Japanilainen kokkikurssi

Meitä ei ole viime aikoina paljoa kotona näkynyt, ei arkena eikä viikonloppuna, joten ruoanlaitto on jäänyt sivuun. Onneksi olin alkusyksystä bookannut meidät Suomalais-Japanilaisen Yhdistyksen kokkikurssille, joka pidettiin viikko sitten torstaina Töölössä.

Kastikkeita

Alkuun pahoittelen heti kuvien osittain heikkoa laatua. En ole kantanut järkkäriä näihin tapahtumiin, joten iPhonen kamera palvelee - ainakin jotenkuten.

Meitä oli yhteensä noin parikymmentä. Olimme erään töölöläisen koulun kotitalousluokassa ja ryhmäjako tapahtui pöydittäin, ryhmäkoko vaihteli 4-6 hengen välillä, joist ajokainen ryhmä valmisti aterian pöytäseurueelleen.

Meille sattui aivan mahtava työpari-pariskunta! Noin 45-55 vuotias pariskunta, jotka olivat vierailleet Japanissa todella usein. Heiltä saimme mainioita matkavinkkejä toivottavasti lähitulevaisuudessa tapahtuvalle Japanin-matkallemme.


Päivän menu: SHABU SHABU (japanilainen fondue) kastikkeiden kera sekä Macha panna cotta.

Kaikki sujui hyvin luontevasti. Miehet suikaloivat lihan ja tekivät kastikkeet, naiset jälkiruan ja vihannekset.

Lihan leikkuu oli ehkä eniten aikaa vievä, koska liha piti suikaloida erityisen ohueksi. Siis todella ohueksi.

 

Lihan lisäksi meillä oli paljon vihanneksia, sieniä sekä tofua ja nuudeleita. Näitä upotimme veteen siis aivan lihan tavoin. Sen jälkeen dippasimme niitä kastikkeisiin. Aivan huippuhyvää!

 

Huomatkaa tämä myös kurssilla paljon positiivista huomiota herättänyt vihannesasetteluni.

 

 

 

 

 

 

Ohjaaja käynnistelemässä fondue-"keitintä".

 

 

 

Mmm..ruokaa!

 

 

Ja tässä kastikkeet vielä uudelleen. Etenkin tuo majoneesikastike (tuo sinapinvärinen) oli aivan mahtavan hyvää! Jaan ohjeen täällä lähiaikoina.

 

 

 

Macha pannacotasta ei ole kuvaa, koska se ei ollut hyytynyt. Aion valmistaa sitä kotona pian, joten silloin näette!

 

Eräs kurssilainen oli tuonut aitoa, japanilaista Sakea meille kaikille maisteltavaksi. Se oli aivan mahtava juttu, koska tämä Sake oli ihan eri maata kuin Alkon versiot.

Lisätietoja seurasta, ja sen kaksi vertaa vuodessa järjestettävistä kokkikursseista, löydät täältä: http://www.suomi-japani.net/


Tulevana viikonloppuna olemme pitkästä aikaa ainakin osan ajasta kotona ja ajattelimme teemaan liittyen laittaa muutamaa aasialaista herkkua kiinasta, vietnamista ja japanista! Blogin herra opetti minut taannoin syömään ankanrintaa soijakastikkeen ja ruokokidesokerin kera - oli muuten tajuttoman hyvä yhdistelmä!
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Varsinainen mestari

Korjauksena edelliseen omenahillopostaukseen, käyttämämme omenat olivat siis Antonovkaa. Omenatietämykseni on äärimmäisen rajoittunutta ja minusta kaikki Suomessa kasvavat vaaleat omenat ovat valkeita kuulaita.

Tässä blogissa ollaan ehkä hieman yllättäenkin suuria pikaruoan ystäviä. Olemme lähi-Kotipizzamme vakioasiakkaita ja siellä tiedetään toiveemme jo kysymättäkin, joskus jopa meitä paremmin (unohdan aina, että kuitupohja on Kotzonessa sata kertaa parempi, kuin tavallinen ja unohdan mainita sen. Onneksi kotipizzayrittäjämme muistaa tämän jo ulkoa). Välillä piipahdamme toki myös aidan toisella puolella katselemassa. Viime aikoina ruoho ei ole ollut vihreämpää aidan toisella puolella.

