Roasted duck confit with celeriac & pear

The year 2014 has started off with a big bang and lots of problem tackling. To keep our minds straight we are concentrating on the good things in life, such as cooking! With all the moving and settling in cooking became more of a distant memory than what it used to be, a great way to relax and use our creativity. With the floor lists (still) lying by a wall in the living room we are ready to experiment with some great new ideas and products!

At the end of the year we planned to take it easy in the beginning of 2014 and concentrate on our home, sports, photography and cooking. However, almost all of our photography equipment was stolen from our hotel in Buenos Aires (just stay away from Continental 725 hotel..) as well as our Macbook Air. It was "only" a materialistic loss but for two IT & photography geeks it really hurt. Luckily we still have an old Macbook as well as an older camera, the Canon 500D, which surprised us with it's great picture quality we had completely forgotten about!

Recently we prepared this amazing combination of roasted duck confit and celeriac & pear salad we found on Jamie Oliver's site and, once again, made it slightly different. The whole combination was simply amazing! 

Roasted duck confit with celeriac & pear

For two


2 Duck Confit's with duck fat

2 gloves of garlic

2 tablespoons of crème fraîche

juice of 1 lemon

2 teaspoons of Dijon mustard

salt

freshly ground black pepper

1/4 celeriac, peeled and chopped into matchsticks

1 pear, chopped into matchsticks

1 small bunch fresh flat-leaf parsley, leaves picked and roughly chopped


Put the crème fraîche, lemon juice and mustard into a bowl, season with salt and pepper and mix well. Add the celeriac, pears and most of the parsley, and combine carefully.

Preheat a pan with two table spoons of duck fat. Add two garlic gloves. Remove / wipe off excessive fat from the duck and roast on both sides for about 8 minutes on medium heat.

Enjoy with a wonderful bottle of red wine.

Maailman paras paistinpannu (Württembergische Metallwarenfabrik eli WMF)

Eräs saksalainen keittiötarvikeketju keksi ehkäpä parhaan myyntitaktiikan koskaan; harmaapäisiä, herttaisia rouvia, jotka puhuvat täydellistä englantia (Saksassa edes Starbucksissa ei yleensä osata englantia...) myymässä pannuja ja astioita liikkeessä, jossa tuoksuu milloin mikäkin kotiruoka ja leivos. Kaupanteon ohella sinulle tarjotaan kahvia ja vohveleita (tai mitä keittössä sattuukaan sillä hetkellä paistumaan), sekä kerrotaan tuotteiden ominaisuuksista isoäitimäisen herttaiseen tyyliin. Kaupanteko on taattua, eikä ihme, sillä tuotteet ovat mainioita!

Kyseessä on siis Württembergische Metallwarenfabrik eli WMF.

Yksi ehdottomasti parhaista hankkimistamme tuotteista on WMF'n ProfiResist -paistinpannu. Pannun paisto-osa on katettu uniikilla hunajakennomaisella ruostumattoman teräksen ja tarttumattoman materiaalin kombinaatiolla, joka minimoi rasvankäytön tarpeen sekä kuumentaa pannun tasaisesti. Käytämme paistamiseen usein oliiviöljyä (mikä ei sellaisenaan ole kaikkein paras paistamiseen roiskumisen vuoksi), mutta tältä pannulta ei kyllä roisku mikään - ei edes oliiviöljy! Pannu sopii kaikille liesityypeille ja on helppo puhdistaa (voi pestä myös astianpesukoneessa). Kyseinen pannu sopii parhaiten ruoille, jotka vaativat kuumia lämpötiloja (esim. pihvit ja padat) ja kestää yli 400C kuumennuksen. Ostimme oman pannumme korvilla, jolloin sen voi nostaa uuniin. Kauniin ulkomuodon vuoksi pannun voi nostaa suoraan myös pöydälle.

Odotan innolla seuraavaa Saksan-reissua, jolloin piipahdamme WMF'ssä taas, kun hakusessa on hieman pienemmille lämpötiloille tarkoittu pannu, joka jäi viimeksi hankkimatta.

