Thursday, January 31, 2013

Häät

1.8.2011 kapusimme ylös Vesuvius-tulivuoren hiekkaista rinnettä Napolissa, Italiassa. Minua jännitti, koska tulivuorella vierailu oli jo ajatuksena aivan uskomattoman hieno. Blogin herraa taas jännitti ihan eri syystä - hän oli piilotellut kihlasormusta iPhone-kotelossaan jo yli kaksi viikkoa  etsien sitä oikeaa paikkaa kosinnalle. Kun päätimme pari päivää aiemmin mennä Vesuviukselle, oli valinta tehty.

Mahtava Vesuvius Napolista katsottuna.


Minusta on tullut varsinainen nössö viime vuosina ja tietysti itkin onnesta seisoessani siinä kraaterin reunalla. Itse kosinnasta en muista kauheasti, koska olin niin otettu ja aivan sekaisin onnesta.

Elokuu-syyskuu 2011

Tämän jälkeen puhuimme häistä ihan vain ohimennen pariin otteeseen. Tietysti ajatuksena oli mennä naimisiin, mutta ajatus häistä tuntui jotenkin niin kaukaiselta. Sitäpaitsi aloin itsekseni unelmoimaan häistä Italiassa, mutta en vielä maininnut asiasta blogin herralle. Kun sitten kerran kysyin, millaisessa paikassa hän haluaisi mennä naimisiin, sain vastaukseksi tietysti... Italian! Heh, siksihän me tässä yhdessä olemmekin!

Aloin ottaa asiasta selvää lähinnä Googlen avustuksella.

Lopulta kuitenkin apu löytyi yllättävänkin läheltä! Blogin herra on onneksi aika sosiaalista sorttia. Hän mainitsi suunnitelmistamme tuttavalleen työpaikallaan ja tämä osasi suositella suomalaista hääsuunnittelijaa Milanossa. Vaihdoimme muutaman sähköpostin, vaikka päätös oli aika selvä jo ensimmäisten viestien jälkeen. Olimme löytäneet hääsuunnittelijamme.

Tiina vaikutta todella asialliselta ja organisoidulta. Pidin myös hänen tavastaan kommunikoida, koska muutama aiempi kokemus oli ollut vähintäänkin mielenkiintoinen. Esimerkiksi eräs hääsuunnittelija mainitsi mahdollisuuden osallistua hääaiheiseen tosi-TV-ohjelmaan... Hän ei siis ollut meitä varten.

Tiinalla oli heti valmista materiaalia ja aloimme aika nopeasti valitsemaan sijaintia häillemme. Tämä vaihe oli oikeasti todella vaikea, koska Italiassa on mielettömästi upeita kaupunkeja ja kyliä. Yritin tietysti miettiä myös lentokenttien sijaintia ja mahdollisia kuljetuksia yms. vieraita silmällä pitäen, mutta näin jälkikäteen suosittelen jättämään tuollaiset asiat sitten myöhemmäksi. Ainakaan hääpaikkoja ei kannata sen perusteella valita, minne on helpointa päästä. Samasta syystä meilläkin tuo paikka meni vaihtoon ja Garda-järvi muuttuikin nopeasti Napolinlahdeksi. Olin nähnyt upeita kuvia Sorrentosta ja sen upeista ravintoloista sekä hotelleista, jotka tekivät valinnan lopulta todella helpoksi.

Melkein pidimme häämme Malcesinessa, Garda-järven rannalla. Vihkiminen olisi tapahtunut keskellä näkyvässä linnassa.

Ihastuimme kuitenkin enemmän Sorrentoon.


Paikaksi valikoitui siis upea Sorrento! Hääpäivän valinta olikin jo toinen juttu.. koska hääjärjestelyt alkoivat aika yllättäin, oli myös päivän valinta haastavaa. Varmaa oli kuitenkin se, että häät olisivat joko keväällä tai syksyllä ja koska kevät oli tulossa kovaa vauhtia päälle ja meidän hääbudjettimme aivan täysin auki, päätimme valita syksyn. Häät Sorrentossa on todella suosittu juttu muidenkin turistien keskuudessa, joten jonkin tietyn päivän varaaminen voi olla hyvinkin haasteellista. Meillä ei onneksi ollut mitään tiettyä päivämäärää mielessä ja valitsimmekin torstain 27.9, joka oli lähinnä toivomaamme päivää. Emme halunneet häitä alkuviikkoon emmekä sitten kyllä enää lokakuullekaan. 27.9 oli täydellinen! Minusta oli siistiä, että menisimme naimisiin torstaina. Moni joutuu jakamaan hääpäivänsä jo lähipiirissäkin, mutta me emme! Se olisi meidän torstai.

Vihkiminen olisi siis torstaina 27.9.2012 San Francescon luostarin pihalla.

Lokakuu-joulukuu 2012

Tiina esitteli meille tämän jälkeen ravintolavaihtoehtoja kuvineen. Samalla pääsimme kyselemään paikkoihin ja ruokiin liittyen. Valinta oli taas kerran vaikea, mutta näistä upeista vaihtoehdoista valitsimme onnittelumaljoille Grand Hotel La Favoritan kattobaarin, illallisen nauttisimme Relais Blu'ssa ja illalla palaisimme La Favoritan loungebaariin drinkeille. Minulle oli todella tärkeää, että ruoat tarjoillaan pöytään ruokalaji/annos kerrallaan noutopöytäperiaatteen sijasta. Onneksi Italiassa noutopöytä ei ole mitenkään yleinen,  ymmärtääkseni hyvin epätavallinen.

Grand Hotel La Favoritan lounge baari.


Olimme päättäneet pitää pienet häät. Meillä on molemmilla isot suvut ja oli selvää, että kaikki eivät väkisinkään pääsisi paikalle. Huonojen fiiliksien välttämiseksi päätimme kutsua vain lähimmät perheenjäsenet ja pari ystävää. Kaiken kaikkiaan laskimme mahdolliseksi osallistujamääräksi n. 20 henkilöä eli vanhempamme, isovanhempamme, sisaruksemme perheineen ja molempien puolelta kaksi lähintä ystävää puolisoineen/seuralaisineen. Ilmoitimme suunnitelmistamme hyvin nopeasti näille ihmisille, jo ennen kutsujen lähettämistä, jotta osaavat mahdollisesti alkaa suunnitella syyslomaa tai anoa vapaata työstää. Myös meidän oli tärkeää tietää osallistujamäärä noin suunnilleen.

Kutsujen valinta oli vaikea! Halusin upeat häät ja yhtä upeat kutsut, mutta valikoima näytti varsin nihkeältä. Kutsujen askartelu ei ollut ihan meidän juttu. Selasin varmaan useita tuhansia kutsuvaihtoehtoja pääasiassa ulkomaisista lähteistä, kunnes sattumalta päädyin erään eestiläisnaisen sivuille, josta löysin lukuisia kauniita vaihtoehtoja. Kaimani tekee aivan mielettömän upeita kutsuja! En voinut uskoa silmiäni! Valitsimmekin aika yksinkertaisen elegantin mallin, jonka väreinä olivat häidemme väriteema valkoinen ja turkoosi. Kutsut olivat muuten luonnossa vielä kauniimmat ja työn laatu täydellinen.


  ©Kristiina Disain

  ©Kristiina Disain


Myöhemmin tilasin myös mm. kortit vieraiden lahjapusseihin sekä kiitoskortit.

Olisin kovasti halunnut toimittaa kutsut vieraille pienissä laatikoissa silkkipaperiin käärittynä, mutta koska en löytänyt sopivia laatikoita, päädyin vain käärimään kutsut silkkipaperiin ja satiinirusettiin. Kirjekuoret olivat kauniin helmiäishohtoiset ja postimerkit teetin omasta kuvastamme Postin verkkopalvelussa. Olen joskus aiemmin nähnyt näitä postimerkkejä ja laatu oli silloin aika kehno, mutta nämä olivat aivan huippuhienot, joten laatu on ilmeisesti kohentunut aika reilusti.

Postimerkit.


Teetin kutsut todella ajoissa (joulun tienoilla) ja lähetimme ne maaliskuussa, vaikka jo tiesimmekin aika tarkkaan kuka pääsee paikalle.

Marraskuun tienoilla aloin myös katsella hääpukua. Halusin vitivalkoisen, selkeän, elegantin ja kapealinjaisen puvun. Suomessa tarjolla olevat vaihtoehdot olivat taas aika niukat, joten selasin paljon ulkomaisia sivustoja. Lopulta löysin erään mallin, josta pidin kovasti. Olimme lähdössä joulukuussa Malesiaan, joten ajattelin myös ottaa selvää, onnistuisiko puvun teettäminen siellä. Onnistuihan se.

En missään vaiheessa lukenut hääblogeja, -lehtiä enkä käynyt häämessuilla, koska en halunnut toisten ajatuksien vaikuttavan omiimme - edes puolivahingossakaan. Muutaman hääohjelman katsoin ihan vaan varmistuakseni, etten ole vielä lähelläkään jenkkisarjojen bridezilloja.

Tammikuu-maaliskuu 2012

Minun piti etsiä sähköposteistani häihin liittyvät viestit, koska olin jo unohtanut, missä silloin menimme. Tässä vaiheessa valitsimme valokuvaajan ja muusikon vihkimisen ajaksi. Aluksi toivoimme saksofonistia ravintolaan, mutta päädyimmekin harpunsoittajaan vihkipaikalle.

Alkuvuodesta myös hääpukuni joutui muokkaukseen. Mitä enemmän sitä katselin, sitä vähemmän siitä pidin. Etsin käsiini hyvän ompelijan, joka lähti toteuttamaan toiveeni. Ompelija, Suvi Hännisen valintakriteerit olivat samat kuin hääsuunnittelijankin kohdalla. Suvi ymmärsi asiani heti ja ehdotti itse asiassa jo puhelinkeskustelumme aikana, kuinka pukuani voisi muokata, kun esitin omat ideani. Olin erittäin tyytyväinen Suvin työhön. Suvin tavoitat osoitteesta www.ompelimosuvihanninen.com .

Huhtikuu-Elokuu

Huhtikuussa olimme keski-Espanjassa, josta löysin itselleni hääkengät ja blogin herra kengät ja puvun. Palattuamme hain myös pukuni. Se oli viittä vaille valmis. Olin suunnitellut jonkinlaista häädieettiä, joten tarkoituksena oli tehdä viime hetken muokkaukset vielä syksyllä,  ennen häitä.

Häälaukku ja kengät.


Kesällä valitsimme häiden menun. Palattuamme kesälomareissulta Portugalista löysimme minun vihkisormuksen Frankfurtista, Saksasta. Tarkoituksena oli ostaa sormukset Portugalista, mutta koska hintataso tuntui sekä Portugalissa että Espanjassa sormuksien osalta aivan älyttömän korkealta niin jätimme sormukset hankkimatta. Päivän välilasku Frankfurtiin osoittautui siis kaikin puolin antoisaksi.

Hääkorut, jotka tilasin Australiasta.


Elokuu-syyskuu 2012

Olin koko tämän suunnittelun ajan tiennyt haluavani antaa vieraille pienet lahjapussit, joissa olisi muutama muisto häistämme. Tarpeeksi hyvien pussien löytäminen olikin yllättävän haasteellista. Lopulta löysin upeat, valkoiset ja laadukkaat pussit yllättäin Alkosta! Vaihdoin vain pussien kantonauhat punaisista turkooseihin ja valmista!

