Blogi Reality!

Minä, kuten moni muukin, päätin tavoistani poiketen toteuttaa tämäkertaisen haasteen, joka kiinnitti huomioni Suomen Ruokablogit -sivustolla.

Keskiviikko 14.11.12

Heräsin ensin ilman herätyskelloa muutamaa minuuttia ennen seitsemää, käänsin kylkeä ja hautauduin peiton alle useasti. Luin työsähköpostit ja uutiset. Nousin 7. 40. Tyypillinen aamu siis. Aamurutiineiden jälkeen huomasimme blogin herran kanssa olevamme varsinaisest tekstiilikaksoset. Molemmilla vaaleansininen kauluspaita, minulla onneksi tummansiniset pillifarkut mustien puvunhousujen sijaan.  Aamiais- ja lounastarpeet kassiin ja menoksi. Meillä on usein sama työmatka, koska toimistomme sijaitsevat noin viiden minuutin ajomatkan päässä toisistaan. Kätevää, eikä minun tarvitse useinkaan kulkea bussilla. Bussit ovat kamalia.

Tekstiilikaksoset

Aamukahvi ja välipalaleivät

Ensitöikseni hain puolen litran mukiini kahvia, avasin rahkapurkin ja tästä se sitten lähti.

Pidän työstäni todella paljon. Se on äärimmäisen monipuolista ja vaihtelevaa, ajoittain todella hektistä, haasteellista ja myös palkitsevaa. Yksikään päivä ei ole samanlainen ja tapaan erittäin paljon ihmisiä. Se on kivaa.

Keskittyäkseni tiettyihin tehtäviin paremmin kuuntelen yleensä musiikkia. Viime aikoina olen alkanut kuunnella venäläistä Russkoje Radio -kanavaa iPhonella. Hyvää kielitreeniä! Sitäpaitsi on ihan hyödyllistä kuunnella uutisia eri lähteistä.

Tässä eräs tämänhetken suosikkikappaleistani. Musiikillisesti se ei ehkä ole täysin omaa makuani, mutta se muistuttaa minua positiivisista asioista, joten ...niin, en siis osaa selittää tykästymistäni siihen. :)

En yleensä syö lounasta. En vain ole tottunut siihen. Syön kello 11-15 tienoilla leivän tai sämpylän, jolla jaksan iltaan. Jaksaisin varmasti ilman välipalaakin, mutta salipäivinä on hyvä syödä jotain. Tänään oli salipäivä ja välipalana neljä Poronkylän ruisleipää paahtopaistilla ja kirnuvoilla.

"Jälkiruoaksi" päivän karkkiannos eli Ässä Mix-pussi ja Geisha-suklaapatukka.

Päässäni pyöri Classic Pizzalta eilen saamani todella töykeä vastine asiakaspalautteelleni - joka oli vielä kuitattu "Tämän viestin sisältö on luottamuksellinen ja tarkoitettu ainoastaan sen vastaanottajalle..". Heillä tuntuu tuo töykeä asenne tulevan aivan kaikkein ylintä johtoa myöten. On sääli huomata, kuinka jotkut yritykset eivät oikeasti ymmärrä asiakaspalvelun laadun merkitystä. Unohdin harmitukseni nopeasti ja varasin leffaliput illaksi.

Työpäivän jälkeen menin samassa rakennuksessa olevalle salille polkemaan kuntopyörää 40-minuutiksi, kun en tuntia ehtinyt (enkä jaksanut) tänään polkea. Kuntopyörän lisäksi saatan tehdä vatsoja ja hauiksia sekä ojentajia, en muuta. Minulla on hassut lihakset, koska jo muutaman lihastreenin jälkeen ne turpoavat ja kasvavat saaden minut näyttämään Tarzanilta. Oikeasti. Ei siis lihastreeniä minulle. Kuntopyörä on hyvä keino polttaa rasvaa, kun en kylminä ja pimeinä aikoina viihdy lenkkipolulla. Sitäpaitsi pyöräillessä voi tehdä kaikkea muutakin - esimerkiksi kuunnella saksankurssia Podcastinä! Olen todella tyytyväinen, että olen löytänyt pari oikeasti hyvää kielikurssia iPhonelle ja pääsen hyödyntämään tuon tunnin jollain tavalla. Tänään taivuteltiin verbejä. Ich bin, du bist, Er/Sie/Es ist.


