon-keittoa eli banh canh'ia ja jälkiruoaksi keitettyjä mustasilmäpapuja kookoskastikkeessa. Ruoan jälkeen saimme maistella myös vietnamilaista teetä sekä kahvia.

Katkarapukebab rullattuna yrtteihin ja salaattiin

Chilinen hapanimelä-dippi

Papaijasalaatti

Keitettyjä mustasilmäpapuja kookoskastikkeessa

Jaan reseptejä täällä, kunhan olemme valmistaneet näitä herkkuja myös kotona.

Aivan mahtavien ruokin lisäksi opimme myös hieman vietnamilaisesta (ruoka)kulttuurista ja tietysti toisistamme. Muut kurssille osallistujat olivat aidosti mukana tekemisen jokaisessa vaiheessa ja tunnelma oli todella kiva. Neljä tuntia hurahti nopeasti, saimme mahat täyteen todella herkullista ruokaa ja uusia ideoita myös kotikeittiöön. Oli myös ikään kuin helpottavaa kuulla, ettei Suomesta oikein löydy aidosti hyvää vietnamilaista tai ylipäätään aasialaista ravintolaa. Voimme siis lopettaa etsinnät ;)

Syömään!

Lisätietoja Vietnam-seurasta löytyy täältä: www.vietnamseura.org , kokkikurssit löytyvät tapahtumien alta.

Marraskuussa suuntaammekin japanilaiselle kokkikurssille, jossa tarkoituksena oppia valmistamaan japanilaista kotiruokaa!

Vietnamilainen kahvi maistui suklaiselle ja se tehtiin tällaisessa erikoisessa "tötsässä" suoraan mukiin. 

Sieltä, missä pippuri kasvaa

Tämä postaus on joutunut odottamaan, koska halusin julkaista tämän kanssa samaan aikaan Turkki-aiheisen kirjoituksen myös matkablogin puolelta! http://bene-viaggio.blogspot.fi/2012/09/siella-missa-pippuri-kasvaa-tai-ainakin.html

Ruokien valinta oli todella vaikea, koska turkkilainen keittiö on mieletön ja mahtavia ohjeita löytyi vaikka kuinka paljon. Tässä tämänkertaiset herkut. Lisää on tulossa!

Alkuun söimme siis munakoizo-mezen, pääruoaksi jogurttilammasta ja jälkiruoaksi viinirypälevanukasta, jonka ohjetta en tässä tosin jaa, koska se ei oikein onnistunut. Ensi kerralla sitten onnistuu varmasti!

Munakoiso-meze

Neljälle

4 munakoisoa
4 tomaattia
5 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
0,4 dl hiilihapotettua vettä

2 sitruunan mehu

1 nippu persiljaa

2 rkl valkoviinietikkaa

0,5 dl oliiviöljyä

suolaa

Kuori ja pilko munakoisot isoiksi paloiksi. Laita kulhoon jossa n. 2 dl hiilihapotettua vettä ja yhden sitruunan mehu.  Kalttaa tomaatit ja leikkaa ne pieniksi paloiksi.  Silppua valkosipuli ja sekoita se valkoviinietikkaan.

Kuullota tomaatteja oliiviöljyssä ja sekoita joukkoon sokeri. Valuta munakoisot.

Yhdistä munakoisot tomaatteihin ja kaada päälle loppu sitruunamehu, vesi ja suola. Peitä leivinpaperilla ja keitä hiljaisella tulella noin 20 minuuttia. Lisää valkosipuli ja etikka ja keitä vielä n. 10 minuuttia.Poista liedeltä. Tarjoile persiljan kera.

Jogurttilammas

Neljälle

800 g lampaanviulua tai karitsanpaistia (koska Herkussa ei ollut lampaanviulua..)

2 sipulia

1 rkl voita

1,5 dl oliiviöljyä

suolaa

Kastike:

4 dl turkkilaista, paksua jogurttia

1 rkl vehnäjauhoja

2 munankeltuaista

Siisti lammas ja leikkaa se isoiksi paloiksi (n. 5 x 5 cm). Kuumenna oliiviöljy ja voi ja ruskista liha kauttaaltaan kuumalla lämmöllä (7-8 min). Kuori ja puolita sipulit, erottele ne kerroksittain ja lisää lihan joukkoon. Mausta suolalla ja paista 6-7 minuuttia. Lisää vettä, kunnes liha peittyy ja keitä kannen alla hiljalleen noin 35 minuuttia.

Anna lihan jäähtyä ja paloittele se sitten sormin pieniksi suualoiksi. Laita laakeaan, uuninkestävään vuokaan. Siivilöi paistoneste.

Valmista kastike: Vatkaa kulhossa jauhot, munankeltuaiset ja jogurtti tasaiseksi. Sekoita joukkoon jäähtynyt paistoneste.

Kaada jogurttilastike lihan päälle ja nosta vuokra grillivastusten alle noin kahdeksaksi minuutiksi. Kannattaa olla varovainen, ettei kastike juoksetu. Tarjoile välittömästi esimerkiksi persiljariisin kera.

Juomana meillä oli turkkilaista punaviiniä (taitaa olla Alkon ainoa turkkilainen). Sade on Alkon kuvauksen mukaan keskitäyteläinen, keskitanniininen, marjainen, tuoreen kirsikkainen ja mausteinen. Emme väitä vastaan.Viini oli hyvää.

Yritän joskus keksiä luovia tapoja käyttää lautasliinarenkaita ;)

Taustalla Portugalista hankittu viinikarahvi. Sain näistä karahveista pakkomielteen Kreikassa ja viimein löysin täysin samanlaiset!

Uudet, Sia'n lautasliinat.

Vincisgrassi

Vincisgrassin ohje löytyi Aglio & Olio -kirjasta. Olisi silloin ensimmäisellä kerralla kannattanut lukea ohje tarkkaan, sillä iltakymmenen jälkeen kokkaillessa sellaiset virkkeet kuin "keitä noin 20 minuuttia", "anna hautua alhaisella lämmöllä kaksi tuntia" sekä "paista 40 minuuttia" aiheuttavat vähintäänkin lievää mahan kurinaa. Joka ikinen minuutti on kuitenkin sen arvoinen! Olemme hieman muokanneet ohjetta ja alla siis oma versiomme.

"Vincisgrassi on La Marchen alueen versio lasagnesta... .. Tähän tulee todella pieni määrä valkokastiketta, pasta on todella ohutta tuorepastaa ja kerroksia on paljon."

Meidän versiossa kerroksia ei ole ihan sitä virallista kahtatoista. Ensi kerralla sitten.

Vincisgrassin voi tehdä myös kuivapastaan, jolloin levyjä kannattaa laittaa noin viiteen kerrokseen.

Vincisgrassi

Neljälle

Ragu:
400 g naudan patalihaa pieninä paloina
laakerinlehti
rosmariinia (muutama lehti, tai maun mukaan)
1 timjaminoksa (tai useampi oman maun mukaan)
voita paistamiseen
200 g kinkkua
1 sipuli
1/2 selleri
pari porkkanaa
parmesaania
50 g tomaattipyreetä
4 dl kuivaa Marsala-viiniä
2 dl lihalientä
2 dl kanalientä

Valkokastike:
4 dl kermaa
4 dl kanalientä
kananmuna
voita

Tee valkokastike: Keitä kermaa ja kanalientä pannussa noin 20 minuuttia, kunnes neste on tiivistynyt alle puoleen. Sekoita joukkoon muna ja vatkaa. Lisää voi. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä.

Tee ragu: Freesaa kuutioitu kinkku voissa, lisää silputut sipuli, selleri ja porkkana. Paista alhaisella lämmöllä pehmeiksi. Lisää hieman tomaattipyreetä. Ruskista liha eri pannussa ja yhdistä kasvisten kanssa. Lisää marsalaviini ja anna haihtua kolmannekseen. Lisää yrtit, kanaliemi ja lihaliemi. Anna hautua alhaisella lämmöllä kaksi tuntia. 

Kokoa lasagne. Voitele vuoka voilla. Vuorottele kastikkeita, raasta valkokastikekerrosten päälle runsaasti parmesaania. Jos käytät kuivapastaa, 5 kerrosta riittää. Viimeiseksi molempia kastikkeita ja parmesaania. Paista 175-asteisessa uunissa 40 minuuttia.






Marsala-viini oli uusi tuttavuus! Se muistuttaa tavallaan Madeiraa maultaan. Alkosta löytyi vain yksi vaihtoehto, joten eipä ainakaan ollut valinnanvaikeutta. Maku oli aika makea, runsas, rusinainen ja neilikkainenkin.


