Neljän tunnin taivaallinen ankanragu-pasta

Blogin herra yllätti minut taannoin kokkaamalla aivan jumalaisen aterian. Huhkittuaan keittössä yli neljä tuntia tuloksena oli mahtava pasta, johon tuli muun muassa kokonainen ankka, rusinoita ja puoli pulloa Chiantia. Jälkiruoaksi hän tarjoili upeaa Tarte Tatinia ja juomana oli Kanadasta hiljattain tuotu Ice wine. Pasta itsessään oli uskomattoman herkullinen ja todellakin koko vaivan arvoinen. Tarte Tatin taasen oli ehdottomasti parasta koskaan maistamaani. Mieheni kun on melkoinen perfektionisti, ovat hänen keitoksensakin useimmiten täydellisiä.

Ruokaostosten teko Hollannissa on mielestäni hermoja raastavaa. Kaupat ovat suhteellisen pieniä ja väentungosta on usein mahdoton välttää oikeastaan mihin kellonaikaan tahansa. Kunnon supermarketteja ei käytännössä ole ollenkaan, vaikka löytyyhän täältä isohkoja kauppoja. Hyvänä puolena on se, että pienempiä liha-, kala-, juusto- yms. kauppoja löytyy varmasti joka kylästä, mutta eipä niistä hyötyä ole kun sulkemisaika on useimmiten kello 17 tai 18. Onneksi kaikkeen loytyy ratkaisu netistä! Postimyynti on Hollannissa älyttömän suosittua ja netistä saakin tilattua aivan kaikkea mahdollista syötävistä kukista aina suutaripalveluihin. Kyseisen reseptin ankka toimitettiinkin minulle kylmäpakattuna työpaikalle sovittuna aikana heti tilaamista seuraavana päivänä.

Kyseinen ohje ei ole kovin vaikea, mutta aikaa kannattaa varata noin neljä tuntia. Annos on reilu ja ruokkii helposti 4-6 henkilöä. Pasta on erinomaista myös seuraavana päivänä.

Ragu:
1 kokonainen ankka
Oliiviöljyä
Merisuolaa
Mustapippuria
2 punasipulia kuorittuna
4 valkosipulinkynttä kuorittuna
1 sellerin varsi
300 ml Chiantia
2 x 400g paseerattuja tomaatteja
100 g rusinoita
2 rosmariininoksaa, hienonnettuna
3 laakerinlehteä (mieluiten tuoreena mutta kuivattukin käy)
Neitytoliiviöljyä
Parmesaania tarjoiluun

Ankannahka pangritata:
1 kunnon viipale sekaleipää
1 valkosipulinmynsi kuorittuna
Pari oksaa tuoretta timjamia hiennonnettuna

Pici pasta:
350g tipo 00 -jauhoja
150g semolinajauhoja
1 iso kananmuna


Ragu:

Esilämmitä uuni 180C asteeseen. Pese ankka sisältä ja ulkoa, taputtele kuivaksi talouspaperilla ja hiero pintaan oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Paista ankkaa kannellisessa padassa noin kaksi tuntia tai kunnes ankka muuttuu väriltään kullanruskeaksi ja on kauttaaltaan kypsää.

Nosta kypsä ankka padasta ja anna jäähtyä. Ota neste talteen.
Kuumenna loraus oliiviöljyä suurehkolla pannulla ja lisää hienonnettu sipuli, valkosipuli ja selleri. Kuullota n. 10-15 minuuttia miedolla lämmöllä samalla kun poistat ankalta nahan ja lihan. Leikkaa tai revi liha pienemmiksi paloiksi. Pidä molemmat erillään.

Kaada suurin osa Chiantista pannulle ja anna porista n. 10-15 minuuttia. Lisää ankanliha ja lihaliemi, jonka otit aiemmin talteen. Lisää myös tomaattipyree ja noin 4 dl vettä.

Lisää rusinat, hienonnettu rosmariini ja laakerinlehdet ja anna hautua noin puolitoista tuntia kansi hieman raollaan tai kunnes ragu paksunee ja ylimääräinen neste haihtuu. Jos jääkaapistasi löytyy vanhaa parmesaninkuorta, lisää se ragun joukkoon tuomaan hieman lisämaustetta (kunhan muistat poistaa sen ennen tarjoilua).

Pangritata:

Tällä välin hienonna pangritata-ainekset ja ankannahka tehosekoittimessa tasaikseksi. Lisää valmis seos kuumalle pannulle oliiviöljyn kera ja paista 3-5 minuuttia tai kunnes muuttuu rapeaksi ja kullanruskeaksi. Kaada valmis pangritata kulhoon.


Pici pasta:

Sekoita jauhot (00 ja semolina) ja ripaus suolaa keskenään isossa kulhossa. Tee jauhoseokseen kolo ja riko siihen kananmuna. Lisää vähitellen 175ml kylmää vettä. Sekoita seosta kunnes taikina muuttuu tasaiseksi ja kiinteäksi. Sitten vaivaa taikinaa n. 10 minuuttia. Kääri valmis taikina tuorekelmuun ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Ota taikina jääkaapista ja laita jauhotetulle alustalle. Kauli taikina noin sentin paksuiseksi ja leikkaa noin ½cm paksuisiksi pitkiksi viipaleiksi. Tämän jälkeen öljyä kätesi oliiviöljyllä ja rullaa viipaleet putkiloiksi (aloita keskeltä ja rullaa kohti reunoja). Laita valmiit pastanauhat joko jauhotulle pellille tai muulle alustalle ja lisää jauhoja reilusti aina sitä mukaa kun lisäilet pastaa.

Noin kymmenen minuuttia ennen ragun valmistumista keitä kattilallinen vettä, lisää suolaa ja lopuksi lisää myös pasta kunnolla kiehuvaan veteen. Keitä 6-10 minuuttia tai kunnes al dente. Valuta valmis pasta, lisää loraus oliiviöljyä ja tarjoa välittömästi ragun kera.

Viimeistele annos raastamalla pinnalle parmesania ja lisäämällä kourallinen pangritataa.

Jos pangritataa jää yli, sopii se mainiosti esimerkiksi salaattiin.

Japanese Duck in sweet sake&soy sauce

Finally got to pop a bottle of some amazing draft Sake we bought from New York. Never though of using Sake as a part of a sweet soy sauce, but I guess we must admit that our knowledge of the Japanese food is somewhat limited. Really can't wait to take that trip to Japan eventually at some point!

Another amazing drink from Japan is the "plum" liquor Umeshu which is actually made of the ume fruit. So far we have tested three different Umeshu's.. all of them have been completely different- some very sweet and sugary, some slightly sour. Delicous with an ice-cube or two as an aperitif!


Japanese Duck in sweet sake&soy sauce

1 teaspoon dashi powder or two bags of miso soup extract
3 dl of sake
1 dl of soy sauce
3/4 dl of mirin
1/2 dl sugar
2 tablespoons peanut oil (or sesame oil)
1 duck breast skinned and fat removed
0,5 dl finely chopped spring onion


In a small saucepan, stir the dashi powder into 1 cup of water until dissolved or add the miso extract to pan as it is (no extra water). Immediately add the sake, soy sauce, mirin and sugar and bring to boil. Simmer over moderately low heat until syrupy and reduced to max 2 dl, about 1 hour. Transfer all but 1dl of the sauce to a jar and reserve for later use.

In a large skillet, heat the peanut oil over moderate heat until shimmering. Add the duck breasts and cook until almost medium-rare, about 2 minutes per side. Add the reserved 1dl of sauce to the pan and cook the duck breasts for 4 minutes longer, swirling the pan and turning the duck once or twice until glazed. Remove from the heat and let rest for 5 minutes.

Transfer the duck to a platter, cut in slices and drizzle with the glaze from the pan. Sprinkle the duck with the spring onion.

Serve with cucumber salad and rice or/and rice-balls filled with a tiny bit of wasabi! Don't forget the sake!

Days in Buenos Aires

A beautiful, green city. European inspired architecture and wide streets. Warm people with lots of attitude. Opinionated,  proud of their origins. Political turmoil. Wealth inequality. Steak restaurants. Dry leaves on the road in afternoon heat. Poverty. Strenght. Political Demonstration. We didn't expect tango blasting out of the windows but the steaks we did assume to be extraordinary, which they were.

These are a few things we expected to experience in Buenos Aires. Nothing fancy but nothing overly negative either. We were aware of the poverty issues, more so related to the wealth inequality aspects. Also the politics as the Argentinians do like to strike. Maybe we did rely a little too much on our romanticized idea which was based on various media sources. We were prepared to experience even negative surprizes but shallowness was not one of them, which turned out to be what we experienced the most. Experienced travellers as we are, we were prepared to watch our belongings.


It was beautiful. It was green. And it was also European inspired. In the matter of fact it looked like Paris, Madrid, Barcelona and Rome all combined. Imagine that!


On the other hand, throw in some greedy hands reaching for your handbag. Several pairs of eyes following your every step. Don't you dare taking out your camera or be prepared to find a safe spot to hide. Don't get confused by the occasional friendliness you meet as there are plenty of those who will show you your spot. You know, smack down your wealthy European ass, since you can buy another camera, mobile phone, watch - all of it. Anytime. Can't you? So why not try to rob you. On almost every step you take.