Blogin herra nappasi minut kyytiin sulkapallotreeninsä jälkeen ja suuntasimme ensin kotiin ja sieltä ratikalla leffaan. Ensin toki vähän ruokaa. Leffa alkoi 20.30 Kinopalatsissa, joten kokeilimme aivan leffateatterin lähellä olevia ravintoloita. Vapiano oli tupaten täynnä, sitten vilkaisimme Mayaa ja sen jälkeen menimme Iguanaan. Olimme kerran aiemmin käyneet siellä asuessani Vuorikadulla. Iguanan hyvä puoli on se, että siellä on keittiö auki pitkälle yöhön! Söimme kumpikin burritot, jotka eivät kyllä näyttäneet oikeastaan miltään, mutta maistuivat hyvälle!

 

 

 

 

Herkkuni Kinopalatsin Premiere-istuimella.

 

Skyfall osoittautui todella hyväksi. Siis todella! Bondit eivät ole koskaan erityisesti vakuuttaneet minua, mutta tämä oli aivan huippu! Suosittelen ehdottomasti. Muutamat kohtaukset olivat aivan mahtavia ja Daniel Craig veti taas kerran mahtavan roolisuorituksen. Myös Javier Bardemin suoritus teki vaikutuksen.



 

Leffan jälkeen kotiin ja tutimaan. Pakollinen keittiökuva kertoo siis lähinnä sen, että arkisin emme sitä erityisesti käytä. Päivä oli ihan jees kaiken kaikkiaan. Herkuttelu kuuluu siis olennaisena osana jokaista päivää! :) Ellemme olisi käyneet leffassa, olisin todennäköiesti tehnyt hääkuvakirjaa. Minusta on mukavaa, kun meillä ei ole mitään velvollisuuksia töiden lisäksi vaan voimme tehdä oikeastaan ihan mitä huvittaa.

 



 

 

 

 

Suomen parhaat ravintolat, baarit, kahvilat TOP 5

Olen tutkaillut kaikkien muiden listoja niin pitkään, että oli aika vihdoin tehdä oma. Tässä siis meidän Suomen parhaat -listaus lyhyine perusteluineen.

"The other night I ate at a real nice family restaurant. Every table had an argument going."George Carlin

Ravintolat

1. Savoy, Helsinki
Ilmiömäinen palvelu.

2. Lyon, Helsinki
Upea tunnelma, kuin Pariisissa olisi.

3. Demo, Helsinki
Pieni ja hyvin tyylikäs.

4. Villetta
Mahtavan aitoja, italialaisia makuja. Persoonallinen palvelu. Kokemus jokaisella vierailulla. Kuin Italiassa olisi.

5. Gaijin, Helsinki
Erinomaisia makuja.

"A loaf of bread, a jug of wine, and thou."Omar Khayyam

Baarit

1. Salutorget, Helsinki
Upea, mahtava ja tyylikäs paikka. Viihtyisin siellä lasillisella ikuisesti. Mahtava palvelu!

2. Tintå, Turku
Jotenkin mukavan ruotsalaishenkinen paikka. Hyvä viinejä, naposteltavaa, kakkuja!

3. Teatteri, Helsinki (päivällä/iltapäivällä)
Valoista ja avara. Ok palvelu. Tyylikäs.

4. Teerenpeli, Helsinki
Jopa talon viinit ovat yllättävän hyviä, paljon naposteltavaa, hyvää taustamusiikkia. Todella helppo ja mutkaton.

5. Ravintola Kahvilla, Tampere
Olemme käyneet täällä vain kerran, mutta paikka oli niin persoonallinen, että minun on aivan pakko suositella sitä! Asiakaskunta värikästä ja musiikki oli tuona iltana kepeän jazzahtavaa. Söimme borshia puolenyön aikaan lauantaina! Huippua!




 

"If this is coffee, please bring me some tea; but if this is tea, please bring me some coffee."
Abraham Lincoln

 

 

Kahvilat

Kahviloista voin ilmeisesti suositella vain kahta! Nämä ovat tosin sitäkin hurmaavampia!
Turku on mainio kahvilakaupunki, jonka tarjotaan haluan tutustua lähiaikoina vieläkin paremmin.

1. Latte Cafe, Turku
Omistaja ostaa itse pavut tuoreena ja paahtaa ne myös itse. Ensiluokkainen palvelu ja oikeasti mieletöntä kahvia.

