Neljän tunnin taivaallinen ankanragu-pasta

Blogin herra yllätti minut taannoin kokkaamalla aivan jumalaisen aterian. Huhkittuaan keittössä yli neljä tuntia tuloksena oli mahtava pasta, johon tuli muun muassa kokonainen ankka, rusinoita ja puoli pulloa Chiantia. Jälkiruoaksi hän tarjoili upeaa Tarte Tatinia ja juomana oli Kanadasta hiljattain tuotu Ice wine. Pasta itsessään oli uskomattoman herkullinen ja todellakin koko vaivan arvoinen. Tarte Tatin taasen oli ehdottomasti parasta koskaan maistamaani. Mieheni kun on melkoinen perfektionisti, ovat hänen keitoksensakin useimmiten täydellisiä.

Ruokaostosten teko Hollannissa on mielestäni hermoja raastavaa. Kaupat ovat suhteellisen pieniä ja väentungosta on usein mahdoton välttää oikeastaan mihin kellonaikaan tahansa. Kunnon supermarketteja ei käytännössä ole ollenkaan, vaikka löytyyhän täältä isohkoja kauppoja. Hyvänä puolena on se, että pienempiä liha-, kala-, juusto- yms. kauppoja löytyy varmasti joka kylästä, mutta eipä niistä hyötyä ole kun sulkemisaika on useimmiten kello 17 tai 18. Onneksi kaikkeen loytyy ratkaisu netistä! Postimyynti on Hollannissa älyttömän suosittua ja netistä saakin tilattua aivan kaikkea mahdollista syötävistä kukista aina suutaripalveluihin. Kyseisen reseptin ankka toimitettiinkin minulle kylmäpakattuna työpaikalle sovittuna aikana heti tilaamista seuraavana päivänä.

Kyseinen ohje ei ole kovin vaikea, mutta aikaa kannattaa varata noin neljä tuntia. Annos on reilu ja ruokkii helposti 4-6 henkilöä. Pasta on erinomaista myös seuraavana päivänä.

Ragu:
1 kokonainen ankka
Oliiviöljyä
Merisuolaa
Mustapippuria
2 punasipulia kuorittuna
4 valkosipulinkynttä kuorittuna
1 sellerin varsi
300 ml Chiantia
2 x 400g paseerattuja tomaatteja
100 g rusinoita
2 rosmariininoksaa, hienonnettuna
3 laakerinlehteä (mieluiten tuoreena mutta kuivattukin käy)
Neitytoliiviöljyä
Parmesaania tarjoiluun

Ankannahka pangritata:
1 kunnon viipale sekaleipää
1 valkosipulinmynsi kuorittuna
Pari oksaa tuoretta timjamia hiennonnettuna

Pici pasta:
350g tipo 00 -jauhoja
150g semolinajauhoja
1 iso kananmuna


Ragu:

Esilämmitä uuni 180C asteeseen. Pese ankka sisältä ja ulkoa, taputtele kuivaksi talouspaperilla ja hiero pintaan oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Paista ankkaa kannellisessa padassa noin kaksi tuntia tai kunnes ankka muuttuu väriltään kullanruskeaksi ja on kauttaaltaan kypsää.

Nosta kypsä ankka padasta ja anna jäähtyä. Ota neste talteen.
Kuumenna loraus oliiviöljyä suurehkolla pannulla ja lisää hienonnettu sipuli, valkosipuli ja selleri. Kuullota n. 10-15 minuuttia miedolla lämmöllä samalla kun poistat ankalta nahan ja lihan. Leikkaa tai revi liha pienemmiksi paloiksi. Pidä molemmat erillään.

Kaada suurin osa Chiantista pannulle ja anna porista n. 10-15 minuuttia. Lisää ankanliha ja lihaliemi, jonka otit aiemmin talteen. Lisää myös tomaattipyree ja noin 4 dl vettä.

Lisää rusinat, hienonnettu rosmariini ja laakerinlehdet ja anna hautua noin puolitoista tuntia kansi hieman raollaan tai kunnes ragu paksunee ja ylimääräinen neste haihtuu. Jos jääkaapistasi löytyy vanhaa parmesaninkuorta, lisää se ragun joukkoon tuomaan hieman lisämaustetta (kunhan muistat poistaa sen ennen tarjoilua).

Pangritata:

Tällä välin hienonna pangritata-ainekset ja ankannahka tehosekoittimessa tasaikseksi. Lisää valmis seos kuumalle pannulle oliiviöljyn kera ja paista 3-5 minuuttia tai kunnes muuttuu rapeaksi ja kullanruskeaksi. Kaada valmis pangritata kulhoon.


Pici pasta:

Sekoita jauhot (00 ja semolina) ja ripaus suolaa keskenään isossa kulhossa. Tee jauhoseokseen kolo ja riko siihen kananmuna. Lisää vähitellen 175ml kylmää vettä. Sekoita seosta kunnes taikina muuttuu tasaiseksi ja kiinteäksi. Sitten vaivaa taikinaa n. 10 minuuttia. Kääri valmis taikina tuorekelmuun ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Ota taikina jääkaapista ja laita jauhotetulle alustalle. Kauli taikina noin sentin paksuiseksi ja leikkaa noin ½cm paksuisiksi pitkiksi viipaleiksi. Tämän jälkeen öljyä kätesi oliiviöljyllä ja rullaa viipaleet putkiloiksi (aloita keskeltä ja rullaa kohti reunoja). Laita valmiit pastanauhat joko jauhotulle pellille tai muulle alustalle ja lisää jauhoja reilusti aina sitä mukaa kun lisäilet pastaa.

Noin kymmenen minuuttia ennen ragun valmistumista keitä kattilallinen vettä, lisää suolaa ja lopuksi lisää myös pasta kunnolla kiehuvaan veteen. Keitä 6-10 minuuttia tai kunnes al dente. Valuta valmis pasta, lisää loraus oliiviöljyä ja tarjoa välittömästi ragun kera.