Kuinka sitä tulikaan muutettua!

Saimme viime viikolla avaimet uuteen asuntoomme Utrechtissa. Tällä hetkellä vuokraamme pientä, kalustettua yksiötä Eindhovenissa, joka vuokrattiin siksi aikaa, että blogin herrakin löytää Hollannista töitä. Olemme asuneet täällä reilun kuukauden yhdessä ja lisätilalle olisi kyllä tarvetta. Yhdessä kyllä pärjäisimme vaikka millaisessa sardiinipurkissa, mutta tavaramme tuntuvat kyllä kaatuvan päälle.

Hollantiin muuton varmistuessa päätimme myydä/antaa pois kaiken ylimääräisen ja helposti hankittavissa olevan tavaran. Lopulta luovuimme kyllä "lähes kaikesta". Suomesta mukaan lähtivät merkkiastiastot, keittiön pienkoneita, imuri, jenkkisänky, televisio ja yöpöydät. Sohva, keittiön ruokapöytä ja -tuolit, tv-taso, lipastot, peilit, DVD:t ja muut vastaavat myytiin ja annettiin läheisille. Hollantiin tulevaan lastiin koottiin noin 6m3 verran tavaraa.

On ollut mahtavaa hankkiutua eroon kaikesta tavarasta oikeastaan kahdesta syystä. Ensinäkin sitä huomaa, kuinka vähällä sitä oikeasti pärjää, ja kuinka vähän tavaraa tarvitsee.
Toiseksi, arvatkaapa kuinka siistiä on näin aikuisiällä uusia melkein kaikki! Etenkin, kun tällä puolen Eurooppaa tavaravalikoima on todella huima! Tällä hetkellä tosin ostoksia tehdään todella harkiten ja tarkkaan juurikin siistä syytä, että havahduimme keväällä siihen, kuinka paljon kaikkea turhaa meillä lopulta olikaan!

Vaikka meidän muutto olikin varsin hyvin suunniteltu tuntui se kuitenkin kaatuvan päälle! Olen työni kautta huomannut, että noin 90% aikuisista harvemmin oikeasti miettii, mitä pitää ottaa huomioon suunnitellessa muuttoa ulkomaille. Ei siitä tietenkään tarvitse liian hankalaa tehdä (muuten ei kyllä pääsee koskaan muuttamaan!), mutta on hyvä miettiä sellaisiakin asioita kuin tavaroiden muuttaminen (mitä muutetaan, miten ja millä aikataululla), mitä tehdään omalle asunnolle (vuokralle vai myyntiin) ja mitä tehdään ylimääräiselle tavaralle. Muuttaminen ei myöskään ole aivan ilmaista, joten vähän kannattaa laittaa varojaan sivuunkin. Hollantiin muuttaessa niin sanottuja ylimääräisiä kuluja saattavat olla muun muassa asunnonvälittäjän välityspalkkio, jonka maksaa siis vuokralainen ja joka on suuruudeltaan n. 1kk vuokra sekä lattian asentaminen. Välityspalkkiota ei aina tarvitse maksaa (riippuu mitä kautta vuokraa), mutta ensi kertaa muuttaessa se luultavasti tulee eteen, koska ilman väliyspalkkiota vuokraavat yritykset haluavat usein tehdä taustaselvityksen aivan työsuhdetta ja pankkitietoja myöten. Suurimmassa osassa asunnoista on valmiina keittiön kalusteet, mutta ei kaikissa. Monet ExPat'it vuokraavat alkuun kalustetun huoneen tai asunnon ja myöhemmin alkavat katsella sitä lopullista kotiaan. Yleensä yksin muuttavat asustelevat alkuun kimppakämpissä, joita täällä on paljon ja joissa asuu aikuisia, työssäkäyviä ihmisiä (kannattaa toki tutustua ennalta) .Yksiöt ovat mielestäni kohtuuttoman kalliita myös pienemmissä kaupungeissa. Kannattaa myös olla tarkkana, onko asunnossa lattia (usein asunnot kuvataan lattiallisina, vaikka oikeasti entinen vuokralainen vastaa siitä itse). Alankomaissa on tavallista, että vuokralainen tuo ja vie lattian mukanaan. Monet tietysti ovat valmiita myymään lattian edelleen uudelle vuokralaiselle.