2.  Cafe Qwenzel, Turku
Hurmaava pieni kahvila, "kotona tehtyjä" kakkuja ja leivoksia.
 

Banh Canh Tom -keitto

Olemme parina viikonloppuna tehneet aasialaisia ruokia yllättävänkin paljon. Sunnuntaina väsäsin vihdoin myös tätä mainiota vietnamiliasta Banh Canh Tom-keittoa, jota joidenkin ainesten puuttumisen vuoksi jouduin muokkaamaan. Lopputulos oli kuitenkin herkullisen tulinen!

Keittoa söimme siis sunnuntaina alkuruoaksi. Pääruoaksi teimme ankkaa sekä kokeilimme japanilaisella kokkikurssilla testaamaamme japanilaista fondueta. Sekoitimme siis vietnamilaisia, kiinalaisia sekä japanilaisia ruokia.

Banh Canh Tom -keitto (oma versiomme)

Neljälle/kuudelle

2 l vettä
1 kalaliemikuutio
3 rkl kalakastiketta´
1 shalottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 prk tomaattipyreetä
1 tomaatti
70 g kalaa (esim. kuhaa)
100 g katkarapuja

50 g hienonnettua kevätsipulia 
50 g hienonnettua korianteria
2 ohueksi pilkottua tuoretta chiliä

100 g Udon- tai riisinuudeleita

Keitä vesi ja lisää liemikuutio. 

Lämmitä loraus oliiviöljyä pannulla ja paista silputut sipulit, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Lisää sipulit keittopohjaan.

Lisää kalakastike ja suola.

Kuumenna loraus öljyä pannulla. Lisää pieneksi pilkottu tomaatti ja paista, kunnes tomaattikuutiot pehmenevät hieman. Lisää tomaattipyree ja paista miedolla lämmöllä, kunnes tomaatit pehmenevät täysin. Lisää tomattiseos keittopohjaan ja sekoita. Lisää kalanpalat. Anna kiehua miedolla lämmöllä muutaman minuutin. Lisää katkaravut hetkeä ennen tarjoilua kuumaan keittoon. Älä keitä enää vaan anna katkarapujen kypsyä kuumassa liemessä.

Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Keitto ei tässä vaiheessa ole tulista eikä mausteista.

Nuudelit:

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Itse käytin riisinuudeleita: Keitä n. litra vettä. Ota pois liedeltä ja lisää nuudelit kuumaan (ei kiehuvaan!) veteen n. neljäksi minuutiksi. Valuta ja siirrä nuudelit kattilaan, jossa on kylmää vettä. Voit pitää nuudeleita kylmässä vedessä tarjoiluun asti.

Tarjoilu: 

Laita annos nuudeleita keittolautasen pohjalle. Lisää keitto ja ripottele päälle runsaasti kevätsipuli- ja korianterisilppua. Lisää myös chiliä maun mukaan.

Itse lisäsin keittoon vielä teelusikallisen punaista chilitahnaa tuomaan hieman lisää tulisuutta.

Japanilainen kokkikurssi

Meitä ei ole viime aikoina paljoa kotona näkynyt, ei arkena eikä viikonloppuna, joten ruoanlaitto on jäänyt sivuun. Onneksi olin alkusyksystä bookannut meidät Suomalais-Japanilaisen Yhdistyksen kokkikurssille, joka pidettiin viikko sitten torstaina Töölössä.

Kastikkeita

Alkuun pahoittelen heti kuvien osittain heikkoa laatua. En ole kantanut järkkäriä näihin tapahtumiin, joten iPhonen kamera palvelee - ainakin jotenkuten.

Meitä oli yhteensä noin parikymmentä. Olimme erään töölöläisen koulun kotitalousluokassa ja ryhmäjako tapahtui pöydittäin, ryhmäkoko vaihteli 4-6 hengen välillä, joist ajokainen ryhmä valmisti aterian pöytäseurueelleen.

Meille sattui aivan mahtava työpari-pariskunta! Noin 45-55 vuotias pariskunta, jotka olivat vierailleet Japanissa todella usein. Heiltä saimme mainioita matkavinkkejä toivottavasti lähitulevaisuudessa tapahtuvalle Japanin-matkallemme.


Päivän menu: SHABU SHABU (japanilainen fondue) kastikkeiden kera sekä Macha panna cotta.

Kaikki sujui hyvin luontevasti. Miehet suikaloivat lihan ja tekivät kastikkeet, naiset jälkiruan ja vihannekset.

Lihan leikkuu oli ehkä eniten aikaa vievä, koska liha piti suikaloida erityisen ohueksi. Siis todella ohueksi.

 

Lihan lisäksi meillä oli paljon vihanneksia, sieniä sekä tofua ja nuudeleita. Näitä upotimme veteen siis aivan lihan tavoin. Sen jälkeen dippasimme niitä kastikkeisiin. Aivan huippuhyvää!

 

Huomatkaa tämä myös kurssilla paljon positiivista huomiota herättänyt vihannesasetteluni.

 

 

 

 

 

 

Ohjaaja käynnistelemässä fondue-"keitintä".

 

 

 

Mmm..ruokaa!

 

 

Ja tässä kastikkeet vielä uudelleen. Etenkin tuo majoneesikastike (tuo sinapinvärinen) oli aivan mahtavan hyvää! Jaan ohjeen täällä lähiaikoina.

 

 

 

Macha pannacotasta ei ole kuvaa, koska se ei ollut hyytynyt. Aion valmistaa sitä kotona pian, joten silloin näette!

 

Eräs kurssilainen oli tuonut aitoa, japanilaista Sakea meille kaikille maisteltavaksi. Se oli aivan mahtava juttu, koska tämä Sake oli ihan eri maata kuin Alkon versiot.

Lisätietoja seurasta, ja sen kaksi vertaa vuodessa järjestettävistä kokkikursseista, löydät täältä: http://www.suomi-japani.net/


Tulevana viikonloppuna olemme pitkästä aikaa ainakin osan ajasta kotona ja ajattelimme teemaan liittyen laittaa muutamaa aasialaista herkkua kiinasta, vietnamista ja japanista! Blogin herra opetti minut taannoin syömään ankanrintaa soijakastikkeen ja ruokokidesokerin kera - oli muuten tajuttoman hyvä yhdistelmä!
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Varsinainen mestari

Korjauksena edelliseen omenahillopostaukseen, käyttämämme omenat olivat siis Antonovkaa. Omenatietämykseni on äärimmäisen rajoittunutta ja minusta kaikki Suomessa kasvavat vaaleat omenat ovat valkeita kuulaita.

Tässä blogissa ollaan ehkä hieman yllättäenkin suuria pikaruoan ystäviä. Olemme lähi-Kotipizzamme vakioasiakkaita ja siellä tiedetään toiveemme jo kysymättäkin, joskus jopa meitä paremmin (unohdan aina, että kuitupohja on Kotzonessa sata kertaa parempi, kuin tavallinen ja unohdan mainita sen. Onneksi kotipizzayrittäjämme muistaa tämän jo ulkoa). Välillä piipahdamme toki myös aidan toisella puolella katselemassa. Viime aikoina ruoho ei ole ollut vihreämpää aidan toisella puolella.

Eniten minua risoo, suorastaan hermostuttaa, Classic Pizza. Kaikki sujui hyvin viime kesään saakka, kun tämä pizzeriaketju lanseerasi suomalaiskokkien kanssa yhteistyössä suunnitellut pizzat. Kokeilin ensin Sukulan Italialaista pizzaa, joka oli ihan ok, joskin aika mauton (tryffelin mausta ei hajuakaan). Sitten, majoneesiaddiktina, päätin kokeilla Björkin aasialaisvaikutteista pizzaa, johon kuitenkin uskalsin esittää yhden muutostoiveen - ei jalapenoa, kiitos! Tämäpäs ei käynyt päinsä, "koska nämä pizzat ovat mestarien suunnittelemia eikä niitä saa muuttaa millään tavoin. Mitään ei saa lisätä eikä vähentää". Olin kirjaimellisesti järkyttynyt. Nälkäinen ja järkyttynyt. Vai että joku mestari päättää... No huhhuh.

Olen lähes aina työskennellyt asiakasrajapinnassa ja yhden asian olen oppinut: asiakas on aina oikeassa. Aina. Vaikka en itse ole koskaan työskennellyt ravintola- tai ravitsemusalalla niin kehtaan kuitenkin väittää, että asiakkaalla on aina oltava oikeus valita, mitä jättää ruoastaan pois ja mitä lisää, kunhan hinnasta sovitaan - ei kokilla.