Viimeistele annos raastamalla pinnalle parmesania ja lisäämällä kourallinen pangritataa.

Jos pangritataa jää yli, sopii se mainiosti esimerkiksi salaattiin.

Pumpkin pasta with roasted vegetables

I bought a pumpkin the other day because I wanted to cook it for the first time in my life. First I made an asian pumpkin soup and for the main course I made this pasta with some delicious roasted veggies and goat's cheese!

This is a great pasta, with a slightly unusual taste from the pumpkin.

Pumpkin pasta with roasted vegetables

For two

500 g of pumpkin, peeled, cleaned and cubed

about 1l beef or vegetable stock (I prefer beef)

2 gloves of garlic

salt

Start with boiling the pumpkin cubes in the beef or vegetable stock until soft together with garlic and salt.

Enough tagliatelle for two, about 80g per person

Half of an aubergine

Handful of cherry tomatoes

30g goat cheese

basil

olive oil

salt

Slice the aubergine and lay the slices evenly on a baking tray. Sprinkle with salt and leave it for 15-20 minutes. Meanwhile heat an oven to 225 degrees. Wipe off all the water and add the cherry tomatoes. Sprinkle with sea salt and olive oil. Roast in oven for 15-25 minutes, until slightly brown.

While the veggies are roasting, take about 1/3 of the pumpkin and puree it until smooth and nice. Add  a pinch of salt if needed.

Boil the pasta. When the pasta is ready, pour out most of the water, saving about 1dl and mix the pasta and water with the pumpkin puree.

Serve with roasted vegetables, olive oil, greated goat's cheese and some basil!

Häät

1.8.2011 kapusimme ylös Vesuvius-tulivuoren hiekkaista rinnettä Napolissa, Italiassa. Minua jännitti, koska tulivuorella vierailu oli jo ajatuksena aivan uskomattoman hieno. Blogin herraa taas jännitti ihan eri syystä - hän oli piilotellut kihlasormusta iPhone-kotelossaan jo yli kaksi viikkoa  etsien sitä oikeaa paikkaa kosinnalle. Kun päätimme pari päivää aiemmin mennä Vesuviukselle, oli valinta tehty.

Mahtava Vesuvius Napolista katsottuna.

Minusta on tullut varsinainen nössö viime vuosina ja tietysti itkin onnesta seisoessani siinä kraaterin reunalla. Itse kosinnasta en muista kauheasti, koska olin niin otettu ja aivan sekaisin onnesta.

Elokuu-syyskuu 2011

Tämän jälkeen puhuimme häistä ihan vain ohimennen pariin otteeseen. Tietysti ajatuksena oli mennä naimisiin, mutta ajatus häistä tuntui jotenkin niin kaukaiselta. Sitäpaitsi aloin itsekseni unelmoimaan häistä Italiassa, mutta en vielä maininnut asiasta blogin herralle. Kun sitten kerran kysyin, millaisessa paikassa hän haluaisi mennä naimisiin, sain vastaukseksi tietysti... Italian! Heh, siksihän me tässä yhdessä olemmekin!

Aloin ottaa asiasta selvää lähinnä Googlen avustuksella.

Lopulta kuitenkin apu löytyi yllättävänkin läheltä! Blogin herra on onneksi aika sosiaalista sorttia. Hän mainitsi suunnitelmistamme tuttavalleen työpaikallaan ja tämä osasi suositella suomalaista hääsuunnittelijaa Milanossa. Vaihdoimme muutaman sähköpostin, vaikka päätös oli aika selvä jo ensimmäisten viestien jälkeen. Olimme löytäneet hääsuunnittelijamme.

Tiina vaikutta todella asialliselta ja organisoidulta. Pidin myös hänen tavastaan kommunikoida, koska muutama aiempi kokemus oli ollut vähintäänkin mielenkiintoinen. Esimerkiksi eräs hääsuunnittelija mainitsi mahdollisuuden osallistua hääaiheiseen tosi-TV-ohjelmaan... Hän ei siis ollut meitä varten.

Tiinalla oli heti valmista materiaalia ja aloimme aika nopeasti valitsemaan sijaintia häillemme. Tämä vaihe oli oikeasti todella vaikea, koska Italiassa on mielettömästi upeita kaupunkeja ja kyliä. Yritin tietysti miettiä myös lentokenttien sijaintia ja mahdollisia kuljetuksia yms. vieraita silmällä pitäen, mutta näin jälkikäteen suosittelen jättämään tuollaiset asiat sitten myöhemmäksi. Ainakaan hääpaikkoja ei kannata sen perusteella valita, minne on helpointa päästä. Samasta syystä meilläkin tuo paikka meni vaihtoon ja Garda-järvi muuttuikin nopeasti Napolinlahdeksi. Olin nähnyt upeita kuvia Sorrentosta ja sen upeista ravintoloista sekä hotelleista, jotka tekivät valinnan lopulta todella helpoksi.

image from: http://www.yasmina.com/sites/default/files/imagecache/652x456/top_main_images/2013/01/21/62371-1358769385.jpg

Melkein pidimme häämme Malcesinessa, Garda-järven rannalla. Vihkiminen olisi tapahtunut keskellä näkyvässä linnassa.

image from: http://www.cruisenewsweekly.com/wp-content/uploads/2009/07/sorrento-may-18-2009-59.jpg

Ihastuimme kuitenkin enemmän Sorrentoon.