Paikalliset osaavat neuvoa, että asuntoa vuokratessa pitää aina neuvotella vuokran suuruus. Jos vuokraisäntä pyytää 1000e, tarjoa ensin 700.


Vaikka itselläni oli kuukausi aikaa muuttaa niin siltikin aika jäi vähiin. Blogin herra jäi onneksi silloin vielä Suomeen hoitamaan muutto loppuun ja vuokraamaan Töölön asuntoamme. Urakka oli kyllä varsinainen, mutta on tämä kyllä ollut täysin sen arvoista!

Eindhoven on kaiken kaikkiaan ihan mukava paikka, mutta kaipaamme vähän suurempaan kaupunkiin ja muutamme näin alkuun siis Utrechtiin, joka on molempien työpaikkojen puolessa välissa - no ainakin noin suunnilleen. Eindhovenin hyviä puolia on tosin se, että täältä pääsee noin puolessa tunnissa Belgiaan, Saksaan ja parissa tunnissa Ranskaan ja Luxemburgiin!

Ensivaikutelmia

Saapuessani Hollantiin toukokuun alussa muistan tarkkaan sen hetken, kun olin Schipholin lentokentällä odottamassa Eindhovenin-junaa. Fiilikset olivat todella positiiviset, tavallaan minua jännitti ja tavallaan ei. Tässä sitä nyt oltiin keskellä kaikkea uutta. Hollantikin näytti todella erilaiselta. Ja koska oli toukokuu, myös todella vihreältä. Siis äärimmäisen vihreältä! Edelleen ihmettelen, miten tähän pieneen, peltojen (ja etelässä myös puiden) täyttämään maahan mahtuu näin paljon kaikkea vihreää sen 16 miljoonan asukkaan lisäksi! Ja tälläkin hetkellä, syyskuun alussa, puut ovat edelleen kauniin vihreät, eivät ollenkaan kellertävät, kuten Pariisissa alkoi jo olla. Näillä +30 aseteen lämpölukemilla täällä ollaan siis edelleen täysin kesäfiiliksissä, joskin tämä ei kuulemma ole ollenkaan tavallista.

Eindhovenin keskustaa

Kolmen kuukauden asumisen jälkeen yksi aivan parhaista asioista on yleinen hyväntuulisuus. Aika harvassa on ne päivät, jolloin on ärsyttänyt, harmittanut tai ottanut päähän. Eivätkä nämä ihmisetkään harmita koskaan, koska kaupan kassa hymyilee aidosti, naapurit toivottavat aina mukavaa iltaa ja kukaan ei köhi ja tuhahtele kassajonossa, jos siellä sattuu kestämään. Toki tiesimme hollantilaisten olevan todella ystävällisiä, mutta turistina asiat näkee aina hieman eri tavalla. On ollut mukavaa huomata, että sellaista täällä nyt on normaalistikin.

De Witte Dame - täällä siis luotiin ensimmäinen kaupallinen hehkulamppu!

Ravintolat ovat yllättävän korkeatasoisia take-away ravintoloita myöten. Yllättävää on ollut se, että Amsterdamissa ravintolat ovat itse asiassa edullisempia, kuin muualla Hollannissa.

Hollantilaiset oikeasti ajattelevat, että kroketti sisältää lihaa -  ja Filee Amerikaan myös. Kyllä, kyllä, näin he väittävät.

Voileipiä syödään aamiaiseksi ja lounaaksi. Meillä töissä siis mennään aina yhdessä lounaalle ja herkutellaan voileivillä. Mennessä lounastamaan ulos syödään edelleen voileipiä. Toki hieman fiinimpiä ja täyttävämpiä, mutta voileipä kuitenkin. Niin ja töissä asiakkaat viedään millekäs muulle kuin voileipälounaalle. Blogin herran toimistolla saa tosin muutakin kuin leipiä.

