Blogi Reality!

Minä, kuten moni muukin, päätin tavoistani poiketen toteuttaa tämäkertaisen haasteen, joka kiinnitti huomioni Suomen Ruokablogit -sivustolla.

Keskiviikko 14.11.12

Heräsin ensin ilman herätyskelloa muutamaa minuuttia ennen seitsemää, käänsin kylkeä ja hautauduin peiton alle useasti. Luin työsähköpostit ja uutiset. Nousin 7. 40. Tyypillinen aamu siis. Aamurutiineiden jälkeen huomasimme blogin herran kanssa olevamme varsinaisest tekstiilikaksoset. Molemmilla vaaleansininen kauluspaita, minulla onneksi tummansiniset pillifarkut mustien puvunhousujen sijaan.  Aamiais- ja lounastarpeet kassiin ja menoksi. Meillä on usein sama työmatka, koska toimistomme sijaitsevat noin viiden minuutin ajomatkan päässä toisistaan. Kätevää, eikä minun tarvitse useinkaan kulkea bussilla. Bussit ovat kamalia.

Tekstiilikaksoset

Aamukahvi ja välipalaleivät

Ensitöikseni hain puolen litran mukiini kahvia, avasin rahkapurkin ja tästä se sitten lähti.

Pidän työstäni todella paljon. Se on äärimmäisen monipuolista ja vaihtelevaa, ajoittain todella hektistä, haasteellista ja myös palkitsevaa. Yksikään päivä ei ole samanlainen ja tapaan erittäin paljon ihmisiä. Se on kivaa.

Keskittyäkseni tiettyihin tehtäviin paremmin kuuntelen yleensä musiikkia. Viime aikoina olen alkanut kuunnella venäläistä Russkoje Radio -kanavaa iPhonella. Hyvää kielitreeniä! Sitäpaitsi on ihan hyödyllistä kuunnella uutisia eri lähteistä.

Tässä eräs tämänhetken suosikkikappaleistani. Musiikillisesti se ei ehkä ole täysin omaa makuani, mutta se muistuttaa minua positiivisista asioista, joten ...niin, en siis osaa selittää tykästymistäni siihen. :)

En yleensä syö lounasta. En vain ole tottunut siihen. Syön kello 11-15 tienoilla leivän tai sämpylän, jolla jaksan iltaan. Jaksaisin varmasti ilman välipalaakin, mutta salipäivinä on hyvä syödä jotain. Tänään oli salipäivä ja välipalana neljä Poronkylän ruisleipää paahtopaistilla ja kirnuvoilla.

"Jälkiruoaksi" päivän karkkiannos eli Ässä Mix-pussi ja Geisha-suklaapatukka.

Päässäni pyöri Classic Pizzalta eilen saamani todella töykeä vastine asiakaspalautteelleni - joka oli vielä kuitattu "Tämän viestin sisältö on luottamuksellinen ja tarkoitettu ainoastaan sen vastaanottajalle..". Heillä tuntuu tuo töykeä asenne tulevan aivan kaikkein ylintä johtoa myöten. On sääli huomata, kuinka jotkut yritykset eivät oikeasti ymmärrä asiakaspalvelun laadun merkitystä. Unohdin harmitukseni nopeasti ja varasin leffaliput illaksi.

Työpäivän jälkeen menin samassa rakennuksessa olevalle salille polkemaan kuntopyörää 40-minuutiksi, kun en tuntia ehtinyt (enkä jaksanut) tänään polkea. Kuntopyörän lisäksi saatan tehdä vatsoja ja hauiksia sekä ojentajia, en muuta. Minulla on hassut lihakset, koska jo muutaman lihastreenin jälkeen ne turpoavat ja kasvavat saaden minut näyttämään Tarzanilta. Oikeasti. Ei siis lihastreeniä minulle. Kuntopyörä on hyvä keino polttaa rasvaa, kun en kylminä ja pimeinä aikoina viihdy lenkkipolulla. Sitäpaitsi pyöräillessä voi tehdä kaikkea muutakin - esimerkiksi kuunnella saksankurssia Podcastinä! Olen todella tyytyväinen, että olen löytänyt pari oikeasti hyvää kielikurssia iPhonelle ja pääsen hyödyntämään tuon tunnin jollain tavalla. Tänään taivuteltiin verbejä. Ich bin, du bist, Er/Sie/Es ist.


Blogin herra nappasi minut kyytiin sulkapallotreeninsä jälkeen ja suuntasimme ensin kotiin ja sieltä ratikalla leffaan. Ensin toki vähän ruokaa. Leffa alkoi 20.30 Kinopalatsissa, joten kokeilimme aivan leffateatterin lähellä olevia ravintoloita. Vapiano oli tupaten täynnä, sitten vilkaisimme Mayaa ja sen jälkeen menimme Iguanaan. Olimme kerran aiemmin käyneet siellä asuessani Vuorikadulla. Iguanan hyvä puoli on se, että siellä on keittiö auki pitkälle yöhön! Söimme kumpikin burritot, jotka eivät kyllä näyttäneet oikeastaan miltään, mutta maistuivat hyvälle!

 

 

 

 

Herkkuni Kinopalatsin Premiere-istuimella.

 

Skyfall osoittautui todella hyväksi. Siis todella! Bondit eivät ole koskaan erityisesti vakuuttaneet minua, mutta tämä oli aivan huippu! Suosittelen ehdottomasti. Muutamat kohtaukset olivat aivan mahtavia ja Daniel Craig veti taas kerran mahtavan roolisuorituksen. Myös Javier Bardemin suoritus teki vaikutuksen.



 

Leffan jälkeen kotiin ja tutimaan. Pakollinen keittiökuva kertoo siis lähinnä sen, että arkisin emme sitä erityisesti käytä. Päivä oli ihan jees kaiken kaikkiaan. Herkuttelu kuuluu siis olennaisena osana jokaista päivää! :) Ellemme olisi käyneet leffassa, olisin todennäköiesti tehnyt hääkuvakirjaa. Minusta on mukavaa, kun meillä ei ole mitään velvollisuuksia töiden lisäksi vaan voimme tehdä oikeastaan ihan mitä huvittaa.