Paikaksi valikoitui siis upea Sorrento! Hääpäivän valinta olikin jo toinen juttu.. koska hääjärjestelyt alkoivat aika yllättäin, oli myös päivän valinta haastavaa. Varmaa oli kuitenkin se, että häät olisivat joko keväällä tai syksyllä ja koska kevät oli tulossa kovaa vauhtia päälle ja meidän hääbudjettimme aivan täysin auki, päätimme valita syksyn. Häät Sorrentossa on todella suosittu juttu muidenkin turistien keskuudessa, joten jonkin tietyn päivän varaaminen voi olla hyvinkin haasteellista. Meillä ei onneksi ollut mitään tiettyä päivämäärää mielessä ja valitsimmekin torstain 27.9, joka oli lähinnä toivomaamme päivää. Emme halunneet häitä alkuviikkoon emmekä sitten kyllä enää lokakuullekaan. 27.9 oli täydellinen! Minusta oli siistiä, että menisimme naimisiin torstaina. Moni joutuu jakamaan hääpäivänsä jo lähipiirissäkin, mutta me emme! Se olisi meidän torstai.

Vihkiminen olisi siis torstaina 27.9.2012 San Francescon luostarin pihalla.

Lokakuu-joulukuu 2012

Tiina esitteli meille tämän jälkeen ravintolavaihtoehtoja kuvineen. Samalla pääsimme kyselemään paikkoihin ja ruokiin liittyen. Valinta oli taas kerran vaikea, mutta näistä upeista vaihtoehdoista valitsimme onnittelumaljoille Grand Hotel La Favoritan kattobaarin, illallisen nauttisimme Relais Blu'ssa ja illalla palaisimme La Favoritan loungebaariin drinkeille. Minulle oli todella tärkeää, että ruoat tarjoillaan pöytään ruokalaji/annos kerrallaan noutopöytäperiaatteen sijasta. Onneksi Italiassa noutopöytä ei ole mitenkään yleinen,  ymmärtääkseni hyvin epätavallinen.

Grand Hotel La Favoritan lounge baari.

Olimme päättäneet pitää pienet häät. Meillä on molemmilla isot suvut ja oli selvää, että kaikki eivät väkisinkään pääsisi paikalle. Huonojen fiiliksien välttämiseksi päätimme kutsua vain lähimmät perheenjäsenet ja pari ystävää. Kaiken kaikkiaan laskimme mahdolliseksi osallistujamääräksi n. 20 henkilöä eli vanhempamme, isovanhempamme, sisaruksemme perheineen ja molempien puolelta kaksi lähintä ystävää puolisoineen/seuralaisineen. Ilmoitimme suunnitelmistamme hyvin nopeasti näille ihmisille, jo ennen kutsujen lähettämistä, jotta osaavat mahdollisesti alkaa suunnitella syyslomaa tai anoa vapaata työstää. Myös meidän oli tärkeää tietää osallistujamäärä noin suunnilleen.

Kutsujen valinta oli vaikea! Halusin upeat häät ja yhtä upeat kutsut, mutta valikoima näytti varsin nihkeältä. Kutsujen askartelu ei ollut ihan meidän juttu. Selasin varmaan useita tuhansia kutsuvaihtoehtoja pääasiassa ulkomaisista lähteistä, kunnes sattumalta päädyin erään eestiläisnaisen sivuille, josta löysin lukuisia kauniita vaihtoehtoja. Kaimani tekee aivan mielettömän upeita kutsuja! En voinut uskoa silmiäni! Valitsimmekin aika yksinkertaisen elegantin mallin, jonka väreinä olivat häidemme väriteema valkoinen ja turkoosi. Kutsut olivat muuten luonnossa vielä kauniimmat ja työn laatu täydellinen.

  ©Kristiina Disain

  ©Kristiina Disain

Myöhemmin tilasin myös mm. kortit vieraiden lahjapusseihin sekä kiitoskortit.

Olisin kovasti halunnut toimittaa kutsut vieraille pienissä laatikoissa silkkipaperiin käärittynä, mutta koska en löytänyt sopivia laatikoita, päädyin vain käärimään kutsut silkkipaperiin ja satiinirusettiin. Kirjekuoret olivat kauniin helmiäishohtoiset ja postimerkit teetin omasta kuvastamme Postin verkkopalvelussa. Olen joskus aiemmin nähnyt näitä postimerkkejä ja laatu oli silloin aika kehno, mutta nämä olivat aivan huippuhienot, joten laatu on ilmeisesti kohentunut aika reilusti.

Postimerkit.

Teetin kutsut todella ajoissa (joulun tienoilla) ja lähetimme ne maaliskuussa, vaikka jo tiesimmekin aika tarkkaan kuka pääsee paikalle.

Marraskuun tienoilla aloin myös katsella hääpukua. Halusin vitivalkoisen, selkeän, elegantin ja kapealinjaisen puvun. Suomessa tarjolla olevat vaihtoehdot olivat taas aika niukat, joten selasin paljon ulkomaisia sivustoja. Lopulta löysin erään mallin, josta pidin kovasti. Olimme lähdössä joulukuussa Malesiaan, joten ajattelin myös ottaa selvää, onnistuisiko puvun teettäminen siellä. Onnistuihan se.

En missään vaiheessa lukenut hääblogeja, -lehtiä enkä käynyt häämessuilla, koska en halunnut toisten ajatuksien vaikuttavan omiimme - edes puolivahingossakaan. Muutaman hääohjelman katsoin ihan vaan varmistuakseni, etten ole vielä lähelläkään jenkkisarjojen bridezilloja.

Tammikuu-maaliskuu 2012

Minun piti etsiä sähköposteistani häihin liittyvät viestit, koska olin jo unohtanut, missä silloin menimme. Tässä vaiheessa valitsimme valokuvaajan ja muusikon vihkimisen ajaksi. Aluksi toivoimme saksofonistia ravintolaan, mutta päädyimmekin harpunsoittajaan vihkipaikalle.

Alkuvuodesta myös hääpukuni joutui muokkaukseen. Mitä enemmän sitä katselin, sitä vähemmän siitä pidin. Etsin käsiini hyvän ompelijan, joka lähti toteuttamaan toiveeni. Ompelija, Suvi Hännisen valintakriteerit olivat samat kuin hääsuunnittelijankin kohdalla. Suvi ymmärsi asiani heti ja ehdotti itse asiassa jo puhelinkeskustelumme aikana, kuinka pukuani voisi muokata, kun esitin omat ideani. Olin erittäin tyytyväinen Suvin työhön. Suvin tavoitat osoitteesta www.ompelimosuvihanninen.com .