Ehkä mahtavin yllätys täällä on ollut se, että viiniä voi tilata kotiin toimitettuna vain noin kymmenen euron hintaan. Siis samaan hintaan kuin Alkosta jokin normihintainen perusviini aivan kotiovelle toimitettuna! 

Hollanti-fiilistelyä

Päätin laajentaa blogia herkkujen lisäksi myös sisustuksen ja yleisen Hollanti-fiilistelyn puolelle, ruokamme kun valmistuu nykyisin lähinnä ravintoloiden keittiöissä ja oma keittiö on pyhitetty pääasiassa voileiville. Niin ja uusi kotikin pitää sistustaa! :)

Mutta aloitetaanpas ihan alusta. Muutama vuosi sitten päätimme, että haluamme muuttaa ulkomaille. Osoitteena pysyisi Eurooppa, mutta maa oli hakusessa. Ykkösvaihtoehdon Italian syvällisen tutkailun jälkeen päätimme laittaa sen sivuun- ehkä sitten eläkeellä, kahden italian kieltä taitamattoman aikuisen kun olisi hankalaa siirtää urat sinne. Keskityimme sen sijaan Keski-Eurooppaan. Toisena ajatuksena päässä pyöri Sveitsi. Eipä sekään lopulta kuukausien pohdinnan jälkeen ollut enää oikea vaihtoehto meille. Pohdimme lisäksi myös Saksaa, Iso-Britanniaa ja lopulta Hollantia. Hollanti ei ollut viimeinen vaihtoehto, mutta koska minä, blogin tyttö, en tiennyt Hollannista yhtän mitään, suhtaudun siihen varauksella. Mitäköhän siellä edes on tuulimyllyjen ja tulppaanien lisäksi? Ei varmaan mitään.

Hollanti kuitenkin yllätti. Siellähän on vaikka mitä! Ja niin paljon, että ...että.. sinne voisi vaikka muuttaa!

Hollanti on äärimmäisen kansainvälinen, avoin, ystävällinen, suvaitsevainen ja todella moderni, edistyksellinen maa!

Viime vuonna, ennen häitä päätimme kuitenkin laittaa suunnitelmamme jäihin ja mennä naimisiin kaikessa rauhassa. Sen jälkeen sitten katsotaan.

Helmikuussa aloimme sitten pikkuhiljaa työn hakuun ja aika nopeasti se puhelin alkoi soidakin. Minä sain ensin oman alan töitä ja blogin herra seurasi perässä parin kuukauden kuluttua. Suomessa hankkiuduimme eroon kaikesta ylimääräisestä sohvia, pesukoneita ja jopa autoa myöten, ja asunto laitettiin vuokralle. Se oli menoa nyt.  Tulin matkalaukkuineni Eindhoveniin ensimmäistä kertaa elämässäni siis kaksi päivää ennen uuden työn aloittamista asuntoon, jota en ollut edes nähnyt kuin kuvista. Yksin. Olimme onneksi varautuneet tähän ja alku meni ihan hyvin. Sitäpaitsi blogin herra kävi täällä parin viikon välein ja viipyi viikon. Meillä kävi todella hyvä tuuri, koska kaksi kuukautta muuttoni jälkeen hänkin allekirjoitti työsopimuksen ja muutti vihdoin tänne. Vaikka kaksi kuukautta on periaatteessa lyhyt aika, tuntui se ikuisuudelta.

Nyt siis elämme täällä kolmatta kuukautta. Blogin herralla tuli täyteen reilu kuukausi. Olemme kotiutuneet todella hyvin ja viime viikonlopun Pariisin-matkan jälkeen tämä tuntui jo täysin meidän kodilta. Asuimme nämä kolme kuukauta todella pikkuisessa 30m2 yksiössä Eindhovenissa, mutta löysimme todella kivan, suuren asunnon Utrechtista, jonne muutamme pian. Kunhan saamme lattian asennettua.