Meni muutama kuukausi ja palasin blogin herran toiveesta tuohon pizzeriaan ja ajattelin kokeilla kepillä jäätä. Esitin saman tilauksen samalla toiveella. Ja taas kuin isku vastoin kasvoja kuulin, kuinka mestereiden pizzoja ei voi muuttaa mitenkään. Kysyin sitten, voinko saada pizzan vain parilla jalapenolla (oikeasti inhoan niitä!), mutta ei.. "ruuhka-aikana kokilla ei ole aikaa laskea mitään kappalemääriä". Olin todella tuohtunut. Siis todella. Olisin halunnut kävellä ulos, mutta koska blogin herralla oli kova nälkä, päätimme jäädä ja syödä pizzamme. Itse tilasin siis aivan eri pizzan ja jatkossa vältän kyseistä ketjua. Kotipizzassamme sentään asiakas saa valita, mitä pizzaansa ottaa (kuten kaikkialla muuallakin!), ja palvelu sekä laatu ovat aina erinomaisia!

Toinen huono kokemus koskee Hesburgerin pekonihampurilasta. Katsokaa nyt, kuinka pieneksi se on muuttunut! Sämpylä on aivan varmasti halkaisijaltaan lähes sentin pienempi, ja pihvi, tuo onneton pieni läpyskä, on ohentunut entisestään. Hampurilainen näytti surkealta ja maistui lähinnä majoneesisämpylältä. Huomatkaa, että tuo määrä majoneesia ei siis tule vakiona vaan olen itse lisännyt vielä puoli pussia kurkkumajoneesia. Toivottavasti löydätte pihvin sen seasta. Pihvi on juuri niin ohut, kuin mitä kuvassa näkyy. Ylipäätään koko hampurilainen näyttää enemmänkin nukkekotiversiolta entisestä.
 

 

 

Saa suositella hyviä grillejä ympäri Suomen, erityisesti pk-seudulla!

Omenahillo

Yritin muistella, milloin olen tehnyt jotain omenasta ja täytyy myöntää että omenaisten kastikkeiden/majoneesien lisäksi omenakeitokseni ovat varsin vähissä. Tämän puutteen pääsenkin korjaamaan ihan tällä viikolla, koska ihana naapurimme toi meille sunnuntaina 6,5 kg omenoita - ja jatkoa kuulemma seuraa!

Aluksi olisin halunnut tehdä ainakin osasta niistä mehua, mutta erään mehustamon nettisivujen mukaan valkeasta kuulaasta ei enää voi tehdä mehua..? No, pitää selvitellä. Kokkauslistalla on tietysti muutakin - tarte tatin, italialainen sekä amerikkalainen omenapiirakka, omenahillo, omena-vaahterasiirappihilloke ja pihjalainen marmeladi. Sekä todennäköisesti paljon muutakin.

Ensimmäisenä listalla on omenahillo. Täytyy vielä mainita, että tämä on siis ensimmäinen koskaan valmistamani hillo. Se onnistui todella hyvin, joten voin suositella ohjetta muillekin! Uunissa tehty hillo valmistuu sitäpaitsi suhteellisen vaivattomasti. Suurin työ on omenoiden puhdistuksessa.

Omenahillo

n. 1,5 - 2 litraa


1,5 kg omenoita
1,5 sitruunan mehu
1-2 kanelitankoa
500 g hillosokeria
1,5 dl vettä

Pese, puolita ja puhdista omenat, poista siemenkodat. Halkaise omenat neljään osaan.

Laita omenat, sitruunan mehu, kanelitanko ja hillosokeri uuninkestävään vuokaan. Sekoita.

Laita kansi päälle ja siirrä vuoka kylmään uuniin. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja kypsennä hilloa noin tunti. Tarkista tilanne puolen tunnin jälkeen ja sekoita. Jatka kypsentämistä vielä 30 minuuttia tai kunnes omenat ovat pehmenneet.

Soseuta pehmenneet omenat ja sokeri.

Kuumenna purkit eli laita puhtaat ja kuivat purkit kylmään (tai hieman jäähtyneeseen) uuniin. Kuumenna 100 asteeseen. Purkit ovat kuumenneet, kun uuni on lämmennyt 100 asteeseen. Keitä kannet. Huom. älä laita kuumia purkkeja kylmälle alustalle. Täytä purkit piripintaan ja sulje kansi välittömästi. Säilöntä on onnistunut, kun kansi painuu hillon jäähtyessä alas.
Laita hillo puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin ja sulje purkit. Säilytä joko jääkaapissa tai pakastimessa.

Sain kollegoiltani häälahjaksi tällaisen hienon Alessin tarjottimen, jota yritänkin hyödyntää aina kuin vain mahdollista. Maanantai-aamun palaveri lähtikin hyvin käyntiin myös onnittelulaulun saattelemana! Aika huippua!

Vietnamilainen kokkikurssi

Palasimme viime viikolla kahden viikon Italian matkaltamme, jossa menimme myös naimisiin. Blogin tyttö ja herra ovat nykyisin siis blogin rouva ja herra  (en tosin tiedä, miksi mieheni on tässä ollut herra, ei hän kuitenkaan ole minua kuin neljä vuotta vanhempi. Pojaksi kutsuminen tuntuisi tosin aivan liian hölmöltä)! Vaikka häistä onkin jo pari viikkoa, jaksan silti fiilistellä niitä edelleen ihan koko ajan. Hääpostaustakin on luvassa myöhemmin.

Kesän kynnyksellä lähdin googlaamaan mielenkiintoisia kokkikursseja uuden oppimisen toivossa. Yleensä sitä tottuu tekemään asioita tietyllä tapaa, joten on hauskaa välillä nähdä vähän muitakin tapoja, erityisesti kun puhutaan vaikkapa aasialaisen ruoan valmistuksesta. Ihan ensimmäisten hakutulosten joukossa tuli Vietnam-seuran kokkikurssi, joka vaikuttikin niin hyvältä että ilmoitin meidät mukaan lähes samantien.

Udon-keitto eli banh canh

Parasta vietnamilaista ruokaa saimme viime syksynä Zürichissä. Mahtavat maut muistuu edelleen mieleen. Nam! Vietnamissa emme ole koskaan käyneet, joten odotan innolla, kun joskus pääsee myös ihan sinne paikan päälle.

Tämänkertainen kokkikurssi järjestettiin Espoon WeeGee-talossa, tarkemmin vielä siis Heljä Rautavaaran museossa lauantaina 8. syyskuuta.

Tekeminen oli aika vapaata ja ohjaajamme Pauleen mukavan reipas, mutta ei mitenkään käskevä. Oheita tuli sopivasti, saimme vapaat kädet myös improvisoida tarvittaessa. Myös Pauleenin laatimat ohjeet olivat hyviä, aika helppoja ja toimii varmasti myös kotikeittiössä. Oli hauskaa nähdä muun muassa nuudelitaikinan valmistusta!

Kurssilla opimme valmistamaan kuulemma aika tyypillistä vietnamilaista kotiruokaa. Alkuruoaksi teimme katkarapukebabia rullattuna yrtteihin, sekä dippiä ja papaijasalaattia. Pääruoaksi vietnamilaista udon-keittoa eli banh canh'ia ja jälkiruoaksi keitettyjä mustasilmäpapuja kookoskastikkeessa. Ruoan jälkeen saimme maistella myös vietnamilaista teetä sekä kahvia.

Katkarapukebab rullattuna yrtteihin ja salaattiin

Chilinen hapanimelä-dippi

Papaijasalaatti

Keitettyjä mustasilmäpapuja kookoskastikkeessa

Jaan reseptejä täällä, kunhan olemme valmistaneet näitä herkkuja myös kotona.

Aivan mahtavien ruokin lisäksi opimme myös hieman vietnamilaisesta (ruoka)kulttuurista ja tietysti toisistamme. Muut kurssille osallistujat olivat aidosti mukana tekemisen jokaisessa vaiheessa ja tunnelma oli todella kiva. Neljä tuntia hurahti nopeasti, saimme mahat täyteen todella herkullista ruokaa ja uusia ideoita myös kotikeittiöön. Oli myös ikään kuin helpottavaa kuulla, ettei Suomesta oikein löydy aidosti hyvää vietnamilaista tai ylipäätään aasialaista ravintolaa. Voimme siis lopettaa etsinnät ;)

Syömään!

Lisätietoja Vietnam-seurasta löytyy täältä: www.vietnamseura.org , kokkikurssit löytyvät tapahtumien alta.

Marraskuussa suuntaammekin japanilaiselle kokkikurssille, jossa tarkoituksena oppia valmistamaan japanilaista kotiruokaa!

Vietnamilainen kahvi maistui suklaiselle ja se tehtiin tällaisessa erikoisessa "tötsässä" suoraan mukiin.