Huhtikuu-Elokuu

Huhtikuussa olimme keski-Espanjassa, josta löysin itselleni hääkengät ja blogin herra kengät ja puvun. Palattuamme hain myös pukuni. Se oli viittä vaille valmis. Olin suunnitellut jonkinlaista häädieettiä, joten tarkoituksena oli tehdä viime hetken muokkaukset vielä syksyllä,  ennen häitä.

Häälaukku ja kengät.

Kesällä valitsimme häiden menun. Palattuamme kesälomareissulta Portugalista löysimme minun vihkisormuksen Frankfurtista, Saksasta. Tarkoituksena oli ostaa sormukset Portugalista, mutta koska hintataso tuntui sekä Portugalissa että Espanjassa sormuksien osalta aivan älyttömän korkealta niin jätimme sormukset hankkimatta. Päivän välilasku Frankfurtiin osoittautui siis kaikin puolin antoisaksi.

Hääkorut, jotka tilasin Australiasta.

Elokuu-syyskuu 2012

Olin koko tämän suunnittelun ajan tiennyt haluavani antaa vieraille pienet lahjapussit, joissa olisi muutama muisto häistämme. Tarpeeksi hyvien pussien löytäminen olikin yllättävän haasteellista. Lopulta löysin upeat, valkoiset ja laadukkaat pussit yllättäin Alkosta! Vaihdoin vain pussien kantonauhat punaisista turkooseihin ja valmista!

Lahjapussit ja hääkarkkipussi Relais Blussa.

Jokainen pariskunta sai siis oman lahjapussin. Olimme myös valinneet jokaiselle pariskunnalle yhden lempi jälkiruokaresepteistämme viinisuosituksen kera, joka löytyi pussista. Sen mukana oli myös pieni vispilä. Pussista löytyi myös pieni, turkoosi pussi jonka sisällä oli shampanjapullon sulkija sekä kaksi hääkarkkirasiaa - molemmille oma. Sorrentossa kun olimme, pussista löytyi toki myös Limoncello-pullo.

Muutama henkilö joutui perumaan osallistumisensa viime hetkellä, joten kaiken kaikkiaan meitä oli lopulta tiivis 13 hengen hääseurue. 

Hääkarkkirasia, jonka nauhat ja soljen hankin itse.

Mielettömät hääkarkit!

Häitä edeltävä päivä oli todella kiireinen! Aamulla koemeikkiin- ja kampaukseen, sieltä suoraan valokuvaajalle hääsuunnittelija-Tiinan kanssa, sitten pieni hengähdystauko, jonka aikana laitoin nauhat ja soljet hääkarkkirasioihin, sitten kierros La Favoritassa, vihkipaikassa, floristilla ja vielä Relais Blussa. Emme siis olleet nähneet näitä paikkoja ollenkaan aiemmin, paitsi tietysti kuvista. Päivä oli oikeasti todella kiireinen. Uni maistui hyvin. Onneksi La Favoritan sviittimme oli upea ja sänky aivan mieletön.

27.9.2012

Hääaamu oli aika huoleton. Kampaaja-aikani oli vasta 11.30, joten otimme aamun niin rennosti kuin suinkin mahdollista. Olimme todella tyytyväisiä siihen, että kaikki tuli meille aika lailla valmiina ja oikeastaan mitään ei tarvinnut tehdä itse. Toki kutsujen suunnittelu, lahjapussit ja hääkarkkirasioiden solmiminen oli melkoista näpertelyä mutta älyttömän helpollahan me pääsimme - ja siihen myös pyrimme. Jännitys alkoi kasvaa vasta noin tuntia ennen vihkimistä, kun blogin herra lähti vihkipaikalle ja minä jäin odottelemaan vuoroani hotellille isoisäni kanssa. Näihin aikoihin sain myös täysin orkideoista tehdyn kimppuni, joka oli aivan uskomattoman upea. Jopa kauniimpi, kuin osasin toivoa. Floristi oli todella hyvä!

Chiostro di San Francesco La Favoritan terassilta kuvattuna.

 ©Umberto Astarita

Olin aivan hirvittävän jännittynyt, mikä tuli yllätyksenä. Oikeastaan jännitys laukesi vasta vihkimisen jälkeen, valokuvauksen aikana. Katselin kuvia siitä, kun kävelin isoisäni kanssa ja kasvoista kyllä todellakin näkyi, että minua jännitti. Vieläkin kuvia katsellessa, sama fiilis nousee pintaan. Iiiik!!! =)

 ©Umberto Astarita

 ©Umberto Astarita

La Favoritan kattoterassilla.

Kuvauksen jälkeen nautimme muutamat aperitiivit vieraiden kanssa La Favoritan kattoterassilla, josta pikkubussi kuljetti meidät Relais Blu'hun. Relais Blussa meille varattu tila oli upea. Erityisesti kattaus oli juuri sitä, mitä toivoin - valkoinen, tyylikäs, pelkistetty. Paikka oli mieletön! Otimme rennosti, nautimme ruoasta ja upeista maisemista ja illan päätteeksi palasimme vielä muutamalle drinkille La Favoritaan.

Relais Blu ja morsiuskimppuni orkideoista.

Auringonlasku ja Caprin saari näyttivät upeilta Relais Blun terassilta.

Happily Ever After

Kaiken kaikkiaan olemme erittäin tyytyväisiä häihimme, emme olisi voineet toivoa parempaa. Toki pari kommellusta sattui, mutta ne saimme hoidettua ihan hyvin. Puoli tuntia myöhässä ollut harpunsoittaja ja jalkapalloa katseleva baarimikko lähinnä hymyilyttävät nyt.