Eniten minua risoo, suorastaan hermostuttaa, Classic Pizza. Kaikki sujui hyvin viime kesään saakka, kun tämä pizzeriaketju lanseerasi suomalaiskokkien kanssa yhteistyössä suunnitellut pizzat. Kokeilin ensin Sukulan Italialaista pizzaa, joka oli ihan ok, joskin aika mauton (tryffelin mausta ei hajuakaan). Sitten, majoneesiaddiktina, päätin kokeilla Björkin aasialaisvaikutteista pizzaa, johon kuitenkin uskalsin esittää yhden muutostoiveen - ei jalapenoa, kiitos! Tämäpäs ei käynyt päinsä, "koska nämä pizzat ovat mestarien suunnittelemia eikä niitä saa muuttaa millään tavoin. Mitään ei saa lisätä eikä vähentää". Olin kirjaimellisesti järkyttynyt. Nälkäinen ja järkyttynyt. Vai että joku mestari päättää... No huhhuh.

Olen lähes aina työskennellyt asiakasrajapinnassa ja yhden asian olen oppinut: asiakas on aina oikeassa. Aina. Vaikka en itse ole koskaan työskennellyt ravintola- tai ravitsemusalalla niin kehtaan kuitenkin väittää, että asiakkaalla on aina oltava oikeus valita, mitä jättää ruoastaan pois ja mitä lisää, kunhan hinnasta sovitaan - ei kokilla.

Meni muutama kuukausi ja palasin blogin herran toiveesta tuohon pizzeriaan ja ajattelin kokeilla kepillä jäätä. Esitin saman tilauksen samalla toiveella. Ja taas kuin isku vastoin kasvoja kuulin, kuinka mestereiden pizzoja ei voi muuttaa mitenkään. Kysyin sitten, voinko saada pizzan vain parilla jalapenolla (oikeasti inhoan niitä!), mutta ei.. "ruuhka-aikana kokilla ei ole aikaa laskea mitään kappalemääriä". Olin todella tuohtunut. Siis todella. Olisin halunnut kävellä ulos, mutta koska blogin herralla oli kova nälkä, päätimme jäädä ja syödä pizzamme. Itse tilasin siis aivan eri pizzan ja jatkossa vältän kyseistä ketjua. Kotipizzassamme sentään asiakas saa valita, mitä pizzaansa ottaa (kuten kaikkialla muuallakin!), ja palvelu sekä laatu ovat aina erinomaisia!

Toinen huono kokemus koskee Hesburgerin pekonihampurilasta. Katsokaa nyt, kuinka pieneksi se on muuttunut! Sämpylä on aivan varmasti halkaisijaltaan lähes sentin pienempi, ja pihvi, tuo onneton pieni läpyskä, on ohentunut entisestään. Hampurilainen näytti surkealta ja maistui lähinnä majoneesisämpylältä. Huomatkaa, että tuo määrä majoneesia ei siis tule vakiona vaan olen itse lisännyt vielä puoli pussia kurkkumajoneesia. Toivottavasti löydätte pihvin sen seasta. Pihvi on juuri niin ohut, kuin mitä kuvassa näkyy. Ylipäätään koko hampurilainen näyttää enemmänkin nukkekotiversiolta entisestä.
 

 

 

Saa suositella hyviä grillejä ympäri Suomen, erityisesti pk-seudulla!

Omenahillo

Yritin muistella, milloin olen tehnyt jotain omenasta ja täytyy myöntää että omenaisten kastikkeiden/majoneesien lisäksi omenakeitokseni ovat varsin vähissä. Tämän puutteen pääsenkin korjaamaan ihan tällä viikolla, koska ihana naapurimme toi meille sunnuntaina 6,5 kg omenoita - ja jatkoa kuulemma seuraa!

Aluksi olisin halunnut tehdä ainakin osasta niistä mehua, mutta erään mehustamon nettisivujen mukaan valkeasta kuulaasta ei enää voi tehdä mehua..? No, pitää selvitellä. Kokkauslistalla on tietysti muutakin - tarte tatin, italialainen sekä amerikkalainen omenapiirakka, omenahillo, omena-vaahterasiirappihilloke ja pihjalainen marmeladi. Sekä todennäköisesti paljon muutakin.

Ensimmäisenä listalla on omenahillo. Täytyy vielä mainita, että tämä on siis ensimmäinen koskaan valmistamani hillo. Se onnistui todella hyvin, joten voin suositella ohjetta muillekin! Uunissa tehty hillo valmistuu sitäpaitsi suhteellisen vaivattomasti. Suurin työ on omenoiden puhdistuksessa.

Omenahillo

n. 1,5 - 2 litraa


1,5 kg omenoita
1,5 sitruunan mehu
1-2 kanelitankoa
500 g hillosokeria
1,5 dl vettä

Pese, puolita ja puhdista omenat, poista siemenkodat. Halkaise omenat neljään osaan.

Laita omenat, sitruunan mehu, kanelitanko ja hillosokeri uuninkestävään vuokaan. Sekoita.