Lahjapussit ja hääkarkkipussi Relais Blussa.



Jokainen pariskunta sai siis oman lahjapussin. Olimme myös valinneet jokaiselle pariskunnalle yhden lempi jälkiruokaresepteistämme viinisuosituksen kera, joka löytyi pussista. Sen mukana oli myös pieni vispilä. Pussista löytyi myös pieni, turkoosi pussi jonka sisällä oli shampanjapullon sulkija sekä kaksi hääkarkkirasiaa - molemmille oma. Sorrentossa kun olimme, pussista löytyi toki myös Limoncello-pullo.




Muutama henkilö joutui perumaan osallistumisensa viime hetkellä, joten kaiken kaikkiaan meitä oli lopulta tiivis 13 hengen hääseurue. 


Hääkarkkirasia, jonka nauhat ja soljen hankin itse.

Mielettömät hääkarkit!

Häitä edeltävä päivä oli todella kiireinen! Aamulla koemeikkiin- ja kampaukseen, sieltä suoraan valokuvaajalle hääsuunnittelija-Tiinan kanssa, sitten pieni hengähdystauko, jonka aikana laitoin nauhat ja soljet hääkarkkirasioihin, sitten kierros La Favoritassa, vihkipaikassa, floristilla ja vielä Relais Blussa. Emme siis olleet nähneet näitä paikkoja ollenkaan aiemmin, paitsi tietysti kuvista. Päivä oli oikeasti todella kiireinen. Uni maistui hyvin. Onneksi La Favoritan sviittimme oli upea ja sänky aivan mieletön.



27.9.2012

Hääaamu oli aika huoleton. Kampaaja-aikani oli vasta 11.30, joten otimme aamun niin rennosti kuin suinkin mahdollista. Olimme todella tyytyväisiä siihen, että kaikki tuli meille aika lailla valmiina ja oikeastaan mitään ei tarvinnut tehdä itse. Toki kutsujen suunnittelu, lahjapussit ja hääkarkkirasioiden solmiminen oli melkoista näpertelyä mutta älyttömän helpollahan me pääsimme - ja siihen myös pyrimme. Jännitys alkoi kasvaa vasta noin tuntia ennen vihkimistä, kun blogin herra lähti vihkipaikalle ja minä jäin odottelemaan vuoroani hotellille isoisäni kanssa. Näihin aikoihin sain myös täysin orkideoista tehdyn kimppuni, joka oli aivan uskomattoman upea. Jopa kauniimpi, kuin osasin toivoa. Floristi oli todella hyvä!

Chiostro di San Francesco La Favoritan terassilta kuvattuna.

 ©Umberto Astarita


Olin aivan hirvittävän jännittynyt, mikä tuli yllätyksenä. Oikeastaan jännitys laukesi vasta vihkimisen jälkeen, valokuvauksen aikana. Katselin kuvia siitä, kun kävelin isoisäni kanssa ja kasvoista kyllä todellakin näkyi, että minua jännitti. Vieläkin kuvia katsellessa, sama fiilis nousee pintaan. Iiiik!!! =)

 ©Umberto Astarita



 ©Umberto Astarita


La Favoritan kattoterassilla.

Kuvauksen jälkeen nautimme muutamat aperitiivit vieraiden kanssa La Favoritan kattoterassilla, josta pikkubussi kuljetti meidät Relais Blu'hun. Relais Blussa meille varattu tila oli upea. Erityisesti kattaus oli juuri sitä, mitä toivoin - valkoinen, tyylikäs, pelkistetty. Paikka oli mieletön! Otimme rennosti, nautimme ruoasta ja upeista maisemista ja illan päätteeksi palasimme vielä muutamalle drinkille La Favoritaan.


Relais Blu ja morsiuskimppuni orkideoista.

Auringonlasku ja Caprin saari näyttivät upeilta Relais Blun terassilta.




Happily Ever After

Kaiken kaikkiaan olemme erittäin tyytyväisiä häihimme, emme olisi voineet toivoa parempaa. Toki pari kommellusta sattui, mutta ne saimme hoidettua ihan hyvin. Puoli tuntia myöhässä ollut harpunsoittaja ja jalkapalloa katseleva baarimikko lähinnä hymyilyttävät nyt.


 ©Umberto Astarita

Käyttäisin juhlasuunnittelijaa kyllä uudelleenkin aivan ehdottomasti. Suunnittelu oli aika huoletonta, sujuvaa ja stressitöntä kaikin puolin. Kannattaa toki ottaa huomioon, että juhlasuunnittelijaa käyttäessä kannattaa olla aktiivinen ja kysyä, kysyä, kysyä - siis aivan kaikkea vihkipöydän liinan väristä aina tarjoiluhenkilökunnan määrään asti. Itse olen aika kontrolloivaa tyyppiä, joten minusta on ollut hankalaa se, etten ole itse voinut olla suoraan yhteydessä esim. ravintoloihin, valokuvaajaan, vaikka se on ollut myös yksi hyvistä seikoista, ettei ole itse tarvinnut puuttua. Tässä tapauksessa en olisi selvinnyt mitenkään ilman Tiinaa.

Se, mitä tiedän suomalaisista häistä ja niihin liittyvistä haasteista niin luulen, että ulkomailla törmää samoihin ongelmiin, joten mitään normaalista eroavaa ei ole sattunut. Hääkuvia odottelimme neljä kuukautta ja vaikka se otti päähän todella paljon, niin Suomessahan taitaa olla samoja haasteita. La Favorita on paikkana aivan sanoinkuvaamattoman upea, mutta palvelussa olisi parantamisen varaa. Relais Blu yllätti todella positiivisesti ja oli vieläkin upeampi, kuin odotin. Valokuvaajamme oli hyvä, mutta 4kk kuvien odottelu närkästytti niin paljon, että olisin halunnut siihen jonkin aikatakuun tms. näin jälkeenpäin ajateltuna. Vihkiminen Italiaksi oli mahtavaa! Vaikka jotkut sanovat "seremonian" olevan aika koruton niin minusta se oli todella hieno.

Avioliiton rekisteröinti Suomessa oli tosi helppoa. Tiina toimitti meille tiedot dokumenteista mitä minnekin tarvitsemme ja lähetti lopulta avioliittotodistukset apostillella varustettuna meille. Me toimitimme ne maistraattiin Helsingissä. Koska minä olen Eestin kansalainen, piti meidän toimittaa todistus myös Eestiin. Paperityöt hoituivat tosi hyvin. Eestin puolella ei oltu aina ihan yhtä mieltä siitä, mitä dokumentteja olisivat minulta tarvinneet. Pääsimme kuitenkin naimisiin ilman ongelmia, vaikka hieman selvittelyä tämä vaatikin sekä meiltä että lähetystöltä ja joutuihan Tiinakin siihen välillä puuttumaan.


 ©Umberto Astarita

Italialaiset hääkarkit ovat muuten niin hyviä, että tilasimme niitä kaksi kiloa vielä kiitoskorttien mukana lähetettäväksi - toisen kilon söimme itse. :)

Saimme juuri sellaiset unelmahäät Italiassa, kuin toivoimmekin! Suosittelen ehdottomasti häitä Italiassa ja etenkin MyChoice Eventsiä. Tiina hoiti ja huolehti asioista erittäin ammattimaisesti ilman että meidän piti tehdä muuta kuin päättää ja kertoa toiveemme. Juhlasuunnittelijan työ on paikoin varmasti todella haastavaa, joten nostamme kyllä molemmat hattua Tiinalle.

MyChoice Events: www.mychoice-events.com


 ©Umberto Astarita / Capri.

Naimisiinmeno Italiassa oli niin mahtavaa, että tällä hetkellä unelmoin venetsialaisten naamiaisjuhlien järjestestämisestä ...missä muuallakaan kuin Venetsiassa!



(Hääpuku on muuten myynnissä, joten ota yhteyttä, jos kiinnostut!)

Monday, January 28, 2013

Beef "tagliata"

Beef tagliata rucolalla ja parmesanilla oli häidemme "secondi". Tässä oma versiomme annoksesta, joka oli tällä kertaa erityisen onnistunut. 



Naudanliha "tagliata"

Kahdelle

n. 500 g naudan sisäfilettä
n. 100 g rucolaa
1 dl parmesania

Ruskista lihaa pannulla, tämänkokoista palaa paistoimme 2 min per puoli ja ohuempia "päitä" paistoimme noin minuutin per puoli. Jotkut opettavat paistamaan minuutin per 100 grammaa, mutta ainakaan tässä emme sitä suosittele.

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Kääri liha folioon ja laita mittari lihan paksuimpaan kohtaan. Paista uunissa kunnes sisälämpötila on 55-astetta. 

Ota liha uunista ja pidä foliossa tarjoiluun asti.

Tarjoile rucolan ja parmesanlastujen kera. 


Mainio viini kyseiselle annokselle on Castris Salice Salentino Riserva.


Laitoimme sunnuntaina ruisleivän taikinajuuren tekeytymään. Loppuviikkoa odotellessa! =)

Sunday, January 27, 2013

Pinaatti-ricotta raviolit ja saksanpähkinäkastike

Tiziano Ferrolta tuli muutama päivä sitten uutta musiikkia. Emme olleet kumpikaan kuunnelleet italialaista musiikkia noin pariin viikkoon ja italialaista ruokaakin teimme viimeksi ehkä joulukuun alussa, jos silloinkaan. Kun Tiziano pamahti soimaan, vajosimme molemmat melkoiseen Italia-ikävään. Samana päivänä sain postista lapun, että hääkuvat olivat vihdoin ja viimein saapuneet (en tosin ole vielä ehtinyt hakea niitä). Mikäpä olisi parempi ajankohta kokeilla häämenumme ruokia kuin nyt.

Hääpostauskin on muutamaa kuvaa vaille valmis.




Tässä siis häidemme primi piatti eli ravioleja saksanpähkinäkastikkeessa. Annokset ja maut olivat aika erilaisia, mutta molemmat todella onnistuneita. Secondina oli naudanliha "tagliata", jonka ohjeen naputtelen lähipäivinä. Blogin herra on meidän lihamestarimme ja kuten aina ennenkin, lopputulos oli mieletön!

Tuon raviolimuotin ostimme muuten syksyllä Napolista ja se toimii todella hyvin!





Pinaatti-ricotta raviolit

Tästä ohjeesta tulee ravioleja n. 4-6 hengelle. Itse laitoimme loput pakastimeen.

Pastataikinan teosta ja pastakoneestamme voit lukea lisää aiemmasta postauksesta: Pasta!

Pastataikina:

300 g durumjauhoja (tai extrahienoja 00-jauhoja, esim. De Cecco-merkkisiä löytyy Stockalta)
3 munaa
suolaa

Pinaatti-ricottatäyte:


200 g ricottaa
100 g raastettua parmesania
300 g pinaattia
suolaa
pippuria


Tee jauhoista keko pöydälle. Tee keon keskelle kolo ja riko munat siihen. Sekoittele jauhoja pikkuhiljaa munien sekaan. Kun jauhot ja munat ovat sekoittuneet vaivaa taikinaa kunnolla n. 10 minuuttia. Tee taikinasta tasainen pallo, kelmuta ja laita jääkaappiin n. 20 minuutiksi.