 ©Umberto Astarita

Käyttäisin juhlasuunnittelijaa kyllä uudelleenkin aivan ehdottomasti. Suunnittelu oli aika huoletonta, sujuvaa ja stressitöntä kaikin puolin. Kannattaa toki ottaa huomioon, että juhlasuunnittelijaa käyttäessä kannattaa olla aktiivinen ja kysyä, kysyä, kysyä - siis aivan kaikkea vihkipöydän liinan väristä aina tarjoiluhenkilökunnan määrään asti. Itse olen aika kontrolloivaa tyyppiä, joten minusta on ollut hankalaa se, etten ole itse voinut olla suoraan yhteydessä esim. ravintoloihin, valokuvaajaan, vaikka se on ollut myös yksi hyvistä seikoista, ettei ole itse tarvinnut puuttua. Tässä tapauksessa en olisi selvinnyt mitenkään ilman Tiinaa.

Se, mitä tiedän suomalaisista häistä ja niihin liittyvistä haasteista niin luulen, että ulkomailla törmää samoihin ongelmiin, joten mitään normaalista eroavaa ei ole sattunut. Hääkuvia odottelimme neljä kuukautta ja vaikka se otti päähän todella paljon, niin Suomessahan taitaa olla samoja haasteita. La Favorita on paikkana aivan sanoinkuvaamattoman upea, mutta palvelussa olisi parantamisen varaa. Relais Blu yllätti todella positiivisesti ja oli vieläkin upeampi, kuin odotin. Valokuvaajamme oli hyvä, mutta 4kk kuvien odottelu närkästytti niin paljon, että olisin halunnut siihen jonkin aikatakuun tms. näin jälkeenpäin ajateltuna. Vihkiminen Italiaksi oli mahtavaa! Vaikka jotkut sanovat "seremonian" olevan aika koruton niin minusta se oli todella hieno.

Avioliiton rekisteröinti Suomessa oli tosi helppoa. Tiina toimitti meille tiedot dokumenteista mitä minnekin tarvitsemme ja lähetti lopulta avioliittotodistukset apostillella varustettuna meille. Me toimitimme ne maistraattiin Helsingissä. Koska minä olen Eestin kansalainen, piti meidän toimittaa todistus myös Eestiin. Paperityöt hoituivat tosi hyvin. Eestin puolella ei oltu aina ihan yhtä mieltä siitä, mitä dokumentteja olisivat minulta tarvinneet. Pääsimme kuitenkin naimisiin ilman ongelmia, vaikka hieman selvittelyä tämä vaatikin sekä meiltä että lähetystöltä ja joutuihan Tiinakin siihen välillä puuttumaan.

 ©Umberto Astarita

Italialaiset hääkarkit ovat muuten niin hyviä, että tilasimme niitä kaksi kiloa vielä kiitoskorttien mukana lähetettäväksi - toisen kilon söimme itse. :)

Saimme juuri sellaiset unelmahäät Italiassa, kuin toivoimmekin! Suosittelen ehdottomasti häitä Italiassa ja etenkin MyChoice Eventsiä. Tiina hoiti ja huolehti asioista erittäin ammattimaisesti ilman että meidän piti tehdä muuta kuin päättää ja kertoa toiveemme. Juhlasuunnittelijan työ on paikoin varmasti todella haastavaa, joten nostamme kyllä molemmat hattua Tiinalle.

MyChoice Events: www.mychoice-events.com

 ©Umberto Astarita / Capri.

Naimisiinmeno Italiassa oli niin mahtavaa, että tällä hetkellä unelmoin venetsialaisten naamiaisjuhlien järjestestämisestä ...missä muuallakaan kuin Venetsiassa!

(Hääpuku on muuten myynnissä, joten ota yhteyttä, jos kiinnostut!)

Beef "tagliata"

Beef tagliata rucolalla ja parmesanilla oli häidemme "secondi". Tässä oma versiomme annoksesta, joka oli tällä kertaa erityisen onnistunut. 

Naudanliha "tagliata"

Kahdelle

n. 500 g naudan sisäfilettä
n. 100 g rucolaa
1 dl parmesania

Ruskista lihaa pannulla, tämänkokoista palaa paistoimme 2 min per puoli ja ohuempia "päitä" paistoimme noin minuutin per puoli. Jotkut opettavat paistamaan minuutin per 100 grammaa, mutta ainakaan tässä emme sitä suosittele.

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Kääri liha folioon ja laita mittari lihan paksuimpaan kohtaan. Paista uunissa kunnes sisälämpötila on 55-astetta. 

Ota liha uunista ja pidä foliossa tarjoiluun asti.

Tarjoile rucolan ja parmesanlastujen kera. 


Mainio viini kyseiselle annokselle on Castris Salice Salentino Riserva.


Laitoimme sunnuntaina ruisleivän taikinajuuren tekeytymään. Loppuviikkoa odotellessa! =)

Pinaatti-ricotta raviolit ja saksanpähkinäkastike

Tiziano Ferrolta tuli muutama päivä sitten uutta musiikkia. Emme olleet kumpikaan kuunnelleet italialaista musiikkia noin pariin viikkoon ja italialaista ruokaakin teimme viimeksi ehkä joulukuun alussa, jos silloinkaan. Kun Tiziano pamahti soimaan, vajosimme molemmat melkoiseen Italia-ikävään. Samana päivänä sain postista lapun, että hääkuvat olivat vihdoin ja viimein saapuneet (en tosin ole vielä ehtinyt hakea niitä). Mikäpä olisi parempi ajankohta kokeilla häämenumme ruokia kuin nyt.

Hääpostauskin on muutamaa kuvaa vaille valmis.

Tässä siis häidemme primi piatti eli ravioleja saksanpähkinäkastikkeessa. Annokset ja maut olivat aika erilaisia, mutta molemmat todella onnistuneita. Secondina oli naudanliha "tagliata", jonka ohjeen naputtelen lähipäivinä. Blogin herra on meidän lihamestarimme ja kuten aina ennenkin, lopputulos oli mieletön!

Tuon raviolimuotin ostimme muuten syksyllä Napolista ja se toimii todella hyvin!

Pinaatti-ricotta raviolit

Tästä ohjeesta tulee ravioleja n. 4-6 hengelle. Itse laitoimme loput pakastimeen.

Pastataikinan teosta ja pastakoneestamme voit lukea lisää aiemmasta postauksesta: Pasta!

Pastataikina:

300 g durumjauhoja (tai extrahienoja 00-jauhoja, esim. De Cecco-merkkisiä löytyy Stockalta)
3 munaa
suolaa

Pinaatti-ricottatäyte:

200 g ricottaa

100 g raastettua parmesania

300 g pinaattia

suolaa

pippuria

Tee jauhoista keko pöydälle. Tee keon keskelle kolo ja riko munat siihen. Sekoittele jauhoja pikkuhiljaa munien sekaan. Kun jauhot ja munat ovat sekoittuneet vaivaa taikinaa kunnolla n. 10 minuuttia. Tee taikinasta tasainen pallo, kelmuta ja laita jääkaappiin n. 20 minuutiksi.

Ota taikina esiin, jaa kahteen osaan (kelmuta toinen osa ja laita sivuun), vaivaa taas muutamien minuuttien ajan ja kauli taikinaa pastakoneella ensin 0-asteella muutaman kerran. Sen jälkeen kauli taikina pastakoneella erittäin ohukeksi levyksi. Leikkaa pastalevystä yksi raviolimuotin pituinen (ja levyinen) pala ja laita se muotin päälle. Painele täytekohtia kevyesti. Tämän jälkeen taittele loppu taikinalevy kevyesti ja kelmuta (kevyesti). Tulet tarvitsemaan tätä aivan pian uudelleen!

Laita täyte taikinan päälle muotteihin, painele reunoja kevyesti. Tämän jälkeen ota taikinalevy taas esiin ja leikkaa siitä toinen raviolimuottilevyn kokoinen pala. Laita pala raviolimuottilevyn päälle ja painele kevyesti. Kauli taikina kunnolla muottiin kiinni ja painele vielä kaikki reunat sormella tai lusikalla/veitsen päällä tms. mikä nyt sattuu tuntumaan tehokkaimmalta. Irrota raviolimuotin reunaan jääneet taikinat ja ala irrottelemaan ravioleja muotista sormin tai käyttäen veistä apuna. Ensimmäinen muotti vie aikaa, mutta seuraavat etenee jo vauhdilla. Itse saimme tästä taikinasta tehtyä n. 4 muotillista. 

Laita valmiit raviolit sivuun esim. lautaselle kelmun alle (älä anna kuivua). Raviolien keittoaika on vain pari minuuttia. Keitä vasta hetkeä ennen tarjoilua.

Kermainen saksanpähkinäkastike

2 dl saksanpähkinöitä
1 valkosipulinkynsi
1 dl parmesania
2 dl ruokakermaa
1 rkl voita
loraus oliiviöljyä

Hienonna pähkinät hienoksi rouheeksi ja ruskista kevyesti pannulla. Laita sekaan myös rikottu/murskattu valkosipulinkynsi, voi ja oliiviöljy. Sekoita ja ruskista vielä hetken. Lopuksi lisää ruokakerma ja kiehauta. Lisää raastettu parmesan ja kiehauta kevyesti. Kastike saa jäädä aika paksuksi.

Tarjoile raviolien kanssa.


Käytimme kastikkeen valmistuksessa uutta, New Yorkista ostamaamme pannua ja nyt haluan palata sinne takaisin hakemaan viisi kappaletta lisää. Pannu on täydellinen! Se on ruostumatonta terästä, sen kahva on silikonia, pannu kuumenee hetkessä todella kuumaksi ja mikään, siis MIKÄÄN ei palanut pohjaan vaikka pannu oli oikeasti hyvin kuuma!

Aglio & Olio

Saku Tuomisen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden pastakirja Aglio & Olio sisältää toistasataa alkuperäistä ja toinen toistaan herkullisempaa pastaohjetta. Kirja on todella monipuolinen, kuvat ovat hienoja, ohjeet kirjoitettu selkeästi ja muutamien ruokien kohdalla myös niiden historiaa/alkuperää on avattu. Huonoa kirjassa on se, että ainesten määrää ei kerrota kovin tarkkaan, jos ollenkaan.

Täältä löytyy aidosti hyviä, italialaisia ohjeita todella paljon. Sivuja kirjassa on 343, ja kyllä, lähes jokainen sivu pursuaa pastaohjeita. Se on todella kattava ja antaa ideoita kokeneellekin pastankeittäjälle. Kirja on konstailematon ja eroaa paljon peruskeittokirjoista yksinkertaisuudessaan. Toki ohjeet ovat monipuolisia ja kaikki niistä eivät ole niin iisejä. Kokeilemaan vaan!

Kaiken kaikkiaan hyvä kirja pastan ystäville! En suosittelisi niille, jotka kaipaavat kovin yksityiskohtaisia ohjeita. Mielestäni kirja on mainio ja sisältää paljon hieman vieraampiakin ohjeita, joihin en ole muualla törmännyt. Parhaiten se palvelee varmaan heitä, jotka ovat jo jonkin aikaa kokkaileet ja osaavat itse katsoa parhaat suhteet aines- ja maustemääriin.

Kirjasta olemme poimineet mm. Vincisgrassin sekä tuoremakkarapastan ohjeet. 
 

Vincisgrassi

Vincisgrassin ohje löytyi Aglio & Olio -kirjasta. Olisi silloin ensimmäisellä kerralla kannattanut lukea ohje tarkkaan, sillä iltakymmenen jälkeen kokkaillessa sellaiset virkkeet kuin "keitä noin 20 minuuttia", "anna hautua alhaisella lämmöllä kaksi tuntia" sekä "paista 40 minuuttia" aiheuttavat vähintäänkin lievää mahan kurinaa. Joka ikinen minuutti on kuitenkin sen arvoinen! Olemme hieman muokanneet ohjetta ja alla siis oma versiomme.

"Vincisgrassi on La Marchen alueen versio lasagnesta... .. Tähän tulee todella pieni määrä valkokastiketta, pasta on todella ohutta tuorepastaa ja kerroksia on paljon."

Meidän versiossa kerroksia ei ole ihan sitä virallista kahtatoista. Ensi kerralla sitten.

Vincisgrassin voi tehdä myös kuivapastaan, jolloin levyjä kannattaa laittaa noin viiteen kerrokseen.

Vincisgrassi

Neljälle

Ragu:
400 g naudan patalihaa pieninä paloina
laakerinlehti
rosmariinia (muutama lehti, tai maun mukaan)
1 timjaminoksa (tai useampi oman maun mukaan)
voita paistamiseen
200 g kinkkua
1 sipuli
1/2 selleri
pari porkkanaa
parmesaania
50 g tomaattipyreetä
4 dl kuivaa Marsala-viiniä
2 dl lihalientä
2 dl kanalientä

Valkokastike:
4 dl kermaa
4 dl kanalientä
kananmuna
voita

Tee valkokastike: Keitä kermaa ja kanalientä pannussa noin 20 minuuttia, kunnes neste on tiivistynyt alle puoleen. Sekoita joukkoon muna ja vatkaa. Lisää voi. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä.

Tee ragu: Freesaa kuutioitu kinkku voissa, lisää silputut sipuli, selleri ja porkkana. Paista alhaisella lämmöllä pehmeiksi. Lisää hieman tomaattipyreetä. Ruskista liha eri pannussa ja yhdistä kasvisten kanssa. Lisää marsalaviini ja anna haihtua kolmannekseen. Lisää yrtit, kanaliemi ja lihaliemi. Anna hautua alhaisella lämmöllä kaksi tuntia. 

Kokoa lasagne. Voitele vuoka voilla. Vuorottele kastikkeita, raasta valkokastikekerrosten päälle runsaasti parmesaania. Jos käytät kuivapastaa, 5 kerrosta riittää. Viimeiseksi molempia kastikkeita ja parmesaania. Paista 175-asteisessa uunissa 40 minuuttia.






Marsala-viini oli uusi tuttavuus! Se muistuttaa tavallaan Madeiraa maultaan. Alkosta löytyi vain yksi vaihtoehto, joten eipä ainakaan ollut valinnanvaikeutta. Maku oli aika makea, runsas, rusinainen ja neilikkainenkin.


Nyt on taas tullut italialaisia ohjeita kerrakseen. Seuraavassa postauksessa suuntaamme turkkilaisten herkkujen maailmaan.

Tuoremakkarapasta

Olen perhepiirissämme tunnettu makkaravihastani. En voi sietää niitä kamalia vaaleanpunaisia jauhopötköjä. Lauantaimakkara ja grillimakkarat ovat suurimpia inhokkejani. Hyrrr, pahaa!

Tuoremakkarat taas ovat asia erikseen ja niitä syön mielelläni (etenkin italialaisia)! Tässä eräs mahtavan makuinen tuoremakkarapasta a la blogin herra. Ohjeessa on tietysti käytetty kokin lempparia - sahramia! Pasta on todella helppo ja nopea. Makkaroita voi vaihdella mielensä mukaan.

Tuoremakkara-kesäkurpitsapasta

Kahdelle

n. 400 g pastaa

n. 100 g karitsanmakkaraa

n. 100 g yrttituoremakkaraa

n. 50 g chorizotuoremakkaraa

1 kesäkurpitsa viipalotuna ohueksi

1 tl vettä

ripaus sahramia

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

Laita pasta kiehumaan runsaaseen veteen. Samalla viipaloi tuoremakkarat n. 1cm viipaleiksi. Paista makkaranpalat ja kesäkurpitsaviipaleet pannulla kypsiksi. Liota sahrami teelusikalliseen vettä.

Valuta pasta ja lisää kypsät makkarat, kesäkurpitsa sekä hieman paistorasva (tuomaan makua) ja sahramivesi. Sekoita ja mausta vielä suolalla ja pippurilla. Lisää halutessasi loraus oliiviöljyä.

Tässä vielä alkuruokaideaa, joka ei taida reseptiä kaivata. Oikealla reunassa paistettuja tuoremakkaroita ja keskellä parmankinkkuun käärittyjä viikunoita.

Kuharisotto ja kampasimpukat | Pikeperch risotto with scallops

VIHDOINKIN!! Vihdoin pääsimme suunnittelemaan häidemme menua! Viiden ruokalajin illalliseen (+ antipastit ennen varsinaista ateriaa sekä lopuksi kakku) mahtuu siis tasapuolisesti kasviksia, lihaa, äyriäisiä sekä kolme eri jälkiruokaa (kakku mukaanlukien)! Menu on tietysti hyvin italialainen.

Ennen tuota illallista antipasteineen vieraat pääsevät nauttimaan kuohuviinistä ja antipasteista myös vihkimisen jälkeen, ennen ruokailua.

Ja sitten, kaiken juhlinnan päätteeksi palatessamme kaupunkiin (varsinainen ravintola on siis hieman kaupungin ulkopuolella) nautimme vielä viimeiset maljat ja jotain pientä naposteltavaa siinä samassa hienossa hotellissa, jossa otamme myös onnittelumaljat vihkimisen jälkeen.

Kenelläkään ei siis pitäisi ainakaan olla nälkä ;)

Kuharisotto ja kampasimpukat

4 annosta

2 dl risottoriisiä
2 kpl salottisipulia
2 kpl valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
8 dl kalalientä
1/2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
2 rkl voita
40 g parmesaanijuustoa (raastettuna)
150 g kuhaa (paloiteltuna)
100 g jokirapuja

 

Silppua sipulit. Kuullota sipulisilppua ja riisiä oliiviöljyssä kattilassa. Sekoita koko ajan. Lisää kuumaa kalalientä vähitellen. Mausta seos suolalla ja valkopippurilla.