You might try and play it safe. You don't wear any jewellery, not even the plastic bracelet you bought from H&M. You know, not to attract any attention. You take off your wedding ring and try to store it somewhere safe. The safe deposit box in your hotel room is not the place to store it so you try to hide it. You also hide your passport - just in case. You don't walk with your camera, you keep it hidden and covered. You feel uncomfortable. You are stressed and you want to go home. Eventually you just book daytrips via travel agent, sit by the hotel pool and hope you will not get robbed on your way back from the restaurant in the evening. Not that you would have anything to rob off anyway but they would probably still give it a try, you European scumbag.

You are safe! You made it! You only had to file one police report after you forgot to take off that golden necklace and it was ripped off you in the middle of a crowded street on a sunny afternoon. You made it!


Actually, you didn't. It was the staff at your 5 star designer hotel that got you by arranging someone to steal your belongings. Their faces gave them away. Their behaviour gave them away. The police who didn't care to watch the surveillance tape gave them away. They didn't care. Just file a report, they said. Your insurance will cover it, they said.

Pumpkin pasta with roasted vegetables

I bought a pumpkin the other day because I wanted to cook it for the first time in my life. First I made an asian pumpkin soup and for the main course I made this pasta with some delicious roasted veggies and goat's cheese!

This is a great pasta, with a slightly unusual taste from the pumpkin.

Pumpkin pasta with roasted vegetables

For two

500 g of pumpkin, peeled, cleaned and cubed

about 1l beef or vegetable stock (I prefer beef)

2 gloves of garlic

salt

Start with boiling the pumpkin cubes in the beef or vegetable stock until soft together with garlic and salt.

Enough tagliatelle for two, about 80g per person

Half of an aubergine

Handful of cherry tomatoes

30g goat cheese

basil

olive oil

salt

Slice the aubergine and lay the slices evenly on a baking tray. Sprinkle with salt and leave it for 15-20 minutes. Meanwhile heat an oven to 225 degrees. Wipe off all the water and add the cherry tomatoes. Sprinkle with sea salt and olive oil. Roast in oven for 15-25 minutes, until slightly brown.

While the veggies are roasting, take about 1/3 of the pumpkin and puree it until smooth and nice. Add  a pinch of salt if needed.

Boil the pasta. When the pasta is ready, pour out most of the water, saving about 1dl and mix the pasta and water with the pumpkin puree.

Serve with roasted vegetables, olive oil, greated goat's cheese and some basil!

(Salad)Heaven on a plate with beef tagliata

Despite of the rough start, the spring has been gentle to us. With some nice weather, sunshine and the thermometer hitting around 12-15C in March, we must say it feels great!

Lately we have been exploring some new tastes in form of salads, which is not very common in this household. Then again, if all salads were like this...

We have found it slightly difficult to find great meat in the Netherlands. It's not really the quality of the meat but to find it! The pre-packed and cut meat you see on the shelves of Albert Heijn doesn't look very delicious in all that vacuumed plastic and if you don't have the time (or ok, admit that you just don't want to spend your Saturday queuing at butcher's) to visit the local butcher then... well, then you better have a sandwich! We really miss the meat counter at Stockan Herkku! Then again, the meat you find here in the land of green grass and all those ponies cows, is absolutely delicious! 

...If you happen to eventually find some.

Here's a delicious, warm rocket salad recipe we modified a little and added the beef. Originally the recipe is from Jamie Oliver.

The only difficult part of this dish is preparing it all at once. You want to keep the meat and the salad warm yet not let either of them wait (not even for a minute).

Beef tagliata

For two

n. 500 g of Beef tenderloin (in one piece)
Butter

Brown the beef on each side for 2 minutes on an evenly hot pan in some good quality butter. 1 minute is more than enough for thinner "ends". Heat the oven to 150 degrees. Wrap the met in foil and stick the thermometer in the thickest part of the beef and roast until thermometer hits 55-degrees.

Keep the beef in foil until served (min 3 minutes, max. 10-15)

Warm rocket salad with beef tagliata

For two

4 Shallots
8 Slices of bacon
4 Sprigs of thyme
2 tbsp pine nuts
Salt
4 Big handfuls of rocket

Olive oil
Balsamic (vinegar) dressing
Parmesan

Peel and halve shallots. Heat a frying pan and fry off the bacon until crisp. Remove, add a couple of lugs of olive oil to the pan, and add 4 sprigs of thyme, the onions and a good handful of pine nuts with a tiny pinch of salt. Toss around and fry on a medium heat for about 5 minutes until caramelized and sweet (not black!).

Put the bacon back into the pan, toss around, then throw everything into a salad bowl with 4 big handfuls of rocket. Drizzle with balsamic dressing – this will make a natural dressing as it mixes with the olive oil. Serve with some shaved Parmesan over the top.

Honey & Chili marinated Quail (suom. viiriäinen) & Vacu Vin Instant Marinater

We recently spent a spectacular weekend in Brussels sightseeing, taking wonderful photo's of the beautiful city and eating absolutely delicious food! One of the highlights of our trips is always visiting the local super market. This time our new favourite became the quail. This bird was not familiar to us since in the Nordics you don't really get quail... anywhere..? So we grabbed a package of nicely packed two quails and stuck them in the freezer until recently when it was the time to explore some new flavours!

New flavours were explored also in the form of the marinade which I made up myself. I looked up a delicious looking picture of grilled quail yet since it was something the blogger ate in the restaurant, he didn't have the recipe... So I made it up myself.

We don't have a picture of our dish... No, actually we do have pictures but they weren't really pretty ,.. so maybe next time. The quails must look golden brown, slightly grilled.

Brussels

Honey & Chili marinated Quail

For two

2 tbsp honey

1 tbsp Dijon mustard

1 tbsb chili flakes

0,5 dl (a splash) Worchesterchire sauce

0.5 dl of olive oil

salt

pepper

butter

4 small quails

Prepare the marinade by mixing all the ingredients. Marinade the qails for at least four hours in the fridge.

At least four hours later..

Heat oven to 200C. Put the quails and the mariande in a cast iron dish (with a lid!) with a table spook of butter and place to pre-heated oven for 30 minutes.

Remove the dish from the oven and let it rest for 15 minutes, don´t forget to season with some additional sea salt and black pepper. Preheat oven again as hot as it gets (grill element) and grill quails until golden/dark-ish brown.

We ate this deliciousness with potato and carrot puree's but I'm still exploring the best alternative for this dish. It was delicious, though!

We absolutely love the Vacu Van Instant Marinater! It marinates the meat in half of the time (probably even faster!) you'd normally have to use and it's so easy to use and clean, too! Amazing product! I wouldn't necessarily marinate it only for minutes, as they claim but it really has saved several hours of our precious time.

Roasted duck confit with celeriac & pear

The year 2014 has started off with a big bang and lots of problem tackling. To keep our minds straight we are concentrating on the good things in life, such as cooking! With all the moving and settling in cooking became more of a distant memory than what it used to be, a great way to relax and use our creativity. With the floor lists (still) lying by a wall in the living room we are ready to experiment with some great new ideas and products!

At the end of the year we planned to take it easy in the beginning of 2014 and concentrate on our home, sports, photography and cooking. However, almost all of our photography equipment was stolen from our hotel in Buenos Aires (just stay away from Continental 725 hotel..) as well as our Macbook Air. It was "only" a materialistic loss but for two IT & photography geeks it really hurt. Luckily we still have an old Macbook as well as an older camera, the Canon 500D, which surprised us with it's great picture quality we had completely forgotten about!

Recently we prepared this amazing combination of roasted duck confit and celeriac & pear salad we found on Jamie Oliver's site and, once again, made it slightly different. The whole combination was simply amazing! 

Roasted duck confit with celeriac & pear

For two


2 Duck Confit's with duck fat

2 gloves of garlic

2 tablespoons of crème fraîche

juice of 1 lemon

2 teaspoons of Dijon mustard

salt

freshly ground black pepper

1/4 celeriac, peeled and chopped into matchsticks

1 pear, chopped into matchsticks

1 small bunch fresh flat-leaf parsley, leaves picked and roughly chopped


Put the crème fraîche, lemon juice and mustard into a bowl, season with salt and pepper and mix well. Add the celeriac, pears and most of the parsley, and combine carefully.

Preheat a pan with two table spoons of duck fat. Add two garlic gloves. Remove / wipe off excessive fat from the duck and roast on both sides for about 8 minutes on medium heat.

Enjoy with a wonderful bottle of red wine.

Maailman paras paistinpannu (Württembergische Metallwarenfabrik eli WMF)

Eräs saksalainen keittiötarvikeketju keksi ehkäpä parhaan myyntitaktiikan koskaan; harmaapäisiä, herttaisia rouvia, jotka puhuvat täydellistä englantia (Saksassa edes Starbucksissa ei yleensä osata englantia...) myymässä pannuja ja astioita liikkeessä, jossa tuoksuu milloin mikäkin kotiruoka ja leivos. Kaupanteon ohella sinulle tarjotaan kahvia ja vohveleita (tai mitä keittössä sattuukaan sillä hetkellä paistumaan), sekä kerrotaan tuotteiden ominaisuuksista isoäitimäisen herttaiseen tyyliin. Kaupanteko on taattua, eikä ihme, sillä tuotteet ovat mainioita!

Kyseessä on siis Württembergische Metallwarenfabrik eli WMF.