Ota taikina esiin, jaa kahteen osaan (kelmuta toinen osa ja laita sivuun), vaivaa taas muutamien minuuttien ajan ja kauli taikinaa pastakoneella ensin 0-asteella muutaman kerran. Sen jälkeen kauli taikina pastakoneella erittäin ohukeksi levyksi. Leikkaa pastalevystä yksi raviolimuotin pituinen (ja levyinen) pala ja laita se muotin päälle. Painele täytekohtia kevyesti. Tämän jälkeen taittele loppu taikinalevy kevyesti ja kelmuta (kevyesti). Tulet tarvitsemaan tätä aivan pian uudelleen!

Laita täyte taikinan päälle muotteihin, painele reunoja kevyesti. Tämän jälkeen ota taikinalevy taas esiin ja leikkaa siitä toinen raviolimuottilevyn kokoinen pala. Laita pala raviolimuottilevyn päälle ja painele kevyesti. Kauli taikina kunnolla muottiin kiinni ja painele vielä kaikki reunat sormella tai lusikalla/veitsen päällä tms. mikä nyt sattuu tuntumaan tehokkaimmalta. Irrota raviolimuotin reunaan jääneet taikinat ja ala irrottelemaan ravioleja muotista sormin tai käyttäen veistä apuna. Ensimmäinen muotti vie aikaa, mutta seuraavat etenee jo vauhdilla. Itse saimme tästä taikinasta tehtyä n. 4 muotillista. 

Laita valmiit raviolit sivuun esim. lautaselle kelmun alle (älä anna kuivua). Raviolien keittoaika on vain pari minuuttia. Keitä vasta hetkeä ennen tarjoilua.

Kermainen saksanpähkinäkastike

2 dl saksanpähkinöitä
1 valkosipulinkynsi
1 dl parmesania
2 dl ruokakermaa
1 rkl voita
loraus oliiviöljyä

Hienonna pähkinät hienoksi rouheeksi ja ruskista kevyesti pannulla. Laita sekaan myös rikottu/murskattu valkosipulinkynsi, voi ja oliiviöljy. Sekoita ja ruskista vielä hetken. Lopuksi lisää ruokakerma ja kiehauta. Lisää raastettu parmesan ja kiehauta kevyesti. Kastike saa jäädä aika paksuksi.

Tarjoile raviolien kanssa.


Käytimme kastikkeen valmistuksessa uutta, New Yorkista ostamaamme pannua ja nyt haluan palata sinne takaisin hakemaan viisi kappaletta lisää. Pannu on täydellinen! Se on ruostumatonta terästä, sen kahva on silikonia, pannu kuumenee hetkessä todella kuumaksi ja mikään, siis MIKÄÄN ei palanut pohjaan vaikka pannu oli oikeasti hyvin kuuma!

Thursday, January 24, 2013

Herkuttelua Tallinnassa 2012

Vuodessa ehtii muuttua paljon, erityisesti ravintolascenessä. Tässä mielestämme parhaita ravintoloita, kahviloita ja baareja Tallinnassa vuonna 2012 - edelleen sattumanvaraisessa järjestyksessä. Tällä kertaa tosin eriteltynä kategorioittain. Listalla paljon myös viime vuoden suosikkejani, joten tämä on lähinnä päivitys/täydennys viime vuoden listaan Herkuttelua Tallinnassa 2011

Ennen kuin menen itse asiaan, haluan mainita Tallinnan matkailuun liittyen erään mielestäni todella, tärkeän asian. Minua aina vähän harmittaa, kun monet sanovat ettei Tallinna tunnu ulkomailta. Se voi tietysti olla jollain tapaa hyväkin asia, mutta koen että Tallinna (ja tietysti koko Eesti) on maana hyvin erilainen kuin yksikään kaupunki Suomessa ja siitä syystä siitä kannattaakin ottaa kaikki irti. Eihän siinä nyt ole järkeä, että käy Tallinnassa, mutta ei hyödynnä reissuaan ollenkaan. Kannattaakin vaihteeksi tutustua vaikkapa Tallinnan museo- ja näyttelytarjontaan, oopperaan ja balettiin, puistoihin, ulkoilmamuseoon, ulkoilumahdollisuuksiin tai ajella vaikkapa ratikalla kierros ympäri kaupungin tai kävellä kaupunginmuurin ympäri. Jos minä saan vieläkin Eestistä irti kaikkea uutta ja löydän Tallinnan vanhastakaupungistakin "uusia" katuja ja kujia niin uskon, että siinä onnistuu moni muukin! :)

Minusta Tallinna on monin paikoin paljon eurooppalaisempi kaupunki kuin Helsinki, eniten varmasti kahvila-, ravintola- ja kulttuuritarjontansa puolesta, mutta koen myös tallinnalaisten mentaliteetin olevan kovin erilainen kuin suomalaisten. Tallinnassa elämä on nopeatempoisempaa, dynaamisempaa kuin Helsingissä. Helsingissä ollaan rauhallisempia.

Loppuvuodesta kävimme Tallinnassa varmaankin neljä kertaa, joista viimeisimmällä vein äitini sinne tutustumaan hieman erilaisiin paikkoihin, kuin missä hän on viime vuosina käynyt. Hän ei ole pitkään aikaan vain kierrellyt kahvilasta toiseen, joten pieni uudelleentutustumiskierros vaikutti olevan paikallaan! Vein äitini mm. Lounge24:een, Chocolats de Pierreen, Chediin yms. yms. Matka oli erittäin onnistunut!

Kaupunki on pullollaan mahtavia paikkoja. Sääli, kun niin monta jää aina kokematta ajanpuutteen vuoksi.


Kahvilat

Chocolats de Pierre

Kahvilana edelleen ehkä sympaattisin. Mahtava kahvi-, tee- ja kaakaovalikoima, sekä mielettömiä suklaaherkkuja, ranskalaisia pasteijoita, leivoksia ja kaikkea ihanaa. Myös miljöö on valloittava ja palvelu pelaa! Erittäin suosittu turistien keskuudessa.





Spirit

Olin käynyt Spiritissä aiemmin muutaman kerran, sitten unohdin sen pariksi vuodeksi, mutta onneksi löysin sen taas! Spirit on kyllä tullut aina vain suositummaksi muutenkin Tallinnassa. Paikka on kodikkaan tyylikäs ja mukava hengailupaikka, taustalla soi lounge/bossanova ja menulta löytyy monenlaisia herkkuja lähes jokaiselta mantereelta. Kahvit ovat hyviä, palvelu myös! Spiritissä käy pääosin paikallisia, joskin on suosittu myös turistien keskuudessa.


Von Krahl

Von Krahl on muuttunut vuodessa hieman. Lista on uudistunut ja penkit ovat saaneet rumat, punaiset päällyskankaat. Kankaista viis, ruoka on edelleen hyvää ja paikka sopii mainiosti sunnuntaichillailuun vieläkin. Kaipaan tosin kamalasti tattaripuuroa. Plussaa tosin edelleen aika peruseestiläisestä kotiruokamenusta. Von Krahlissa asiakaskunta koostuu pääosin paikallisista.



Von Krahl ja Von Krahli Aed sijaitsevat vierekkäin.

  


Von Krahli Aed

Varsinaisen Von Krahlin baarin vieressä on sympaattinen Von Krahli Aed, jota ilmeisesti pidetään yhtenä Tallinnan parhaista kahviloista. Paikka on oikeasti aivan upea kotoisuudessaan, ruoka hyvää (joskin ihmettelen listan hajanaisuutta. Pääruokien hinnat vaihtelevat 5-14€ välillä ja jotkut alkuruoat ovat huomattavasti joitain pääruokia hintavampia). Me otimme silakkaleivän sekä ankkapastan, jotka olivat todella herkullisia, myös talon viini oli oikeasti laadukasta ja palvelu hymyilevää ja ystävällistä. Ns. kahvilapuoli näyttää todella ihastuttavalta, mutta on hyvin pieni. Myös paikallisest viihtyvät täällä.


Reval Cafe

Revalit ovat vieläkin suosiossamme, kun haluamme nopeasti hyvää. Reval kahviloita on ympäri Tallinnaa, joten niihin pääsee nopeasti. Myös kakut, leivät ja muut ruoat ovat laadukkaita. Paras Reval Cafe sijaitsee osoitteessa Müürivahe 14.



Lounge 24

Täällä saa oikeasti hyviä drinkkejä ja ihan hyviä juustolautasia kaupungin parhaiden maisemien kera! Palvelu aika hidasta, joten kiireessä sinne ei kannata mennä. Plussaa tosin palvelunapista, joka on lisätty pöydille - eli painat vaan nappia, kun tarvitset palvelua. Kätevää. Hintataso hieman korkeampi, mutta niinhän se hotelleissa yleensä on. Kesäisin kiva kattoterassi! Hotelli sijaitsee siis Radisson Blun 24. kerroksessa.

Näköala on luultavasti kaupungin paras!



C'est La Vie

C'est La Vie on 50-luvun tyyliin sisustettu kahvila, jossa on mahtavia ranskalaisia herkkuja. Alakerrasta löytyy myös kuulemani mukaan hyvä ravintola, jota en edelleenkään ole ehtinyt testaamaan.





Ravintolat - keskitaso

Elevant

Elevant yhdistelee intialaisia mausteita mm. eestiläisiin raaka-aineisiin. Viimeksi söimme esimerkiksi intialaisin vaikuttein valmistettua villisikaa ja hapankaalia. Naan-leipä oli myös varsin omalaatuista (siis hyvällä tavalla). Palvelu oli erittäin hyvää ja ruoka tuli nopeasti, vaikka saavuttuamme tarjoilija varoittelikin mahdollisesta viiveestä. Ravintolassa on kaksi ruokasalia, jotka ovat ihanan persoonallisia. Seinillä olevat taulut ovat ihan huippuja. Himoitsen erityisesti riikinkukkotaulua!

Niin tuota hapankaalimainintaani ei kannata pelästyä. Blogin herra ei kyllä hapankaalia syö, mutta rullalla naan-leivän ja villisianlihan kanssa näytti maistuvan =)

Paperilautasliinat ja reiät rottinkinojatuolien käsinojissa toivat pientä miinusta.

Silk Sushi Bar

Paikan Sushit ovat oikeasti hyviä ja juuri sopivan kokoisia. Sushivalikoima on todella laaja, palvelu ihan hyvää ja tilat ainakin Viru Keskuksessa ja Narva mnt. 15:ssa aika kivat. Silkistä saa Sushia myös mukaan.

Paikan nettisivut ovat aika raivostuttavat musiikkeineen ja animaatioineen, mutta sushi taivaallista.

Controvento

Controventon tuntee luultavasti kaikki Tallinnaa tarkemmin tutkailleet. Ihan hyvää perus-italialaista, palvelu miellyttävää. Tämä on ollut olemassa niin kauan, että on myös paikallisten suosiossa.


Fine Dining

Bordoo

Bordoo on erittäin tasokas fine dining -ravintola vanhassa kaupungissa The Three Sisters -hotellin yhteydessä. Ruokasali on todella tyylikäs, valoisa ja avara. Palvelu ensiluokkaista. Pitää todeta, että palvelu on Suomen Savoyn tasoa.

Ruoka oli erittäin hyvää, esillepano täydellistä! Muutama ruoka- ja esillepanoidea lähtikin sieltä mukaan.

Chedi

Chedin suhteen fiilikseni ovat ristiriitaiset. Ruoka on taivaallista, se täytyy todeta. Siis aivan ilmiömäisen hyvää aasialaista. Palvelu onkin jo eri luokkaa. Paikan tarjoilijoilta puuttuu oikeasti kaikki ammattitaito eikä heillä ole aavistustakaan mistään ns. tarjoilisäännöistä tai etiketistä. Palvelu on oikeasti aivan käsittämättömän huonoa. Niin huonoa, etten taida enää Chediin mennä. Minusta oli nihkeää odottaa ulkoeteisessä vartin ajan, vaikka olimme paikalla juuri oikeaan aikaan. Sääli, ruoka kun oli hyvää!


Baarit

Clazz

Ravintola/yökerho, joka soittaa pääasiassa loungea, jazzia ja bluesia. Paikka on todella kiva ja tyylikäs, asiakaskunta aika kansainvälistä, pääasiassa kolmenkympin kieppeillä olevia aikuisia. Tämä on blogin tytöt ehdoton suosikki Tallinnan yöelämässä ja kyllä blogin herrakin siitä pitää. Me emme tosin ole mitään kovia bilettäjiä, joten paikan rento viininnautiskelu&chillailufiilis sopii meille mainosti.

Sitten on yksi paikka, joka on todellakin erilainen. Se on Argo Baar Kadriorgissa. Argo Baar tarjoilee ymmärtääkseni Georgialaista ruokaa puu-uunissa valmistettuna. Olen käynyt siellä kerran ja suunnitelmissa on mennä uudelleenkin. Ruoka oli aivan tajuttoman hyvää! Miljöö taas... niin no, sanotaan että.... ihan ensimmäisenä ei tulisi mieleen paikassa vierailla. Yksinäinen, matala puurakennus keskellä tyhjää kenttää. Sisällä sellainen mielenkiintoinen sisustus.... No, kannattaa käydä. Mainio ja todellakin erilainen kokemus. Ruoka erinomaisen hyvää!


Emme suosittele:

African Kitchen

Purkkiruokamaista mössöä. Äärimmäisen hidasta palvelua. Todella väsähtänyt paikka.

Deja Vu

Deja Vu on ilmeisesti yksi Tallinnan suositumpia lounge baareja, minusta se on vain kamala. Olen toki yrittänyt antaa sille mahdollisuuden ja käynyt siellä useita kertoja, mutta en vain pääse siitä jyvälle. Drinkit ovat ihan ok, mutta mikään muu ei oikeastaan toimi. Palvelu on aika surkeaa. Erityisesti Deja Vu'n "uusi" sijainti ja paikan sisustus on hirvittävä. En selvästi pidä punaisesta.

Moni muu on kanssani eri mieltä, joten kannattaa testata.

Amarillo

En edes viitsi kirjoittaa miksi. Ei suosittele, kaikki on Amarillossa huonosti.




 
Yksi kysymys kuitenkin vaivaa minua kovasti. Minne kaikki pelmenit ovat listoilta hävinneet? Ennen Tallinnassa sai pelmenejä lähes jokaisesta baarista, mutta nykyään ei mistään.

Tuesday, January 22, 2013

Tuliaisia Karibialta ja Pohjois-Amerikasta

Joulu vierähti trooppisissa tunnelmissa Dominikaanisessa tasavallassa maistellen paikallisia, jos ei nyt varsinaisesti herkkuja niin ainakin tuttuja, mutta onneksi myös vähän vieraampiakin makuja. Vuosi 2012 otettiin vastaan espanjalaisittain New Yorkissa sekä paikallisesti myös hodareita mutustaen. Matkalla tuli herkuteltua paljon, mutta keittiöön liittyviä tavaroitakin tuli hankittua taas kerran yllättävän paljon. New Yorkista tarttui mukaan Anthony Bourdainin suosituksesta myös paistinpannu. Tässä vähän ruokafiiliksiä reissusta.



Dominikaanisen tasavallan ruoka oli... yllätys. Emme osanneet odottaa oikeastaan mitään. Kaikkialla kirjoitettiin, että maassa syödään paljon papuja ja riisiä. Eipä muuten syödä. Siellä syödään paljon hyvin samanlaista pöperöä kuin täällä Euroopassakin. Ainakin perunaa menee reilusti ja sellaisia perusmättökastikkeita. Myös munaa käytetään paljon, etenkin perunan kanssa aamulla syödään sellaista muna-peruna-sipulisekoitusta. Onneksi uusista mauista tuli mukaan banaani, siis lisukkeena perunan ja riisin tavoin. Oli hassua syödä kanaa kreolilaisittain banaanin kanssa. Dominikaanisessa syödään paljon italialaista, espanjalaista ja ranskalaista ruokaa, etenkin Las Terrenasissa, saaren itäosassa on paljon eurooppalaisia ja sen vuoksi myös eurooppalaisia ravintoloita. Toinen syy saattaa toki olla se, että Dominikaaninen ruoka ei ollut mitään kovin erikoista.




Drinkkejä tosin opimme maassa juomaan. Emme ole kumpikaan olleet niistä kovin innostuneita ennen mutta Dominikaanisessa drinkkien valmistus todellakin osataan! Pidimme niistä siis oikeasti niin paljon, että olen menossa ostamaan tehosekoitinta Pina Coladan valmistukseen. Myös paikallinen kahvi oli taivaallista!