Kun riisi on kiehunut noin 15–20 minuuttia, lisää joukkoon voi, parmesaani, kuhapalat ja ravunliha. Jatka sekoittamista noin 5 minuuttia, kunnes kalan palat ovat kypsyneet.

Paista kampasimpukoita kevyesti voissa, kunnes ovat pinnalta kullanruskeat.



Pikeperch risotto with scallops

For four

2 dl risotto rice
2 shallots
2 garlic gloves
1 tbsp olive oil
8 dl fish stock
1/2 tl salt
1/2 tl white pepper
2 tbsp butter
40 g grated parmesan
150 g pikeperch
100 g crayfish

Chop onion and  fry it slowly in olive oil on mild heat without coloring until it becomes soft. Add fish stock in small amounts while stirring continuously. Season with salt and pepper.

Boil rice on low heat for about 15-20 minutes, then add butter, parmesan, sliced fish and crayfish. Keep stirring for another five minutes until the fish is cooked. Remove from heat, place a lid on the pan and allow to sit for 2 minutes before serving.

Just before serving fry scallops in butter until they are golden brown.
 

Munakoiso-lihapasta

Näitä pastaohjeita syntyy kuin sieniä sateella. Tästäkin voi kokeilla paria eri versiota joko naudanpaistilla tai lihapullilla. Maku eroaa hieman ja molemmat ovat todella hyviä.  Kuvassa siis lihapullaversio, vaikka taisin pitää naudanpaistilla tehdystä pastasta enemmän. Tästä innostuneena aion lähiaikoina kokeilla eräänlaista lasagnen ja moussakan yhdistelmää.

Munakoiso-lihapasta


300 g naudanpaistia palana tai jauhelihaa
1 iso sipuli
1,5 valkosipulinkynttä hienonettuna
puolikas munakoiso
5 kirsikkatomaattia / tai kolme tavallista
1 dl ruokakermaa
suolaa
pippuria
paprikajauhetta
ripaus rosepippuria


Ota liha huoneenlämpöön. Viipaloi ja itketä munakoisoja n. 30 minuuttia. Hienonna sipuli, valkosipuli ja leikkaa lihasta n. 1cm viipaleita. Pyyhi ylimääräinen neste munakoisoviipaleilta ja puolita ne.


Kuullota sipuli ja lisää loppuvaiheessa valkosipuli. Paista muutama minuutti ja lisää sen jälkeen munakoisoviipaleet. Alenna lämpöä ja anna muhia kannen alla n. 5 minuuttia. Lisää liha ja ruskista kevyesti. Lisää tomaatit, mausta ja anna taas muhia matalalla lämmöllä kannen alla n. 5 minuutin, kunnes munakoiso alkaa hieman pehmetä. Lisää kerma, sekoita ja anna kiehahtaa kevyesti n. 10 minuuttia. Mausta ja anna vetäytyä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.


Keitä pasta ja yhdistä kastikkeeseen.

Itkevät munakoisot

Ruokaohjeita Venetsiasta

" Suomalaisen äidin ja kyproslaisen isän tytär Tessa Kiros on todellinen maailmankansalainen. Nelivuotiaana hän muutti perheensä kanssa Etelä-Afrikkaan, ja kahdeksantoistavuotiaana hän lähti kiertämään maailmaa tarkoituksenaan tutustua elintapoihin ja ruokakulttuureihin eri maissa. Hän on työskennellyt kokkina Lontoossa, Sydneyssä, Ateenassa ja Meksikossa.

Miehensä hän tapasi ollessaan Italiassa tutustumassa sikäläiseen kieleen ja keittiöön. Tätä nykyä Tessa Kiros asuu Toscanassa, jonka kauniista ruoista hän kirjoitti ensimmäisen kirjansa Twelve. Se on samalla, kiehtovalla tavalla henkilökohtaisen reseptikokoelma kuin hänen maailmanlaajuista kiitosta niittänyt teos Hillasaloilta oliivilehtoihin. "

Tätä blogia selanneille ei varmastikaan ole jäänyt epäselväksi, että rakastamme blogin herran kanssa Italiaa yli kaiken! Syömmekin italialaista ruokaa todella usein, ja aiheeseen liittyviä keittokirjojakin on kertynyt muutama (joka on meille minimalistisille tietokonehörhöille paljon!). Ehdottomasti kaunein näistä kirjoista on Tessa Kirosin Venetsia - ruokaa & unelmia -teos, jonka saimme blogin herran äidiltä pari vuotta sitten.

Kirja on aivan upea kullattuine sivuineen, ja todella kauniine kuvineen. Se todellakin viestii aitoa Venetsian tunnelmaa. Ohjeet ovat myös todella hyviä ja hyvin kirjoitettuja. Pidän erittäin paljon myös siitä, että kirjassa kerrotaan paljon myös Venetsian historiasta, tavoista ja perinteistä. Tätä on ihanaa selailla, vaikka ei olisi ruokaa tekemässäkään.

Kirja on myös mainio lahjaidea italialaisen, erityisesti venetsialaisen ruoan ystäville. Kirjaa jaksaa selailla vuodesta toiseen ja aina siitä löytää uutta kokeiltavaa. Se tuntuu myös erittäin laadukkaalle ja sitä on ihana hypistellä käsissä.

Erään viinibaarin herkullisia antimia Venetsiassa keväällä 2010. Tällaisia pieniä suupaloja olen halunnut tehdä itsekin jo pitkän aikaa.

Ei taida olla epäilystäkään siitä, mitä joukkuetta tässä blogissa kannatetaan jalkapallon EM-kisoissa!

Jätetään huomiotta siis se seikka, että blogin herra ilmoitti kannattavansa Hollantia ("..koska italialaiset jalkapalloilijat ovat neitejä....."). Perheriitaa tästä ei tullut, mutta pelien katsominen on varmasti vähän hauskempaa, kun ei olla samalla puolella.