Yksi ehdottomasti parhaista hankkimistamme tuotteista on WMF'n ProfiResist -paistinpannu. Pannun paisto-osa on katettu uniikilla hunajakennomaisella ruostumattoman teräksen ja tarttumattoman materiaalin kombinaatiolla, joka minimoi rasvankäytön tarpeen sekä kuumentaa pannun tasaisesti. Käytämme paistamiseen usein oliiviöljyä (mikä ei sellaisenaan ole kaikkein paras paistamiseen roiskumisen vuoksi), mutta tältä pannulta ei kyllä roisku mikään - ei edes oliiviöljy! Pannu sopii kaikille liesityypeille ja on helppo puhdistaa (voi pestä myös astianpesukoneessa). Kyseinen pannu sopii parhaiten ruoille, jotka vaativat kuumia lämpötiloja (esim. pihvit ja padat) ja kestää yli 400C kuumennuksen. Ostimme oman pannumme korvilla, jolloin sen voi nostaa uuniin. Kauniin ulkomuodon vuoksi pannun voi nostaa suoraan myös pöydälle.

Odotan innolla seuraavaa Saksan-reissua, jolloin piipahdamme WMF'ssä taas, kun hakusessa on hieman pienemmille lämpötiloille tarkoittu pannu, joka jäi viimeksi hankkimatta.

Kuinka sitä tulikaan muutettua!

Saimme viime viikolla avaimet uuteen asuntoomme Utrechtissa. Tällä hetkellä vuokraamme pientä, kalustettua yksiötä Eindhovenissa, joka vuokrattiin siksi aikaa, että blogin herrakin löytää Hollannista töitä. Olemme asuneet täällä reilun kuukauden yhdessä ja lisätilalle olisi kyllä tarvetta. Yhdessä kyllä pärjäisimme vaikka millaisessa sardiinipurkissa, mutta tavaramme tuntuvat kyllä kaatuvan päälle.

Hollantiin muuton varmistuessa päätimme myydä/antaa pois kaiken ylimääräisen ja helposti hankittavissa olevan tavaran. Lopulta luovuimme kyllä "lähes kaikesta". Suomesta mukaan lähtivät merkkiastiastot, keittiön pienkoneita, imuri, jenkkisänky, televisio ja yöpöydät. Sohva, keittiön ruokapöytä ja -tuolit, tv-taso, lipastot, peilit, DVD:t ja muut vastaavat myytiin ja annettiin läheisille. Hollantiin tulevaan lastiin koottiin noin 6m3 verran tavaraa.

On ollut mahtavaa hankkiutua eroon kaikesta tavarasta oikeastaan kahdesta syystä. Ensinäkin sitä huomaa, kuinka vähällä sitä oikeasti pärjää, ja kuinka vähän tavaraa tarvitsee.
Toiseksi, arvatkaapa kuinka siistiä on näin aikuisiällä uusia melkein kaikki! Etenkin, kun tällä puolen Eurooppaa tavaravalikoima on todella huima! Tällä hetkellä tosin ostoksia tehdään todella harkiten ja tarkkaan juurikin siistä syytä, että havahduimme keväällä siihen, kuinka paljon kaikkea turhaa meillä lopulta olikaan!

Vaikka meidän muutto olikin varsin hyvin suunniteltu tuntui se kuitenkin kaatuvan päälle! Olen työni kautta huomannut, että noin 90% aikuisista harvemmin oikeasti miettii, mitä pitää ottaa huomioon suunnitellessa muuttoa ulkomaille. Ei siitä tietenkään tarvitse liian hankalaa tehdä (muuten ei kyllä pääsee koskaan muuttamaan!), mutta on hyvä miettiä sellaisiakin asioita kuin tavaroiden muuttaminen (mitä muutetaan, miten ja millä aikataululla), mitä tehdään omalle asunnolle (vuokralle vai myyntiin) ja mitä tehdään ylimääräiselle tavaralle. Muuttaminen ei myöskään ole aivan ilmaista, joten vähän kannattaa laittaa varojaan sivuunkin. Hollantiin muuttaessa niin sanottuja ylimääräisiä kuluja saattavat olla muun muassa asunnonvälittäjän välityspalkkio, jonka maksaa siis vuokralainen ja joka on suuruudeltaan n. 1kk vuokra sekä lattian asentaminen. Välityspalkkiota ei aina tarvitse maksaa (riippuu mitä kautta vuokraa), mutta ensi kertaa muuttaessa se luultavasti tulee eteen, koska ilman väliyspalkkiota vuokraavat yritykset haluavat usein tehdä taustaselvityksen aivan työsuhdetta ja pankkitietoja myöten. Suurimmassa osassa asunnoista on valmiina keittiön kalusteet, mutta ei kaikissa. Monet ExPat'it vuokraavat alkuun kalustetun huoneen tai asunnon ja myöhemmin alkavat katsella sitä lopullista kotiaan. Yleensä yksin muuttavat asustelevat alkuun kimppakämpissä, joita täällä on paljon ja joissa asuu aikuisia, työssäkäyviä ihmisiä (kannattaa toki tutustua ennalta) .Yksiöt ovat mielestäni kohtuuttoman kalliita myös pienemmissä kaupungeissa. Kannattaa myös olla tarkkana, onko asunnossa lattia (usein asunnot kuvataan lattiallisina, vaikka oikeasti entinen vuokralainen vastaa siitä itse). Alankomaissa on tavallista, että vuokralainen tuo ja vie lattian mukanaan. Monet tietysti ovat valmiita myymään lattian edelleen uudelle vuokralaiselle.

Paikalliset osaavat neuvoa, että asuntoa vuokratessa pitää aina neuvotella vuokran suuruus. Jos vuokraisäntä pyytää 1000e, tarjoa ensin 700.


Vaikka itselläni oli kuukausi aikaa muuttaa niin siltikin aika jäi vähiin. Blogin herra jäi onneksi silloin vielä Suomeen hoitamaan muutto loppuun ja vuokraamaan Töölön asuntoamme. Urakka oli kyllä varsinainen, mutta on tämä kyllä ollut täysin sen arvoista!

Eindhoven on kaiken kaikkiaan ihan mukava paikka, mutta kaipaamme vähän suurempaan kaupunkiin ja muutamme näin alkuun siis Utrechtiin, joka on molempien työpaikkojen puolessa välissa - no ainakin noin suunnilleen. Eindhovenin hyviä puolia on tosin se, että täältä pääsee noin puolessa tunnissa Belgiaan, Saksaan ja parissa tunnissa Ranskaan ja Luxemburgiin!

Ensivaikutelmia

Saapuessani Hollantiin toukokuun alussa muistan tarkkaan sen hetken, kun olin Schipholin lentokentällä odottamassa Eindhovenin-junaa. Fiilikset olivat todella positiiviset, tavallaan minua jännitti ja tavallaan ei. Tässä sitä nyt oltiin keskellä kaikkea uutta. Hollantikin näytti todella erilaiselta. Ja koska oli toukokuu, myös todella vihreältä. Siis äärimmäisen vihreältä! Edelleen ihmettelen, miten tähän pieneen, peltojen (ja etelässä myös puiden) täyttämään maahan mahtuu näin paljon kaikkea vihreää sen 16 miljoonan asukkaan lisäksi! Ja tälläkin hetkellä, syyskuun alussa, puut ovat edelleen kauniin vihreät, eivät ollenkaan kellertävät, kuten Pariisissa alkoi jo olla. Näillä +30 aseteen lämpölukemilla täällä ollaan siis edelleen täysin kesäfiiliksissä, joskin tämä ei kuulemma ole ollenkaan tavallista.

Eindhovenin keskustaa

Kolmen kuukauden asumisen jälkeen yksi aivan parhaista asioista on yleinen hyväntuulisuus. Aika harvassa on ne päivät, jolloin on ärsyttänyt, harmittanut tai ottanut päähän. Eivätkä nämä ihmisetkään harmita koskaan, koska kaupan kassa hymyilee aidosti, naapurit toivottavat aina mukavaa iltaa ja kukaan ei köhi ja tuhahtele kassajonossa, jos siellä sattuu kestämään. Toki tiesimme hollantilaisten olevan todella ystävällisiä, mutta turistina asiat näkee aina hieman eri tavalla. On ollut mukavaa huomata, että sellaista täällä nyt on normaalistikin.

De Witte Dame - täällä siis luotiin ensimmäinen kaupallinen hehkulamppu!

Ravintolat ovat yllättävän korkeatasoisia take-away ravintoloita myöten. Yllättävää on ollut se, että Amsterdamissa ravintolat ovat itse asiassa edullisempia, kuin muualla Hollannissa.

Hollantilaiset oikeasti ajattelevat, että kroketti sisältää lihaa -  ja Filee Amerikaan myös. Kyllä, kyllä, näin he väittävät.

Voileipiä syödään aamiaiseksi ja lounaaksi. Meillä töissä siis mennään aina yhdessä lounaalle ja herkutellaan voileivillä. Mennessä lounastamaan ulos syödään edelleen voileipiä. Toki hieman fiinimpiä ja täyttävämpiä, mutta voileipä kuitenkin. Niin ja töissä asiakkaat viedään millekäs muulle kuin voileipälounaalle. Blogin herran toimistolla saa tosin muutakin kuin leipiä.

Ehkä mahtavin yllätys täällä on ollut se, että viiniä voi tilata kotiin toimitettuna vain noin kymmenen euron hintaan. Siis samaan hintaan kuin Alkosta jokin normihintainen perusviini aivan kotiovelle toimitettuna! 

Hollanti-fiilistelyä

Päätin laajentaa blogia herkkujen lisäksi myös sisustuksen ja yleisen Hollanti-fiilistelyn puolelle, ruokamme kun valmistuu nykyisin lähinnä ravintoloiden keittiöissä ja oma keittiö on pyhitetty pääasiassa voileiville. Niin ja uusi kotikin pitää sistustaa! :)

Mutta aloitetaanpas ihan alusta. Muutama vuosi sitten päätimme, että haluamme muuttaa ulkomaille. Osoitteena pysyisi Eurooppa, mutta maa oli hakusessa. Ykkösvaihtoehdon Italian syvällisen tutkailun jälkeen päätimme laittaa sen sivuun- ehkä sitten eläkeellä, kahden italian kieltä taitamattoman aikuisen kun olisi hankalaa siirtää urat sinne. Keskityimme sen sijaan Keski-Eurooppaan. Toisena ajatuksena päässä pyöri Sveitsi. Eipä sekään lopulta kuukausien pohdinnan jälkeen ollut enää oikea vaihtoehto meille. Pohdimme lisäksi myös Saksaa, Iso-Britanniaa ja lopulta Hollantia. Hollanti ei ollut viimeinen vaihtoehto, mutta koska minä, blogin tyttö, en tiennyt Hollannista yhtän mitään, suhtaudun siihen varauksella. Mitäköhän siellä edes on tuulimyllyjen ja tulppaanien lisäksi? Ei varmaan mitään.

Hollanti kuitenkin yllätti. Siellähän on vaikka mitä! Ja niin paljon, että ...että.. sinne voisi vaikka muuttaa!

Hollanti on äärimmäisen kansainvälinen, avoin, ystävällinen, suvaitsevainen ja todella moderni, edistyksellinen maa!

Viime vuonna, ennen häitä päätimme kuitenkin laittaa suunnitelmamme jäihin ja mennä naimisiin kaikessa rauhassa. Sen jälkeen sitten katsotaan.

Helmikuussa aloimme sitten pikkuhiljaa työn hakuun ja aika nopeasti se puhelin alkoi soidakin. Minä sain ensin oman alan töitä ja blogin herra seurasi perässä parin kuukauden kuluttua. Suomessa hankkiuduimme eroon kaikesta ylimääräisestä sohvia, pesukoneita ja jopa autoa myöten, ja asunto laitettiin vuokralle. Se oli menoa nyt.  Tulin matkalaukkuineni Eindhoveniin ensimmäistä kertaa elämässäni siis kaksi päivää ennen uuden työn aloittamista asuntoon, jota en ollut edes nähnyt kuin kuvista. Yksin. Olimme onneksi varautuneet tähän ja alku meni ihan hyvin. Sitäpaitsi blogin herra kävi täällä parin viikon välein ja viipyi viikon. Meillä kävi todella hyvä tuuri, koska kaksi kuukautta muuttoni jälkeen hänkin allekirjoitti työsopimuksen ja muutti vihdoin tänne. Vaikka kaksi kuukautta on periaatteessa lyhyt aika, tuntui se ikuisuudelta.

Nyt siis elämme täällä kolmatta kuukautta. Blogin herralla tuli täyteen reilu kuukausi. Olemme kotiutuneet todella hyvin ja viime viikonlopun Pariisin-matkan jälkeen tämä tuntui jo täysin meidän kodilta. Asuimme nämä kolme kuukauta todella pikkuisessa 30m2 yksiössä Eindhovenissa, mutta löysimme todella kivan, suuren asunnon Utrechtista, jonne muutamme pian. Kunhan saamme lattian asennettua.

Tästä se siis lähtee!

Terveisiä Alankomaista!

Terveisiä Alankomaista! Tarkalleen ottaen Noord-Brabantin alueelta, Eindhovenista, joka tunnetaan myös maailman älykkäimpänä kaupunkina.

Huhtikuussa kirjoitin, kuinka piipahdin Hollannissa. Matkan tarkoituksena oli siis työhaastattelu ja, itse asiassa, sain heti silloin tietää saaneeni paikan. Olisin halunnut kirkua ja pomppia (kotona tietysti niin teinkin), mutta ainakin hetken meidän piti olla ihan rauhassa käytännön asioiden vuoksi. Olemme asustelleet täällä nyt huhtikuun puolesta välistä asti.

Tästä syystä siis blogikin hiljeni. Nykyinen asuntomme on niin pieni, ettei täällä tule paljoa kokkailtua, muuta suuremman etsinnät ovat käynnissä, joten toivotaan, että kohta pääsemme kaivamaan astiamme varastokopista!

Tot ziens!

Kevättä vatsassa!

Vietimme pääsiäisen upeassa Islannissa, josta aion jossain vaiheessa kirjoitella matkablogiin. Maa on todella upea ja sieltä tarttui mukaan muutamia ruokaideoitakin - kaikki eivät ole islantilaisia, mutta uusia kuitenkin. Ravintolat olivat Islannissa muuten todella laadukkaita, siis aivan hodariständejä myöten!

Sieltä vielä nopea piipahdus Hollantiin, josta mukaan tarttuikin muun muassa prosecco-tryffelijuustoa, baby goudaa ja aivan uskomattoman upea voiastia. Hollanti ei petä koskaan <3 

Koska en ehdi nykyään ollenkaan kokkailla, pyrin niinä harvoina päivinä tekemään sitten mahdollisimman monta uutta juttua. Maaliskuun eräänä viikonloppuna päätin tehdä illallisvieraillemme kolmois-alkuruoan eli samettista hernesosekeittoa, lampaanjauhelihapullia sekä ricotta-pinaattitäytteistä pastaa pekaanipähkinöillä. 

Deliciest-smetanaa ei kannata korvata vaan käytä ehdottomasti juuri sitä. Se takaa juuri oikeanlaisen koostumuksen, mitä ei millään muulla smetanalla saa.

Samettinen hernesosekeitto

2 isohkoa annosta tai 6 pientä shottiannosta.

200 g pakasteherneitä
3-4 dl kasvislientä
2 rkl vasikanfondia
suolaa
3 rkl Deliciest-smetanaa

Kiehauta kasvisliemi ja lisää pakasteherneet. Anna kiehua miedolla lämmöllä muutaman minuutin. Älä keitä herneitä liikaa, jotta eivät menetä väriään. Herneet voivat olla hieman al'dente. Älä kaada nestettä pois vaan soseuta kasvisliemi-herneseos. Lisää joukoon vasikanfondi ja ensin puolet smetanasta. Jos koostumus lupaa, lisää loputkin smetanasta. Mausta suolalla. Tarjoiluvaiheessa voit lisätä keittoon nokareen smetanaa,


Lampaanlihapulla

4 kpl isoa lihapullaa

150 g lampaan jauhelihaa
1 sipuli
suolaa
pippuria
2 rkl Deliciest-smetanaa
kirnuvoita paistamiseen

Pilko sipuli aivan pieneksi. Sekoita jauheliha, sipuli, mausteet ja smetana keskenään. Anna maustua jääkaapissa puolisen tuntia. Pyörittele jauhelihasta haluamasi kokosia lihapullia ja paista voissa. 


Tässä pari kuvaa Islannista!

Thingvellir kansallispuisto ja mannerlaatat / Thingvellir national park and tectonic plates!

Eyjafjallajökullin jäätikkö / Eyjafjallajökull glacier

Valkosuklaa-viinikakku | White chocolate & wine cake

Pari viikkoa sitten täytin vuosia ja pääsin uudelle kymmenluvulle. 30!!! Apua! Minusta kun tuntuu paljon nuoremmalta. En ole potenut mitään kriisiä tai muutakaan, oikeastaan minulle alkaa olla yhdentekevää, paljonko mittarissa alkaa olla. Pöljyillä voi siltikin aina!

Sain aivan mielettömän synttärilahjan mahtavalta aviomieheltäni ja kirjoittelenkin nyt siis uudella, supertehokkaalla Macbook Airilla! Sen kaveriksi sain vielä Lightroomin. Synttäripäivää vietimme mainiolla illallisella Postresissa, joka ylsi nopeasti Suomen ravintoloiden TOP 3:een sekä ruoan että erinomaisen palvelun puolesta! Ja miettikää, ottaessasi menun, voit ottaa vaikka kaksi jälkkäriä! Kuinka mainiota!

Maaliskuun puolenvälin tienoilla järjestimme parikin synttäri-illallista ja molempien jälkkäriksi tarjoilin valkosuklaa-viinikakkua, joka ensimmäisen kerran jälkeen osoittautui siis suureksi menestykseksi. Kakku on todella kuohkea ja mahtavan kostea. Kokonainen valkosuklaalevy ja desi jälkiruokaviiniä taikinan joukossa takaa aivan uskomattoman samettisen kakkuelämyksen.

Kakkua leipoessani olin moneen kertaan valmis heittämään sen roskiin. Kannattaa siis olla kärsivällinen, vaikka välillä tuntuukin, ettei kakusta tule yhtään mitään. Halkeilu, taikinan pursuaminen ja hyllyminen on siis aivan normaalia. Sekin on normaalia, että kakku vaikuttaa uunista tullessaan raa'alta.

Kannattaa leipoa kakku halkaisijaltaan n. 20 cm vuokaan, jotta siitä tulee korkea. Kokeilin kahta eri kuorrutetta, joista voilla notkistettu valkosuklaa oli selvä voittaja.

Vaihdoin muuten pestolampaan postauksen kuvaa, joka näyttää nyt huomattavasti enemmän siltä, miltä pitäisikin. Postaukseen pääset tästä.

Valkosuklaa-viinikakku

175 g voita notkistettuna, lisäksi voiteluun
225 g sokeria
3 munaa kevyesti vatkattuna
225 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
1 1/4 dl maitoa
1 dl Tokaii-jälkiruokaviiniä
200 g valkosuklaata

Kuorrute:
100 g valkosuklaata
1 rkl voita

Kuumenna uuni 180-asteeseen. Voitele n. 20 cm irtopohjavuoka ja vuoraa pohja leivinpaperilla.

Vaahdota voi ja sokeri suuressa kulhossa sähkövatkaimella, lisää munat vaahdon joukkoon yksitellen ja vatkaa tasaiksesi. Mitä pidempään vatkaan sen kuohkeampaa kakusta tulee. Sekoita jauhoseos puhtaassa kulhossa puulusikalla ja nostele voivaahtoon metallisella lusikalla lisäten samalla maito ja puolet viinistä. Sekoita taikinan joukkoon sulatettu suklaa ja kaada taikina vuokaan.

Paista uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes taikinatikkuun ei enää tartu taikinaa. Ota kakku uunista ja anna sen jäähtyä vuoassa n. 10 minuuttia. Kumoa kakku ritilälle jäähtymään. Pistele kakun pintaan reikiä tikulla ja pirskota päälle loput viinistä. Anna kakun jäähtyä kokonaan.

Kuorrute: Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja lisää joukkoon voi. Sekoita hyvin ja anna jäätyä hieman. Levitä kakun pinnalle hieman ennen tarjoilua.

Few weeks ago I turned 30! It's funny because I don't feel 30 at all. Luckily, as the years go by I seem to care less about the number and more about making the most of life.

My amazing husband got me the best birthday gift; a new Macbook Air. I also got Lightroom on my new laptop which makes it even better! To top it all, we had a dinner at one of Finland's best restaurant Postres which immediately went to our TOP 3 restaurants in Finland.

During the two weeks before my birthday we cooked two dinners and I decided to make this white chocolate and wine cake for our guests on both times - because it's really to die for! I must admit, though... while making it I almost threw it out several times since it looked very strange. Well, it turned out awesome!

White chocolate & wine cake


175 g soft butter
225 g sugar
3 eggs
225 g flour
1 tl baking powder
pinch of salt
1 1/4 dl milk
1 dl Tokaii-dessert wine
200 g white chocolate

Icing:
100 g white chocolate
1 tbsp butter

Heat oven to 180 degrees. Grease a springform pan and cover the base with greaseproof paper.

Mix butter and sugar in a large bowl (with a mixer), add eggs one at a time and mix until even. The better you mix/beat the dough the fluffier is the cake. Mix flour and baking powder together in a clean bowl with a wooden spoon and then mix it into the dough with a metal spoon while also adding the milk and half of the wine. Add melted chocolate, mix it well into the dought and pour the dough into the springorm pan.

Bake for approximately 45 minutes or until the dough stick comes out clean.

Remove came from oven and let it rest for 10 minutes. Remove it from pan. Make small holes into the cake with a baking stick (going all the way to the bottom) and sprinkle with Tokaii-wine. Let it cool off completely.


Icing: Melt white cholocate in water bath. Add butter and mix well. Let it cool down for a while before covering the top of the cake.

Saksalainen lihapata

Kaivelin taannoin yhtä keittömme hyvin täysistä kaapeista ja löysin kaapin perältä pari pientä pakettia semolina-jauhoa, jonka ostin viime kesänä tuolloin kovin sateisesta Amsterdamista. Jauhoja pitääkin pikaisesti kokeilla ja katsoa, josko tarvitsemme niitä lisää, sillä suuntaudun pian uudelleen tuohon hauskaan kaupunkiin! Hollannin matka tulee nopeasti Islannin pyrähdyksemme jälkeen. Rakastan matkustamista, mutta tämä nimenomainen tahti tuntuu kyllä minustakin paljolta. En tosin valita ollenkaan. Täyttyypähän kaapit Semolina-jauhoista ja vähän muistakin ruoka-aineista. Fiilistelen vieläkin viime kesän keittiötarvikseostoksia Damista!

Euroopan "paremmalla puolella" kun jo ollaankin (henkisesti) niin tässäpä pari vuotta sitten löytämäni nopean saksalaisen (makkara) lihapadan ohje.

Saksalainen lihapata

600 g porsaan sisäfilettä
2 salamipatukkaa
2 pitkää bratvurstia
vehnäjauhoja leivittämiseen
jauhettua mustapippuria
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
1 dl cocktailkurkkuja
2 dl hapankaalia
4 dl kermaa
4 dl lihalientä
persiljasilppua

Leikkaa porsaanfilee n. 1,5 cm viipaleiksi ja muotoile ne kevyesti kämmenellä painaen. Kääntele paloja pippurilla maustetuissa vehnäjauhoissa. Paloittele makkarat 1,5 cm pätkiin. Ruskista ensin makkarat ja sitten lihapalat makkaroista irronneessa rasvassa. Paloittele paprikat ja kurkut. Laita kaikki ainekset paitsi persiljasilppu pataan. Anna hautua vähintään 20 minuuttia. Lisää päälle persiljasilppu juuri ennen tarjoilua. Tarjoile esimerkiksi pariisinperunoiden kera.

Granaattiomenan siemenet talteen | De-seeding a pomegranate

Ruokavalioni koostuu nykyään aamuisin ja päivisin aika terveellisestä ja tasapainoisesta, sopivasta protsku-hiilarisuhteesta. Etenkin aamuisin syön rahkaa, jota tuunaan aina miten milloinkin. Yksi aivan parhaista rahkatuunauksista on mustikoiden ja granaattiomenan sekoitus. Namnam! (tosin iltaisin vierailemme aina 50m päässä olevassa lähikaupassa, jonka karkkihylly on ihana - motivaattorinsa kullakin).

Granaattiomenan siementen poistaminen (eli siis sen syötävän osan) on aika hermoja raastavaa ja sotkuistakin.. tai siis oli, kunnes äitini kertoi tästä ällistyttävän helposta ja hyvästä tavasta! Eli puolita granaattiomena ja hakkaa sitä esim. puulastalla tai -lusikalla. Siinäpä se! Saat siistin kasan granaattiomenan siemeniä. Sotkua syntyy tosin vieläkin, mutta paljon vähemmän!

https://www.youtube.com/watch?v=oyTRkUTtgic

Lately my diet has consisted of quite healthy ingredients and just right amount of carbs and protein. Especially in the mornings I've learned to eat curd with all kinds of add-on's. One of the best curd-mixes is definitely blueberries with pomegranate. Yum! (in the evenings we're regulars at the nearby grocery store which has a beautiful candy and potato chip collection. I guess we all get our motivation from different things... ;)

De-seeding a pomegranate can be never-wrecking and really messy.... or it was until my mother told me about this wonderful trick. All you need is wooden spoon or spatula and some muscle power (not much). It's still messy, but much less.

Pestolammasta ja hunajamarinoitua halloumia

Syömme ulkona todella usein, siis vähintään 4 kertaa viikossa, joskus useamminkin. Lähiympäristömme yksi vakiopaikkojamme on ..khm.. Kotipizzan lisäksi myös ravintola Villetta sekä intialainen Maharaja, joista viimeisin on ehdottomasti yksi lempipaikoistamme koko Helsingissä. Olin ostanut Grouponista edun tähän samaiseen ravintolaan ja tällä kertaa jouduin syömään sen iänikuisen Prawn Kormani sijasta (joka on muuten maailman parasta!) Chicken Kormaa sekä Butter Lamb'ia. Jälleen kerran, ruoka oli mahtavaa ja palvelu ensiluokkaista. On hämmentävää, kuinka tasaisen mahtavaa palvelua Maharajasta saa joka ikinen kerta. Käykääpä kokeilemassa. Jaksan kehua Maharajaa kyllä kerta toisensa jälkeen! Myös take-away annosten koko on todella reilu. 

Jossain vaiheessa piipahdimme välillä Tokyo 55:ssa sekä Mamma Rosassa, joista nykyisin molemmat tuntuvat kokeneen melkoisen muutoksen palvelussa ja laadussa. Tokyo 55:n palvelu on kyllä edelleen hyvää, mutta ruoka on mielestäni heikompilaatuista. Suositelkaahan muita hyviä japanilaisia Töölöstä! 

Tämä kyseinen ruoka on ehdottomasti yksi meidän parhaista kokkailuista. Tämän lampaan marinadi on jotain aivan uskomattoman herkullista ja valmistuksen aikana syntynyt tuoksu sainoinkuvaamaton. Tekisin tätä vaikka heti uudelleen. Myös granaattiomenasalaatti hunajaisen kastikkeen kanssa kruunasi koko jutun. 

Tätä valmistettaessa jouduimme hakemaan juoksuaskelin myös sammutuspeitteen. Olin ottanut liekinheittimeni (butaanipolttimen... liekinheitin kuulostaa niin paljon jännemmältä!) apuun, koska halusin saada hallumin pintaan hieman enemmän väriä. Väriä sai siis myös peltimme sekä tuo sammutuspeite. Leivinpaperi palaa yllättävän hyvin.

Huomioithan, että valmistusaika on reilu vuorokausi, mutta aktiivista valmistusaikaa kuluu tuskin tuntia enempää.

Marinoi lammas ja halloumi yön yli jääkaapissa.

Pestolammas (lampaan lapa)

kahdelle

n. 1 kg lampaan lapaa (tai muuta lampaanlihaa esim. paistia)

Marinadi:

1 dl juoksevaa hunajaa

4 valkosipulinkynttä

4 rkl pestoa

1 dl sitruunamehua (n. 1 sitruuna)

1 dl soijakastiketta

1 tl mustapippuria

Sekoita kaikki marinadin ainekset ja pilkottu valkosipulinkynsi keskenään. Sivele 2-3 osaan pilkottu lapa marinadilla perusteellisesti ja laita maustumaan runsaassa marinadiliemessä muovipussiin maustumaan. Nosta jääkaappiin vuorokaudeksi. Kääntele välillä.

Hunajamarinoitu halloumijuusto

1 halloumi (250g)

3 rkl hunajaa

1 rkl oliiviöljyä

1 tl mustapippuria

Sekoita hunaja, öljy ja pippuri keskenään. Pilko halloumi noin kuuteen osaan ja kääntele paloja hunajamarinadissa. Laita juusto muovipussiin ja kaada loppu marinadi päälle. Sulje pussi ja anna maustua jääkaapissa vuorokausi. Muista käännellä pussia.

Liha:

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Nosta maustunut liha uunivuokaan ja valele pinta marinadilla. Ota loppu marinadi talteen. Vähennä uunin lämpötilaa 180 asteeseen. Peitä vuoka foliolla ja laita uuniin kypsymään 3-4 tunniksi. Lihaa kannattaa valella paistoliemellä sekä marinadilla noin tunnin välein. Muista peittää vuoka foliolla kunnolla aina, kun laitat sen takaisin uuniin. 

Liha on valmis, kun se lähes tippuu luista. Anna lihan vetäytyä folion alla noin 15 minuuttia ennen tarjoilua.

Halloumi:

Samalla kun liha vetäytyy lämmitä uunin grillivastukset kuumiksi ja grillaa halloumi kullankeltaiseksi. Säilytä marinadi!

Granaattiomenasalaatti

Puolikas granaattiomena (omenan siemenet)

n. 200 g jäävuorisalaattia

kourallinen miniluumutomaatteja

1 shalottisipuli

Salaatti:

Ota granaattiomenan siemenet talteen. Revi jäävuorisalaatti, pilko tomaatit ja shalottisipulit pieneksi. Sekoita hyvin. Säilytä granaattiomenan mehu.

Tarjoilu:

Sivele lhan pintaan pestoa ja kaada päälle vielä paistolientä.

Valele salaatin päälle granaattiomenan mehu sekä hunajamarinadi.

Tarjoile halloumi salaatin päällä.

Olemme aloittaneet työstämään uusia tavoitteitamme ja se on saanut meidät aika kiireisiksi. Kuntonyrkkeily, kieliopinnot, avoimen yliopiston kauppatieteiden opinnot sekä meidän suuri, salainen suunnitelmamme ovat niin työllistäviä, että päivän päätteeksi olemme olleet todella uupuneita - niin, varsinaisten töidemme lisäksi! Onneksi kevät ja valo eivät ole enää kovin kaukana. Viime viikolla kuulin aamulla jo jonkun linnunkin laulavan! Kohta se tulee! Kevät!

Juureen leivottu ruisleipä.. eikun Coq Au Vin sittenkin!

Luulin, että seuraava juttuni liittyy juureen leivottuun ruisleipään, mutta sitä saamme odottaa vielä. Kaksi juurta on jo mennyt roskiin ja kolmas on tällä hetkellä vielä täysi mysteeri. Luulenpa, että jatkamme Kanniston luomuruisleivän parissa jatkossakin.

Eräänä parin viikon takaisena lauantaina teimme ensimmäistä kertaa Coq au vin'iä Anthony Bourdainin ohjeen mukaan. Olen alkanut lämmetä Bourdainin jutuille pikkuhiljaa lähinnä hänen matkailuohjelman kautta. New Yorkissa ollessamme kokeilimme paria hänen suosittelemaansa ravintolaa sekä keittiötarvikeliikettä ja olimme hämmästyneitä! Mieshän tuntuu oikeasti tietävän, mistä puhuu. Sitäpaitsi hänellä on hyvä ja rento tyyli. Tämä ohje löytyi sattumalta ja minusta tuntuu hölmöltä kääntää ohje, joka on kirjoitettu niinkin upeasti! Tässä linkki alkuperäiseen ohjeeseen; http://www.cookstr.com/recipes/coq-au-vin-4

Coq Au Vin onnistui todella hyvin. Kana olisi voinut jäädä hieman pehmeämmäksi, mutta muuten ruoka oli todella hyvää. Punaviiniliemi oli aivan järkyttävän hyvää! Ja tämä kaikki tulee siis blogin tytön suusta, joka pitää kanaa noin yleisestikin b-luokan lihana.

Kuvan annos ei ole erityisen kaunis, koska meillä molemmilla oli aivan tajuton nälkä ja ruoka tuoksui todella herkulliselle - ja meidän piti päästä syömään!

Coq Au Vin

neljälle (pienet annokset)

1,5 l punaviiniä

1 sipuli kuutioituna 1 cm paloiksi
1 porkkana kuutioituna vajaan sentin paloksi
1 sellerinvarsi noin sentin viipaleina
4 mausteneilikkaa
1 tl mustapippuria (kokonaisina)

1 yrttinippu (bouquet garni)

1 kokonainen kana ilman sisälmyksiä

225 g pieniä herkkusieniä

12 hillosipulia tai pientä tavallista sipulia (todella pientä)

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

voita

1 tl vehnäjauhoja

112 g pekonia (kuutioina tai paloina)

Paahdetut juurekset

2 porkkanaa
250 g lanttua
250 g palsternakkaa
oliiviöljyä
suolaa
pippuria


1. päivä:

Laita kuutioidut sipulit, porkkanat, selleri, neilikat, pippurit ja maustenippu tilavaan astiaan. Lisää kana ja kaada litra viiniä sekaan. Sekoita ja anna marinoitua kelmun alla jääkaapissa yön yli.

Valmistuspäivä:

Nosta kana pois marinaadista, kuivaa kevyesti taputtamalla ja laita sivuun. Siivilöi ja erottele liemi sekä kasvikset erillisiin astioihin. Levitä suolaa ja pippuria kevyesti kanan pinnalle ja ruskista kaikkialta kevyesti voissa isossa pannussa tai kasarissa. Laita kana sivuun. Lisää pannuun aiemmin erotellut sipulit, selleri ja porkkanat, paista miedolla lämmöllä kullanruskeaksi ja hieman pehmenneeksi (n. 10 minuuttia). Lisää jauhot ja sekoita. Lisää myös aiemmin sivuun laitettu marinadiliemi. Lisää mukaan myös kana sekä yrttinippu ja kypsennä noin tunnin ajan miedolla lämmöllä.

"Have a drink. You’re almost there …"

Sillä aikaa kun kana kypsyy, ruskista pekoninpalat pienellä pannulla. Laita pekonit talouspaperin päälle, mutta säilytä noin 1 rkl rasvaa. Ruskista puhdistetut herkkusienet pekoninrasvassa kullanruskeaksi ja laita sivuun.

Laita hillosipulit (tai tavalliset, pienet sipulit) pienelle pannulle, lisää sokeri, suola ja 2 rkl voita. Lisää vettä, kunnes sipulit ovat juuri ja juurin peittyneet veden alle. Leikkaa leivinpaperista pannun kokoinen pala ja laita se kanneksi sipuleiden päälle. Anna kiehahtaa, sen jälkeen vähennä lämpötila ja anna poreilla kevyesti kunnes vesi on haihtunut. Tarkkaile kiehumista jatkuvasti. Poista paperi ja ruskista kullankeltaiseksi. Poista sipulit pannulta (älä pese pannua!) ja kaada n. 225ml punaviiniä kuumalle pannulle. Lisää suolaa ja pippuria. Anna poreilla kevyesti kunnes koostumus on hieman paksua.Kun kana on valmis (kypsyyttä kannattaa kokeilla silloin tällöin, ettei kanasta tule liian kuivaa), leikkaa siitä paloja ja asettele lautaselle. Yhdistä punaviinikastike, marinadi, kasvikset, sienet, pekonit ja kaada lientä ja kasviksia mieleinen määrä kanan päälle. 


Juurekset

Kuutioi kaikki juurekset suunnilleen samankokoisiksi paloiksi ja laita korkeareunaiseen astiaan. Lisää ripaus suolaa ja pippuria sekä loraus oliiviöljyä. Sekoita hyvin ja levitä kuutiot uunipellille leivinpaperin päälle. Paista n. 30 min 250 asteessa. Sekoittele n. 10 minuutin välein.

Itse söimme tämän kaverina myös papuja, muita lisukkeita ei ollut eikä se niitä tarvitsekaan.

Täytyy myöntää, että minulla ei kyllä ollut yrttinippua tässä ohjeessa. Olin ostanut joltain reissultamme sellaisen erikoisen keittopohjapussin, jossa oli pieni yrittinyytti, neilikkaa ja kanelia, joten yrttinyytti korvasi bouquet garnin mielestäni mainiosti, vaikka minulle ei ole aavistustakaan, mitä kaikkea se sisälsi!

Häät

1.8.2011 kapusimme ylös Vesuvius-tulivuoren hiekkaista rinnettä Napolissa, Italiassa. Minua jännitti, koska tulivuorella vierailu oli jo ajatuksena aivan uskomattoman hieno. Blogin herraa taas jännitti ihan eri syystä - hän oli piilotellut kihlasormusta iPhone-kotelossaan jo yli kaksi viikkoa  etsien sitä oikeaa paikkaa kosinnalle. Kun päätimme pari päivää aiemmin mennä Vesuviukselle, oli valinta tehty.

Mahtava Vesuvius Napolista katsottuna.

Minusta on tullut varsinainen nössö viime vuosina ja tietysti itkin onnesta seisoessani siinä kraaterin reunalla. Itse kosinnasta en muista kauheasti, koska olin niin otettu ja aivan sekaisin onnesta.

Elokuu-syyskuu 2011

Tämän jälkeen puhuimme häistä ihan vain ohimennen pariin otteeseen. Tietysti ajatuksena oli mennä naimisiin, mutta ajatus häistä tuntui jotenkin niin kaukaiselta. Sitäpaitsi aloin itsekseni unelmoimaan häistä Italiassa, mutta en vielä maininnut asiasta blogin herralle. Kun sitten kerran kysyin, millaisessa paikassa hän haluaisi mennä naimisiin, sain vastaukseksi tietysti... Italian! Heh, siksihän me tässä yhdessä olemmekin!

Aloin ottaa asiasta selvää lähinnä Googlen avustuksella.

Lopulta kuitenkin apu löytyi yllättävänkin läheltä! Blogin herra on onneksi aika sosiaalista sorttia. Hän mainitsi suunnitelmistamme tuttavalleen työpaikallaan ja tämä osasi suositella suomalaista hääsuunnittelijaa Milanossa. Vaihdoimme muutaman sähköpostin, vaikka päätös oli aika selvä jo ensimmäisten viestien jälkeen. Olimme löytäneet hääsuunnittelijamme.

Tiina vaikutta todella asialliselta ja organisoidulta. Pidin myös hänen tavastaan kommunikoida, koska muutama aiempi kokemus oli ollut vähintäänkin mielenkiintoinen. Esimerkiksi eräs hääsuunnittelija mainitsi mahdollisuuden osallistua hääaiheiseen tosi-TV-ohjelmaan... Hän ei siis ollut meitä varten.

Tiinalla oli heti valmista materiaalia ja aloimme aika nopeasti valitsemaan sijaintia häillemme. Tämä vaihe oli oikeasti todella vaikea, koska Italiassa on mielettömästi upeita kaupunkeja ja kyliä. Yritin tietysti miettiä myös lentokenttien sijaintia ja mahdollisia kuljetuksia yms. vieraita silmällä pitäen, mutta näin jälkikäteen suosittelen jättämään tuollaiset asiat sitten myöhemmäksi. Ainakaan hääpaikkoja ei kannata sen perusteella valita, minne on helpointa päästä. Samasta syystä meilläkin tuo paikka meni vaihtoon ja Garda-järvi muuttuikin nopeasti Napolinlahdeksi. Olin nähnyt upeita kuvia Sorrentosta ja sen upeista ravintoloista sekä hotelleista, jotka tekivät valinnan lopulta todella helpoksi.

image from: http://www.yasmina.com/sites/default/files/imagecache/652x456/top_main_images/2013/01/21/62371-1358769385.jpg

Melkein pidimme häämme Malcesinessa, Garda-järven rannalla. Vihkiminen olisi tapahtunut keskellä näkyvässä linnassa.

image from: http://www.cruisenewsweekly.com/wp-content/uploads/2009/07/sorrento-may-18-2009-59.jpg

Ihastuimme kuitenkin enemmän Sorrentoon.

Paikaksi valikoitui siis upea Sorrento! Hääpäivän valinta olikin jo toinen juttu.. koska hääjärjestelyt alkoivat aika yllättäin, oli myös päivän valinta haastavaa. Varmaa oli kuitenkin se, että häät olisivat joko keväällä tai syksyllä ja koska kevät oli tulossa kovaa vauhtia päälle ja meidän hääbudjettimme aivan täysin auki, päätimme valita syksyn. Häät Sorrentossa on todella suosittu juttu muidenkin turistien keskuudessa, joten jonkin tietyn päivän varaaminen voi olla hyvinkin haasteellista. Meillä ei onneksi ollut mitään tiettyä päivämäärää mielessä ja valitsimmekin torstain 27.9, joka oli lähinnä toivomaamme päivää. Emme halunneet häitä alkuviikkoon emmekä sitten kyllä enää lokakuullekaan. 27.9 oli täydellinen! Minusta oli siistiä, että menisimme naimisiin torstaina. Moni joutuu jakamaan hääpäivänsä jo lähipiirissäkin, mutta me emme! Se olisi meidän torstai.

Vihkiminen olisi siis torstaina 27.9.2012 San Francescon luostarin pihalla.

Lokakuu-joulukuu 2012

Tiina esitteli meille tämän jälkeen ravintolavaihtoehtoja kuvineen. Samalla pääsimme kyselemään paikkoihin ja ruokiin liittyen. Valinta oli taas kerran vaikea, mutta näistä upeista vaihtoehdoista valitsimme onnittelumaljoille Grand Hotel La Favoritan kattobaarin, illallisen nauttisimme Relais Blu'ssa ja illalla palaisimme La Favoritan loungebaariin drinkeille. Minulle oli todella tärkeää, että ruoat tarjoillaan pöytään ruokalaji/annos kerrallaan noutopöytäperiaatteen sijasta. Onneksi Italiassa noutopöytä ei ole mitenkään yleinen,  ymmärtääkseni hyvin epätavallinen.

Grand Hotel La Favoritan lounge baari.

Olimme päättäneet pitää pienet häät. Meillä on molemmilla isot suvut ja oli selvää, että kaikki eivät väkisinkään pääsisi paikalle. Huonojen fiiliksien välttämiseksi päätimme kutsua vain lähimmät perheenjäsenet ja pari ystävää. Kaiken kaikkiaan laskimme mahdolliseksi osallistujamääräksi n. 20 henkilöä eli vanhempamme, isovanhempamme, sisaruksemme perheineen ja molempien puolelta kaksi lähintä ystävää puolisoineen/seuralaisineen. Ilmoitimme suunnitelmistamme hyvin nopeasti näille ihmisille, jo ennen kutsujen lähettämistä, jotta osaavat mahdollisesti alkaa suunnitella syyslomaa tai anoa vapaata työstää. Myös meidän oli tärkeää tietää osallistujamäärä noin suunnilleen.

Kutsujen valinta oli vaikea! Halusin upeat häät ja yhtä upeat kutsut, mutta valikoima näytti varsin nihkeältä. Kutsujen askartelu ei ollut ihan meidän juttu. Selasin varmaan useita tuhansia kutsuvaihtoehtoja pääasiassa ulkomaisista lähteistä, kunnes sattumalta päädyin erään eestiläisnaisen sivuille, josta löysin lukuisia kauniita vaihtoehtoja. Kaimani tekee aivan mielettömän upeita kutsuja! En voinut uskoa silmiäni! Valitsimmekin aika yksinkertaisen elegantin mallin, jonka väreinä olivat häidemme väriteema valkoinen ja turkoosi. Kutsut olivat muuten luonnossa vielä kauniimmat ja työn laatu täydellinen.

  ©Kristiina Disain

  ©Kristiina Disain

Myöhemmin tilasin myös mm. kortit vieraiden lahjapusseihin sekä kiitoskortit.

Olisin kovasti halunnut toimittaa kutsut vieraille pienissä laatikoissa silkkipaperiin käärittynä, mutta koska en löytänyt sopivia laatikoita, päädyin vain käärimään kutsut silkkipaperiin ja satiinirusettiin. Kirjekuoret olivat kauniin helmiäishohtoiset ja postimerkit teetin omasta kuvastamme Postin verkkopalvelussa. Olen joskus aiemmin nähnyt näitä postimerkkejä ja laatu oli silloin aika kehno, mutta nämä olivat aivan huippuhienot, joten laatu on ilmeisesti kohentunut aika reilusti.

Postimerkit.

Teetin kutsut todella ajoissa (joulun tienoilla) ja lähetimme ne maaliskuussa, vaikka jo tiesimmekin aika tarkkaan kuka pääsee paikalle.

Marraskuun tienoilla aloin myös katsella hääpukua. Halusin vitivalkoisen, selkeän, elegantin ja kapealinjaisen puvun. Suomessa tarjolla olevat vaihtoehdot olivat taas aika niukat, joten selasin paljon ulkomaisia sivustoja. Lopulta löysin erään mallin, josta pidin kovasti. Olimme lähdössä joulukuussa Malesiaan, joten ajattelin myös ottaa selvää, onnistuisiko puvun teettäminen siellä. Onnistuihan se.

En missään vaiheessa lukenut hääblogeja, -lehtiä enkä käynyt häämessuilla, koska en halunnut toisten ajatuksien vaikuttavan omiimme - edes puolivahingossakaan. Muutaman hääohjelman katsoin ihan vaan varmistuakseni, etten ole vielä lähelläkään jenkkisarjojen bridezilloja.

Tammikuu-maaliskuu 2012

Minun piti etsiä sähköposteistani häihin liittyvät viestit, koska olin jo unohtanut, missä silloin menimme. Tässä vaiheessa valitsimme valokuvaajan ja muusikon vihkimisen ajaksi. Aluksi toivoimme saksofonistia ravintolaan, mutta päädyimmekin harpunsoittajaan vihkipaikalle.

Alkuvuodesta myös hääpukuni joutui muokkaukseen. Mitä enemmän sitä katselin, sitä vähemmän siitä pidin. Etsin käsiini hyvän ompelijan, joka lähti toteuttamaan toiveeni. Ompelija, Suvi Hännisen valintakriteerit olivat samat kuin hääsuunnittelijankin kohdalla. Suvi ymmärsi asiani heti ja ehdotti itse asiassa jo puhelinkeskustelumme aikana, kuinka pukuani voisi muokata, kun esitin omat ideani. Olin erittäin tyytyväinen Suvin työhön. Suvin tavoitat osoitteesta www.ompelimosuvihanninen.com .