Jouluateriamme nautimme ensimmäisen kohteemme Las Terrenasin eräässä ranskalaisravintolassa, joka pyrki yhdistelemään paikallisia makuja ranskalaiseen keittiöön. Söimme neljän ruokalajin illallisen, johon kuului kampasimpukkacarpaccio ja tonnikalatartar (1. kuva alla), hummerikeitto (2. kuva alla), sisäfilepihvi sekä lopulta nautimme suklaakohokasta ja passionkastiketta.




Dominikaanisessa suosittelemme seuraavia ravintoloita:

Santo Domingon ravintolat:

Pat'e Palo: Aivan ehdottomasti paras ravintola alueella. Pidimme paikkaa aluksi varsinaisena turistihelvettinä, mutta sitä se ei ollut ollenkaan, vaikka turistejakin siellä oli. Sitäpaitsi oli oikeasti hauskaa, että tarjoilijat olivat pukeutuneet merirosvoiksi. T'ällä paikalla on ollut ravintola aina vuodesta 1515 asti!

www.patepalo.com



D'Luis Parrillada: Ranta"bulevardin" tuntumassa, isohko terassiravintola. Mainio palvelu, paljon paikallisia ruokia.

Sian sisäelimiä. Espanjassa en tätä pystynyt syömään, mutta tämän söin lähes kokonaan.


Las Terrenasin ravintolat (koska "kylässä" ei ole varsinaisia osoitteita niin laitan tähän pelkät kadunnimet, jolta ravintolat löytyvät):

Casa Azul, Calle Principale
Pizzaravintola rantahiekalla. Oikeasti todella hyviä pizzoja.

Boulangerie Francaise, Calle Principe, Plaza Taina
Ranskalaistyylinen kahvila. Aivan ehdottomasti useankin vierailun arvoinen.

Porto, Balcones del Atlantico.
Korkeatasoisen resortin yhteydessä aivan rannassa sijaitseva upea ravintola/baari. Pirtelömäisten drinkkien ystäville suosittelen Frozen Portoa.


New York, New York

New Yorkissa taas ravintolat olivat pääasiassa todella hyviä - siis erittäin, erittäin hyviä. Söimme aivan laidasta laitaan mm. 3 michelin tähteä saaneen kokin keitoksia. ja piipahdimme pariin otteeseen myös Shake Shackissä - ja kaikkea näiden väliltä. Myös kiinalainen oli aidosti kiinalaista.


Ruoka oli siis hyvää ja palvelu ravintoloissa erinomaista. Tuontiviinit olivat todella kalliita... (Come on, 16$ lasillisesta italialaista viiniä!!?) Paikalliset viinit olivat pahoja. Olin toki ennenkin juonut yhdysvalloissa tehtyä viiniä, mutta reissussa saimme vain kummallisia sokerilitkuja.

New Yorkissa suosittelemme seuraavia ravintoloita:

Takashi

Aivan mieletön japanilainen liharavintola, jossa tilaat itsellesi liha-annoksia, jotka paistat pöydällä olevalla grillillä. Ruoka oli mahtavaa, Sake ja Umeshu todella hyviä ja palvelu ensiluokkaista. Paikan wc on myös perijapanilainen high-tech istuimella. Takashi ottaa varauksia vain alk. 6 hengen seurueille ja se on TODELLA suosittu, joten saatat joutua odottamaan jopa reilun tunnin. Odotus on ehdottomasti sen arvoinen! Söimme mm. luuydinpullia, merisiiltä ja sydäntä.

takashinyc.com



Shake Shack

Pikaruokapaikka, jossa hampurilaiset eivät maistu ollenkaan roskaruoalle. Pihvit paistetaan mediumiksi. Pirtelöt mielttömän herkullisia! Erikoisuutena myös ateriat koirille!

www.shakeshack.com 

Andanada 141

Söimme uudenvuodenateriamme Andanadassa. Kuvia en annoksista ottanut, mutta uskokaa pois - se oli hyvää! Paikka tarjoilee herkullista espanjalaista ruokaa ja kokki on saanut kolme Michelin-tähteä.

www.andanada141.com  


Nämä siis vain muutamia suosituksia. Kaupunki on täynnä huippuravintoloita! 

Tässä vähän kuvausta ChinaTownin herkuista..





Anthony Bourdainin neuvosta suuntasimme myös Little Italyn ja Chinatownin lähellä oleviin keittiö-/ravintolaliikkeisiin, joista löytyi vähän kaikenlaista ostettavaa:


Myötäpäivään ylhäältä vasemmalta katsottuna näkyy neljä Govino-muovista kuohuviini-matkalasia. Aivan huippuhyvät ja todella hienot! Ylhäältä oikealta löytyy aasialaistyylisiä lautasia kolmessa koossa, syömäpuikkopidikkeitä sekä vieressä vielä soijakannu. Heti alapuolella näkyy hienosti "solmittuja" cocktailtikkuja ja syömäpuikkoja. Alhaalla vasemmalla pullonsulkijoita ja keskellä vasemmalla paistinpannu, pastapihdit seka reikälusikka. Ja kaikki nämä makaavat hienon I <3 NY -keittiöpyyhkeen päällä.

Tässä vielä lähikuvaa lautasista.



Reissu oli onnistunut myös herkuttelun osalta ja vaakalukemani näytti aivan uusia lukuja. Nyt onkin hyvä keskittyä urheiluun hetkeksi - herkuttelun ohella toki.

 Aamiaisen jälkeen oli mahtavaa tallustella Central Parkissa.


 Seuraava matka suuntautuu Islantiin. Islannissa on kuulemma hyvää ruokaa, joten jäämme odottamaan jännityksellä. :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...