Nyt on taas tullut italialaisia ohjeita kerrakseen. Seuraavassa postauksessa suuntaamme turkkilaisten herkkujen maailmaan.

Tuoremakkarapasta

Olen perhepiirissämme tunnettu makkaravihastani. En voi sietää niitä kamalia vaaleanpunaisia jauhopötköjä. Lauantaimakkara ja grillimakkarat ovat suurimpia inhokkejani. Hyrrr, pahaa!

Tuoremakkarat taas ovat asia erikseen ja niitä syön mielelläni (etenkin italialaisia)! Tässä eräs mahtavan makuinen tuoremakkarapasta a la blogin herra. Ohjeessa on tietysti käytetty kokin lempparia - sahramia! Pasta on todella helppo ja nopea. Makkaroita voi vaihdella mielensä mukaan.

Tuoremakkara-kesäkurpitsapasta

Kahdelle

n. 400 g pastaa

n. 100 g karitsanmakkaraa

n. 100 g yrttituoremakkaraa

n. 50 g chorizotuoremakkaraa

1 kesäkurpitsa viipalotuna ohueksi

1 tl vettä

ripaus sahramia

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

Laita pasta kiehumaan runsaaseen veteen. Samalla viipaloi tuoremakkarat n. 1cm viipaleiksi. Paista makkaranpalat ja kesäkurpitsaviipaleet pannulla kypsiksi. Liota sahrami teelusikalliseen vettä.

Valuta pasta ja lisää kypsät makkarat, kesäkurpitsa sekä hieman paistorasva (tuomaan makua) ja sahramivesi. Sekoita ja mausta vielä suolalla ja pippurilla. Lisää halutessasi loraus oliiviöljyä.

Tässä vielä alkuruokaideaa, joka ei taida reseptiä kaivata. Oikealla reunassa paistettuja tuoremakkaroita ja keskellä parmankinkkuun käärittyjä viikunoita.

Kyllä nyt kelpaa syödä kakkua!

Viime viikonlopuna valmistimme blogin herran kanssa mainion turkkilaisen illallisen, johon kuului munakoisomeze tomaattikastikkeessa, jogurttilammasta sekä viinirypälevanukas. Kaksi ensimmäistä olivat todella hyviä kun taas rypälevanukas epäonnistui täysin värittömien ja mauttomien rypäleiden vuoksi. Eipä mitään, koska kaksi ensimmäistä ruokaa olivat mainiot! Löysimme Stockan Alkosta myös turkkilaisen punaviinin!

Reseptejä en ehdi kuitenkaan hetkeen valitettavasti jakaa, koska vietän nykyään lähes kaiken työn ulkopuolisen tietokoneaikani eBayssä. Kyllä, olen koukussa. Oikeastaan kaikki lähti siitä, kun etsin häihimme muutamaa esinettä. Nyt näiden pussukoiden ja pakettikorttien lisäksi olen hankkinut itselleni mm. sähkönsinisen laukun Espanjasta hankittujen samansävyisten juhlakenkien kaveriksi, half-palm käsineet, joita olen etsinyt tosissani viime talvesta asti ja hiuskoruja. Pian tajusin, että eBaystä löydän varmaan myös jo toista vuotta etsimäni kakkupihdit. Kuten löysinkin! Olin etsinyt kakkupihtejä tosiaan pian pari vuotta, eikä huuto.netistäkään ollut apua. Ehkäpä onni kuitenkin potkaisi minua hieman, sillä oikeastaan heti eBay löytöni jälkeen löysyin upeat kakkupihdit myös huuto.netistä - ja samaan pakettiin kuului myös veitsenlepuutin. En ollut aiemmin edes kuullut mistään veitsenlepuuttimesta, mutta pakkohan se oli saada!

Suhtauduin eBayhin ennen hieman varovasti, mutta täytyy myöntää, että olen todella positiiviesti yllättynyt. En useinkaan löydä Suomesta etsimiäni tavaroita - en usein edes matkoiltamme, joten on hienoa löytää kanava, josta oikeasti löytää mitä vain. Ellen Italiasta löydä gnocchilautaa, tilaan sen varmasti eBaystä!

Kyllä nyt kelpaa syödä kakkua!