Huhtikuu-Elokuu

Huhtikuussa olimme keski-Espanjassa, josta löysin itselleni hääkengät ja blogin herra kengät ja puvun. Palattuamme hain myös pukuni. Se oli viittä vaille valmis. Olin suunnitellut jonkinlaista häädieettiä, joten tarkoituksena oli tehdä viime hetken muokkaukset vielä syksyllä,  ennen häitä.

Häälaukku ja kengät.

Kesällä valitsimme häiden menun. Palattuamme kesälomareissulta Portugalista löysimme minun vihkisormuksen Frankfurtista, Saksasta. Tarkoituksena oli ostaa sormukset Portugalista, mutta koska hintataso tuntui sekä Portugalissa että Espanjassa sormuksien osalta aivan älyttömän korkealta niin jätimme sormukset hankkimatta. Päivän välilasku Frankfurtiin osoittautui siis kaikin puolin antoisaksi.

Hääkorut, jotka tilasin Australiasta.

Elokuu-syyskuu 2012

Olin koko tämän suunnittelun ajan tiennyt haluavani antaa vieraille pienet lahjapussit, joissa olisi muutama muisto häistämme. Tarpeeksi hyvien pussien löytäminen olikin yllättävän haasteellista. Lopulta löysin upeat, valkoiset ja laadukkaat pussit yllättäin Alkosta! Vaihdoin vain pussien kantonauhat punaisista turkooseihin ja valmista!

Lahjapussit ja hääkarkkipussi Relais Blussa.

Jokainen pariskunta sai siis oman lahjapussin. Olimme myös valinneet jokaiselle pariskunnalle yhden lempi jälkiruokaresepteistämme viinisuosituksen kera, joka löytyi pussista. Sen mukana oli myös pieni vispilä. Pussista löytyi myös pieni, turkoosi pussi jonka sisällä oli shampanjapullon sulkija sekä kaksi hääkarkkirasiaa - molemmille oma. Sorrentossa kun olimme, pussista löytyi toki myös Limoncello-pullo.

Muutama henkilö joutui perumaan osallistumisensa viime hetkellä, joten kaiken kaikkiaan meitä oli lopulta tiivis 13 hengen hääseurue. 

Hääkarkkirasia, jonka nauhat ja soljen hankin itse.

Mielettömät hääkarkit!

Häitä edeltävä päivä oli todella kiireinen! Aamulla koemeikkiin- ja kampaukseen, sieltä suoraan valokuvaajalle hääsuunnittelija-Tiinan kanssa, sitten pieni hengähdystauko, jonka aikana laitoin nauhat ja soljet hääkarkkirasioihin, sitten kierros La Favoritassa, vihkipaikassa, floristilla ja vielä Relais Blussa. Emme siis olleet nähneet näitä paikkoja ollenkaan aiemmin, paitsi tietysti kuvista. Päivä oli oikeasti todella kiireinen. Uni maistui hyvin. Onneksi La Favoritan sviittimme oli upea ja sänky aivan mieletön.

27.9.2012

Hääaamu oli aika huoleton. Kampaaja-aikani oli vasta 11.30, joten otimme aamun niin rennosti kuin suinkin mahdollista. Olimme todella tyytyväisiä siihen, että kaikki tuli meille aika lailla valmiina ja oikeastaan mitään ei tarvinnut tehdä itse. Toki kutsujen suunnittelu, lahjapussit ja hääkarkkirasioiden solmiminen oli melkoista näpertelyä mutta älyttömän helpollahan me pääsimme - ja siihen myös pyrimme. Jännitys alkoi kasvaa vasta noin tuntia ennen vihkimistä, kun blogin herra lähti vihkipaikalle ja minä jäin odottelemaan vuoroani hotellille isoisäni kanssa. Näihin aikoihin sain myös täysin orkideoista tehdyn kimppuni, joka oli aivan uskomattoman upea. Jopa kauniimpi, kuin osasin toivoa. Floristi oli todella hyvä!

Chiostro di San Francesco La Favoritan terassilta kuvattuna.

 ©Umberto Astarita

Olin aivan hirvittävän jännittynyt, mikä tuli yllätyksenä. Oikeastaan jännitys laukesi vasta vihkimisen jälkeen, valokuvauksen aikana. Katselin kuvia siitä, kun kävelin isoisäni kanssa ja kasvoista kyllä todellakin näkyi, että minua jännitti. Vieläkin kuvia katsellessa, sama fiilis nousee pintaan. Iiiik!!! =)

 ©Umberto Astarita

 ©Umberto Astarita

La Favoritan kattoterassilla.

Kuvauksen jälkeen nautimme muutamat aperitiivit vieraiden kanssa La Favoritan kattoterassilla, josta pikkubussi kuljetti meidät Relais Blu'hun. Relais Blussa meille varattu tila oli upea. Erityisesti kattaus oli juuri sitä, mitä toivoin - valkoinen, tyylikäs, pelkistetty. Paikka oli mieletön! Otimme rennosti, nautimme ruoasta ja upeista maisemista ja illan päätteeksi palasimme vielä muutamalle drinkille La Favoritaan.

Relais Blu ja morsiuskimppuni orkideoista.

Auringonlasku ja Caprin saari näyttivät upeilta Relais Blun terassilta.

Happily Ever After

Kaiken kaikkiaan olemme erittäin tyytyväisiä häihimme, emme olisi voineet toivoa parempaa. Toki pari kommellusta sattui, mutta ne saimme hoidettua ihan hyvin. Puoli tuntia myöhässä ollut harpunsoittaja ja jalkapalloa katseleva baarimikko lähinnä hymyilyttävät nyt.

 ©Umberto Astarita

Käyttäisin juhlasuunnittelijaa kyllä uudelleenkin aivan ehdottomasti. Suunnittelu oli aika huoletonta, sujuvaa ja stressitöntä kaikin puolin. Kannattaa toki ottaa huomioon, että juhlasuunnittelijaa käyttäessä kannattaa olla aktiivinen ja kysyä, kysyä, kysyä - siis aivan kaikkea vihkipöydän liinan väristä aina tarjoiluhenkilökunnan määrään asti. Itse olen aika kontrolloivaa tyyppiä, joten minusta on ollut hankalaa se, etten ole itse voinut olla suoraan yhteydessä esim. ravintoloihin, valokuvaajaan, vaikka se on ollut myös yksi hyvistä seikoista, ettei ole itse tarvinnut puuttua. Tässä tapauksessa en olisi selvinnyt mitenkään ilman Tiinaa.

Se, mitä tiedän suomalaisista häistä ja niihin liittyvistä haasteista niin luulen, että ulkomailla törmää samoihin ongelmiin, joten mitään normaalista eroavaa ei ole sattunut. Hääkuvia odottelimme neljä kuukautta ja vaikka se otti päähän todella paljon, niin Suomessahan taitaa olla samoja haasteita. La Favorita on paikkana aivan sanoinkuvaamattoman upea, mutta palvelussa olisi parantamisen varaa. Relais Blu yllätti todella positiivisesti ja oli vieläkin upeampi, kuin odotin. Valokuvaajamme oli hyvä, mutta 4kk kuvien odottelu närkästytti niin paljon, että olisin halunnut siihen jonkin aikatakuun tms. näin jälkeenpäin ajateltuna. Vihkiminen Italiaksi oli mahtavaa! Vaikka jotkut sanovat "seremonian" olevan aika koruton niin minusta se oli todella hieno.

Avioliiton rekisteröinti Suomessa oli tosi helppoa. Tiina toimitti meille tiedot dokumenteista mitä minnekin tarvitsemme ja lähetti lopulta avioliittotodistukset apostillella varustettuna meille. Me toimitimme ne maistraattiin Helsingissä. Koska minä olen Eestin kansalainen, piti meidän toimittaa todistus myös Eestiin. Paperityöt hoituivat tosi hyvin. Eestin puolella ei oltu aina ihan yhtä mieltä siitä, mitä dokumentteja olisivat minulta tarvinneet. Pääsimme kuitenkin naimisiin ilman ongelmia, vaikka hieman selvittelyä tämä vaatikin sekä meiltä että lähetystöltä ja joutuihan Tiinakin siihen välillä puuttumaan.

 ©Umberto Astarita

Italialaiset hääkarkit ovat muuten niin hyviä, että tilasimme niitä kaksi kiloa vielä kiitoskorttien mukana lähetettäväksi - toisen kilon söimme itse. :)

Saimme juuri sellaiset unelmahäät Italiassa, kuin toivoimmekin! Suosittelen ehdottomasti häitä Italiassa ja etenkin MyChoice Eventsiä. Tiina hoiti ja huolehti asioista erittäin ammattimaisesti ilman että meidän piti tehdä muuta kuin päättää ja kertoa toiveemme. Juhlasuunnittelijan työ on paikoin varmasti todella haastavaa, joten nostamme kyllä molemmat hattua Tiinalle.

MyChoice Events: www.mychoice-events.com

 ©Umberto Astarita / Capri.

Naimisiinmeno Italiassa oli niin mahtavaa, että tällä hetkellä unelmoin venetsialaisten naamiaisjuhlien järjestestämisestä ...missä muuallakaan kuin Venetsiassa!

(Hääpuku on muuten myynnissä, joten ota yhteyttä, jos kiinnostut!)