Tästä se siis lähtee!

Terveisiä Alankomaista!

Terveisiä Alankomaista! Tarkalleen ottaen Noord-Brabantin alueelta, Eindhovenista, joka tunnetaan myös maailman älykkäimpänä kaupunkina.

Huhtikuussa kirjoitin, kuinka piipahdin Hollannissa. Matkan tarkoituksena oli siis työhaastattelu ja, itse asiassa, sain heti silloin tietää saaneeni paikan. Olisin halunnut kirkua ja pomppia (kotona tietysti niin teinkin), mutta ainakin hetken meidän piti olla ihan rauhassa käytännön asioiden vuoksi. Olemme asustelleet täällä nyt huhtikuun puolesta välistä asti.

Tästä syystä siis blogikin hiljeni. Nykyinen asuntomme on niin pieni, ettei täällä tule paljoa kokkailtua, muuta suuremman etsinnät ovat käynnissä, joten toivotaan, että kohta pääsemme kaivamaan astiamme varastokopista!

Tot ziens!

Kevättä vatsassa!

Vietimme pääsiäisen upeassa Islannissa, josta aion jossain vaiheessa kirjoitella matkablogiin. Maa on todella upea ja sieltä tarttui mukaan muutamia ruokaideoitakin - kaikki eivät ole islantilaisia, mutta uusia kuitenkin. Ravintolat olivat Islannissa muuten todella laadukkaita, siis aivan hodariständejä myöten!

Sieltä vielä nopea piipahdus Hollantiin, josta mukaan tarttuikin muun muassa prosecco-tryffelijuustoa, baby goudaa ja aivan uskomattoman upea voiastia. Hollanti ei petä koskaan <3 

Koska en ehdi nykyään ollenkaan kokkailla, pyrin niinä harvoina päivinä tekemään sitten mahdollisimman monta uutta juttua. Maaliskuun eräänä viikonloppuna päätin tehdä illallisvieraillemme kolmois-alkuruoan eli samettista hernesosekeittoa, lampaanjauhelihapullia sekä ricotta-pinaattitäytteistä pastaa pekaanipähkinöillä. 

Deliciest-smetanaa ei kannata korvata vaan käytä ehdottomasti juuri sitä. Se takaa juuri oikeanlaisen koostumuksen, mitä ei millään muulla smetanalla saa.

Samettinen hernesosekeitto

2 isohkoa annosta tai 6 pientä shottiannosta.

200 g pakasteherneitä
3-4 dl kasvislientä
2 rkl vasikanfondia
suolaa
3 rkl Deliciest-smetanaa

Kiehauta kasvisliemi ja lisää pakasteherneet. Anna kiehua miedolla lämmöllä muutaman minuutin. Älä keitä herneitä liikaa, jotta eivät menetä väriään. Herneet voivat olla hieman al'dente. Älä kaada nestettä pois vaan soseuta kasvisliemi-herneseos. Lisää joukoon vasikanfondi ja ensin puolet smetanasta. Jos koostumus lupaa, lisää loputkin smetanasta. Mausta suolalla. Tarjoiluvaiheessa voit lisätä keittoon nokareen smetanaa,


Lampaanlihapulla

4 kpl isoa lihapullaa

150 g lampaan jauhelihaa
1 sipuli
suolaa
pippuria
2 rkl Deliciest-smetanaa
kirnuvoita paistamiseen

Pilko sipuli aivan pieneksi. Sekoita jauheliha, sipuli, mausteet ja smetana keskenään. Anna maustua jääkaapissa puolisen tuntia. Pyörittele jauhelihasta haluamasi kokosia lihapullia ja paista voissa. 


Tässä pari kuvaa Islannista!

Thingvellir kansallispuisto ja mannerlaatat / Thingvellir national park and tectonic plates!

Eyjafjallajökullin jäätikkö / Eyjafjallajökull glacier