Laita kansi päälle ja siirrä vuoka kylmään uuniin. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja kypsennä hilloa noin tunti. Tarkista tilanne puolen tunnin jälkeen ja sekoita. Jatka kypsentämistä vielä 30 minuuttia tai kunnes omenat ovat pehmenneet.

Soseuta pehmenneet omenat ja sokeri.

Kuumenna purkit eli laita puhtaat ja kuivat purkit kylmään (tai hieman jäähtyneeseen) uuniin. Kuumenna 100 asteeseen. Purkit ovat kuumenneet, kun uuni on lämmennyt 100 asteeseen. Keitä kannet. Huom. älä laita kuumia purkkeja kylmälle alustalle. Täytä purkit piripintaan ja sulje kansi välittömästi. Säilöntä on onnistunut, kun kansi painuu hillon jäähtyessä alas.
Laita hillo puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin ja sulje purkit. Säilytä joko jääkaapissa tai pakastimessa.

Sain kollegoiltani häälahjaksi tällaisen hienon Alessin tarjottimen, jota yritänkin hyödyntää aina kuin vain mahdollista. Maanantai-aamun palaveri lähtikin hyvin käyntiin myös onnittelulaulun saattelemana! Aika huippua!

Vietnamilainen kokkikurssi

Palasimme viime viikolla kahden viikon Italian matkaltamme, jossa menimme myös naimisiin. Blogin tyttö ja herra ovat nykyisin siis blogin rouva ja herra  (en tosin tiedä, miksi mieheni on tässä ollut herra, ei hän kuitenkaan ole minua kuin neljä vuotta vanhempi. Pojaksi kutsuminen tuntuisi tosin aivan liian hölmöltä)! Vaikka häistä onkin jo pari viikkoa, jaksan silti fiilistellä niitä edelleen ihan koko ajan. Hääpostaustakin on luvassa myöhemmin.

Kesän kynnyksellä lähdin googlaamaan mielenkiintoisia kokkikursseja uuden oppimisen toivossa. Yleensä sitä tottuu tekemään asioita tietyllä tapaa, joten on hauskaa välillä nähdä vähän muitakin tapoja, erityisesti kun puhutaan vaikkapa aasialaisen ruoan valmistuksesta. Ihan ensimmäisten hakutulosten joukossa tuli Vietnam-seuran kokkikurssi, joka vaikuttikin niin hyvältä että ilmoitin meidät mukaan lähes samantien.

Udon-keitto eli banh canh

Parasta vietnamilaista ruokaa saimme viime syksynä Zürichissä. Mahtavat maut muistuu edelleen mieleen. Nam! Vietnamissa emme ole koskaan käyneet, joten odotan innolla, kun joskus pääsee myös ihan sinne paikan päälle.

Tämänkertainen kokkikurssi järjestettiin Espoon WeeGee-talossa, tarkemmin vielä siis Heljä Rautavaaran museossa lauantaina 8. syyskuuta.

Tekeminen oli aika vapaata ja ohjaajamme Pauleen mukavan reipas, mutta ei mitenkään käskevä. Oheita tuli sopivasti, saimme vapaat kädet myös improvisoida tarvittaessa. Myös Pauleenin laatimat ohjeet olivat hyviä, aika helppoja ja toimii varmasti myös kotikeittiössä. Oli hauskaa nähdä muun muassa nuudelitaikinan valmistusta!

Kurssilla opimme valmistamaan kuulemma aika tyypillistä vietnamilaista kotiruokaa. Alkuruoaksi teimme katkarapukebabia rullattuna yrtteihin, sekä dippiä ja papaijasalaattia. Pääruoaksi vietnamilaista udon-keittoa eli banh canh'ia ja jälkiruoaksi keitettyjä mustasilmäpapuja kookoskastikkeessa. Ruoan jälkeen saimme maistella myös vietnamilaista teetä sekä kahvia.

Katkarapukebab rullattuna yrtteihin ja salaattiin

Chilinen hapanimelä-dippi

Papaijasalaatti

Keitettyjä mustasilmäpapuja kookoskastikkeessa

Jaan reseptejä täällä, kunhan olemme valmistaneet näitä herkkuja myös kotona.

Aivan mahtavien ruokin lisäksi opimme myös hieman vietnamilaisesta (ruoka)kulttuurista ja tietysti toisistamme. Muut kurssille osallistujat olivat aidosti mukana tekemisen jokaisessa vaiheessa ja tunnelma oli todella kiva. Neljä tuntia hurahti nopeasti, saimme mahat täyteen todella herkullista ruokaa ja uusia ideoita myös kotikeittiöön. Oli myös ikään kuin helpottavaa kuulla, ettei Suomesta oikein löydy aidosti hyvää vietnamilaista tai ylipäätään aasialaista ravintolaa. