1.8.2011 kapusimme ylös Vesuvius-tulivuoren hiekkaista rinnettä Napolissa, Italiassa. Minua jännitti, koska tulivuorella vierailu oli jo ajatuksena aivan uskomattoman hieno. Blogin herraa taas jännitti ihan eri syystä - hän oli piilotellut kihlasormusta iPhone-kotelossaan jo yli kaksi viikkoa etsien sitä oikeaa paikkaa kosinnalle. Kun päätimme pari päivää aiemmin mennä Vesuviukselle, oli valinta tehty.
Mahtava Vesuvius Napolista katsottuna.
Minusta on tullut varsinainen nössö viime vuosina ja tietysti itkin onnesta seisoessani siinä kraaterin reunalla. Itse kosinnasta en muista kauheasti, koska olin niin otettu ja aivan sekaisin onnesta.
Elokuu-syyskuu 2011
Tämän jälkeen puhuimme häistä ihan vain ohimennen pariin otteeseen. Tietysti ajatuksena oli mennä naimisiin, mutta ajatus häistä tuntui jotenkin niin kaukaiselta. Sitäpaitsi aloin itsekseni unelmoimaan häistä Italiassa, mutta en vielä maininnut asiasta blogin herralle. Kun sitten kerran kysyin, millaisessa paikassa hän haluaisi mennä naimisiin, sain vastaukseksi tietysti... Italian!
Heh, siksihän me tässä yhdessä olemmekin!
Aloin ottaa asiasta selvää lähinnä Googlen avustuksella.
Lopulta kuitenkin apu löytyi yllättävänkin läheltä! Blogin herra on onneksi aika sosiaalista sorttia. Hän mainitsi suunnitelmistamme tuttavalleen työpaikallaan ja tämä osasi suositella suomalaista hääsuunnittelijaa Milanossa. Vaihdoimme muutaman sähköpostin, vaikka päätös oli aika selvä jo ensimmäisten viestien jälkeen. Olimme löytäneet hääsuunnittelijamme.
Tiina vaikutta todella asialliselta ja organisoidulta. Pidin myös hänen tavastaan kommunikoida, koska muutama aiempi kokemus oli ollut vähintäänkin mielenkiintoinen. Esimerkiksi eräs hääsuunnittelija mainitsi mahdollisuuden osallistua hääaiheiseen tosi-TV-ohjelmaan... Hän ei siis ollut meitä varten.
Tiinalla oli heti valmista materiaalia ja aloimme aika nopeasti valitsemaan sijaintia häillemme. Tämä vaihe oli oikeasti todella vaikea, koska Italiassa on mielettömästi upeita kaupunkeja ja kyliä. Yritin tietysti miettiä myös lentokenttien sijaintia ja mahdollisia kuljetuksia yms. vieraita silmällä pitäen, mutta näin jälkikäteen suosittelen jättämään tuollaiset asiat sitten myöhemmäksi. Ainakaan hääpaikkoja ei kannata sen perusteella valita, minne on helpointa päästä. Samasta syystä meilläkin tuo paikka meni vaihtoon ja Garda-järvi muuttuikin nopeasti Napolinlahdeksi. Olin nähnyt upeita kuvia Sorrentosta ja sen upeista ravintoloista sekä hotelleista, jotka tekivät valinnan lopulta todella helpoksi.
Melkein pidimme häämme Malcesinessa, Garda-järven rannalla. Vihkiminen olisi tapahtunut keskellä näkyvässä linnassa.
Ihastuimme kuitenkin enemmän Sorrentoon.
Paikaksi valikoitui siis upea Sorrento! Hääpäivän valinta olikin jo toinen juttu.. koska hääjärjestelyt alkoivat aika yllättäin, oli myös päivän valinta haastavaa. Varmaa oli kuitenkin se, että häät olisivat joko keväällä tai syksyllä ja koska kevät oli tulossa kovaa vauhtia päälle ja meidän hääbudjettimme aivan täysin auki, päätimme valita syksyn. Häät Sorrentossa on todella suosittu juttu muidenkin turistien keskuudessa, joten jonkin tietyn päivän varaaminen voi olla hyvinkin haasteellista. Meillä ei onneksi ollut mitään tiettyä päivämäärää mielessä ja valitsimmekin torstain 27.9, joka oli lähinnä toivomaamme päivää. Emme halunneet häitä alkuviikkoon emmekä sitten kyllä enää lokakuullekaan. 27.9 oli täydellinen! Minusta oli siistiä, että menisimme naimisiin torstaina. Moni joutuu jakamaan hääpäivänsä jo lähipiirissäkin, mutta me emme! Se olisi meidän torstai.
Vihkiminen olisi siis torstaina 27.9.2012 San Francescon luostarin pihalla.
Lokakuu-joulukuu 2012
Tiina esitteli meille tämän jälkeen ravintolavaihtoehtoja kuvineen. Samalla pääsimme kyselemään paikkoihin ja ruokiin liittyen. Valinta oli taas kerran vaikea, mutta näistä upeista vaihtoehdoista valitsimme onnittelumaljoille Grand Hotel La Favoritan kattobaarin, illallisen nauttisimme Relais Blu'ssa ja illalla palaisimme La Favoritan loungebaariin drinkeille. Minulle oli todella tärkeää, että ruoat tarjoillaan pöytään ruokalaji/annos kerrallaan noutopöytäperiaatteen sijasta. Onneksi Italiassa noutopöytä ei ole mitenkään yleinen, ymmärtääkseni hyvin epätavallinen.
Grand Hotel La Favoritan lounge baari.
Olimme päättäneet pitää pienet häät. Meillä on molemmilla isot suvut ja oli selvää, että kaikki eivät väkisinkään pääsisi paikalle. Huonojen fiiliksien välttämiseksi päätimme kutsua vain lähimmät perheenjäsenet ja pari ystävää. Kaiken kaikkiaan laskimme mahdolliseksi osallistujamääräksi n. 20 henkilöä eli vanhempamme, isovanhempamme, sisaruksemme perheineen ja molempien puolelta kaksi lähintä ystävää puolisoineen/seuralaisineen. Ilmoitimme suunnitelmistamme hyvin nopeasti näille ihmisille, jo ennen kutsujen lähettämistä, jotta osaavat mahdollisesti alkaa suunnitella syyslomaa tai anoa vapaata työstää. Myös meidän oli tärkeää tietää osallistujamäärä noin suunnilleen.
Kutsujen valinta oli vaikea! Halusin upeat häät ja yhtä upeat kutsut, mutta valikoima näytti varsin nihkeältä. Kutsujen askartelu ei ollut ihan meidän juttu. Selasin varmaan useita tuhansia kutsuvaihtoehtoja pääasiassa ulkomaisista lähteistä, kunnes sattumalta päädyin erään eestiläisnaisen sivuille, josta löysin lukuisia kauniita vaihtoehtoja. Kaimani tekee aivan mielettömän upeita kutsuja! En voinut uskoa silmiäni! Valitsimmekin aika yksinkertaisen elegantin mallin, jonka väreinä olivat häidemme väriteema valkoinen ja turkoosi. Kutsut olivat muuten luonnossa vielä kauniimmat ja työn laatu täydellinen.
©Kristiina Disain
©Kristiina Disain
Myöhemmin tilasin myös mm. kortit vieraiden lahjapusseihin sekä kiitoskortit.
Olisin kovasti halunnut toimittaa kutsut vieraille pienissä laatikoissa silkkipaperiin käärittynä, mutta koska en löytänyt sopivia laatikoita, päädyin vain käärimään kutsut silkkipaperiin ja satiinirusettiin. Kirjekuoret olivat kauniin helmiäishohtoiset ja postimerkit teetin omasta kuvastamme Postin verkkopalvelussa. Olen joskus aiemmin nähnyt näitä postimerkkejä ja laatu oli silloin aika kehno, mutta nämä olivat aivan huippuhienot, joten laatu on ilmeisesti kohentunut aika reilusti.
Postimerkit.
Teetin kutsut todella ajoissa (joulun tienoilla) ja lähetimme ne maaliskuussa, vaikka jo tiesimmekin aika tarkkaan kuka pääsee paikalle.
Marraskuun tienoilla aloin myös katsella hääpukua. Halusin vitivalkoisen, selkeän, elegantin ja kapealinjaisen puvun. Suomessa tarjolla olevat vaihtoehdot olivat taas aika niukat, joten selasin paljon ulkomaisia sivustoja. Lopulta löysin erään mallin, josta pidin kovasti. Olimme lähdössä joulukuussa Malesiaan, joten ajattelin myös ottaa selvää, onnistuisiko puvun teettäminen siellä. Onnistuihan se.
En missään vaiheessa lukenut hääblogeja, -lehtiä enkä käynyt häämessuilla, koska en halunnut toisten ajatuksien vaikuttavan omiimme - edes puolivahingossakaan. Muutaman hääohjelman katsoin ihan vaan varmistuakseni, etten ole vielä lähelläkään jenkkisarjojen bridezilloja.
Tammikuu-maaliskuu 2012
Minun piti etsiä sähköposteistani häihin liittyvät viestit, koska olin jo unohtanut, missä silloin menimme. Tässä vaiheessa valitsimme valokuvaajan ja muusikon vihkimisen ajaksi. Aluksi toivoimme saksofonistia ravintolaan, mutta päädyimmekin harpunsoittajaan vihkipaikalle.
Alkuvuodesta myös hääpukuni joutui muokkaukseen. Mitä enemmän sitä katselin, sitä vähemmän siitä pidin. Etsin käsiini hyvän ompelijan, joka lähti toteuttamaan toiveeni. Ompelija, Suvi Hännisen valintakriteerit olivat samat kuin hääsuunnittelijankin kohdalla. Suvi ymmärsi asiani heti ja ehdotti itse asiassa jo puhelinkeskustelumme aikana, kuinka pukuani voisi muokata, kun esitin omat ideani. Olin erittäin tyytyväinen Suvin työhön. Suvin tavoitat osoitteesta
www.ompelimosuvihanninen.com .
Huhtikuu-Elokuu
Huhtikuussa olimme keski-Espanjassa, josta löysin itselleni hääkengät ja blogin herra kengät ja puvun. Palattuamme hain myös pukuni. Se oli viittä vaille valmis. Olin suunnitellut jonkinlaista häädieettiä, joten tarkoituksena oli tehdä viime hetken muokkaukset vielä syksyllä, ennen häitä.
Häälaukku ja kengät.
Kesällä valitsimme häiden menun. Palattuamme kesälomareissulta Portugalista löysimme minun vihkisormuksen Frankfurtista, Saksasta. Tarkoituksena oli ostaa sormukset Portugalista, mutta koska hintataso tuntui sekä Portugalissa että Espanjassa sormuksien osalta aivan älyttömän korkealta niin jätimme sormukset hankkimatta. Päivän välilasku Frankfurtiin osoittautui siis kaikin puolin antoisaksi.
Hääkorut, jotka tilasin Australiasta.
Elokuu-syyskuu 2012
Olin koko tämän suunnittelun ajan tiennyt haluavani antaa vieraille pienet lahjapussit, joissa olisi muutama muisto häistämme. Tarpeeksi hyvien pussien löytäminen olikin yllättävän haasteellista. Lopulta löysin upeat, valkoiset ja laadukkaat pussit yllättäin Alkosta! Vaihdoin vain pussien kantonauhat punaisista turkooseihin ja valmista!
Lahjapussit ja hääkarkkipussi Relais Blussa.
Jokainen pariskunta sai siis oman lahjapussin. Olimme myös valinneet jokaiselle pariskunnalle yhden lempi jälkiruokaresepteistämme viinisuosituksen kera, joka löytyi pussista. Sen mukana oli myös pieni vispilä. Pussista löytyi myös pieni, turkoosi pussi jonka sisällä oli shampanjapullon sulkija sekä kaksi hääkarkkirasiaa - molemmille oma. Sorrentossa kun olimme, pussista löytyi toki myös Limoncello-pullo.
Muutama henkilö joutui perumaan osallistumisensa viime hetkellä, joten kaiken kaikkiaan meitä oli lopulta tiivis 13 hengen hääseurue.
Hääkarkkirasia, jonka nauhat ja soljen hankin itse.
Mielettömät hääkarkit!
Häitä edeltävä päivä oli todella kiireinen! Aamulla koemeikkiin- ja kampaukseen, sieltä suoraan valokuvaajalle hääsuunnittelija-Tiinan kanssa, sitten pieni hengähdystauko, jonka aikana laitoin nauhat ja soljet hääkarkkirasioihin, sitten kierros La Favoritassa, vihkipaikassa, floristilla ja vielä Relais Blussa. Emme siis olleet nähneet näitä paikkoja ollenkaan aiemmin, paitsi tietysti kuvista. Päivä oli oikeasti todella kiireinen. Uni maistui hyvin. Onneksi La Favoritan sviittimme oli upea ja sänky aivan mieletön.
27.9.2012
Hääaamu oli aika huoleton. Kampaaja-aikani oli vasta 11.30, joten otimme aamun niin rennosti kuin suinkin mahdollista. Olimme todella tyytyväisiä siihen, että kaikki tuli meille aika lailla valmiina ja oikeastaan mitään ei tarvinnut tehdä itse. Toki kutsujen suunnittelu, lahjapussit ja hääkarkkirasioiden solmiminen oli melkoista näpertelyä mutta älyttömän helpollahan me pääsimme - ja siihen myös pyrimme. Jännitys alkoi kasvaa vasta noin tuntia ennen vihkimistä, kun blogin herra lähti vihkipaikalle ja minä jäin odottelemaan vuoroani hotellille isoisäni kanssa. Näihin aikoihin sain myös täysin orkideoista tehdyn kimppuni, joka oli aivan uskomattoman upea. Jopa kauniimpi, kuin osasin toivoa. Floristi oli todella hyvä!
Chiostro di San Francesco La Favoritan terassilta kuvattuna.
©Umberto Astarita
Olin aivan hirvittävän jännittynyt, mikä tuli yllätyksenä. Oikeastaan jännitys laukesi vasta vihkimisen jälkeen, valokuvauksen aikana. Katselin kuvia siitä, kun kävelin isoisäni kanssa ja kasvoista kyllä todellakin näkyi, että minua jännitti. Vieläkin kuvia katsellessa, sama fiilis nousee pintaan. Iiiik!!! =)
©Umberto Astarita
©Umberto Astarita
La Favoritan kattoterassilla.
Kuvauksen jälkeen nautimme muutamat aperitiivit vieraiden kanssa La Favoritan kattoterassilla, josta pikkubussi kuljetti meidät Relais Blu'hun. Relais Blussa meille varattu tila oli upea. Erityisesti kattaus oli juuri sitä, mitä toivoin - valkoinen, tyylikäs, pelkistetty. Paikka oli mieletön! Otimme rennosti, nautimme ruoasta ja upeista maisemista ja illan päätteeksi palasimme vielä muutamalle drinkille La Favoritaan.
Relais Blu ja morsiuskimppuni orkideoista.
Auringonlasku ja Caprin saari näyttivät upeilta Relais Blun terassilta.
Happily Ever After
Kaiken kaikkiaan olemme erittäin tyytyväisiä häihimme, emme olisi voineet toivoa parempaa. Toki pari kommellusta sattui, mutta ne saimme hoidettua ihan hyvin. Puoli tuntia myöhässä ollut harpunsoittaja ja jalkapalloa katseleva baarimikko lähinnä hymyilyttävät nyt.
©Umberto Astarita
Käyttäisin juhlasuunnittelijaa kyllä uudelleenkin aivan ehdottomasti. Suunnittelu oli aika huoletonta, sujuvaa ja stressitöntä kaikin puolin. Kannattaa toki ottaa huomioon, että juhlasuunnittelijaa käyttäessä kannattaa olla aktiivinen ja kysyä, kysyä, kysyä - siis aivan kaikkea vihkipöydän liinan väristä aina tarjoiluhenkilökunnan määrään asti. Itse olen aika kontrolloivaa tyyppiä, joten minusta on ollut hankalaa se, etten ole itse voinut olla suoraan yhteydessä esim. ravintoloihin, valokuvaajaan, vaikka se on ollut myös yksi hyvistä seikoista, ettei ole itse tarvinnut puuttua. Tässä tapauksessa en olisi selvinnyt mitenkään ilman Tiinaa.
Se, mitä tiedän suomalaisista häistä ja niihin liittyvistä haasteista niin luulen, että ulkomailla törmää samoihin ongelmiin, joten mitään normaalista eroavaa ei ole sattunut. Hääkuvia odottelimme neljä kuukautta ja vaikka se otti päähän todella paljon, niin Suomessahan taitaa olla samoja haasteita. La Favorita on paikkana aivan sanoinkuvaamattoman upea, mutta palvelussa olisi parantamisen varaa. Relais Blu yllätti todella positiivisesti ja oli vieläkin upeampi, kuin odotin. Valokuvaajamme oli hyvä, mutta 4kk kuvien odottelu närkästytti niin paljon, että olisin halunnut siihen jonkin aikatakuun tms. näin jälkeenpäin ajateltuna. Vihkiminen Italiaksi oli mahtavaa! Vaikka jotkut sanovat "seremonian" olevan aika koruton niin minusta se oli todella hieno.
Avioliiton rekisteröinti Suomessa oli tosi helppoa. Tiina toimitti meille tiedot dokumenteista mitä minnekin tarvitsemme ja lähetti lopulta avioliittotodistukset apostillella varustettuna meille. Me toimitimme ne maistraattiin Helsingissä. Koska minä olen Eestin kansalainen, piti meidän toimittaa todistus myös Eestiin. Paperityöt hoituivat tosi hyvin. Eestin puolella ei oltu aina ihan yhtä mieltä siitä, mitä dokumentteja olisivat minulta tarvinneet. Pääsimme kuitenkin naimisiin ilman ongelmia, vaikka hieman selvittelyä tämä vaatikin sekä meiltä että lähetystöltä ja joutuihan Tiinakin siihen välillä puuttumaan.
©Umberto Astarita
Italialaiset hääkarkit ovat muuten niin hyviä, että tilasimme niitä kaksi kiloa vielä kiitoskorttien mukana lähetettäväksi - toisen kilon söimme itse. :)
Saimme juuri sellaiset unelmahäät Italiassa, kuin toivoimmekin! Suosittelen ehdottomasti häitä Italiassa ja etenkin MyChoice Eventsiä. Tiina hoiti ja huolehti asioista erittäin ammattimaisesti ilman että meidän piti tehdä muuta kuin päättää ja kertoa toiveemme. Juhlasuunnittelijan työ on paikoin varmasti todella haastavaa, joten nostamme kyllä molemmat hattua Tiinalle.
MyChoice Events:
www.mychoice-events.com
©Umberto Astarita / Capri.
Naimisiinmeno Italiassa oli niin mahtavaa, että tällä hetkellä unelmoin venetsialaisten naamiaisjuhlien järjestestämisestä ...missä muuallakaan kuin Venetsiassa!
(Hääpuku on muuten myynnissä, joten ota yhteyttä, jos kiinnostut!)
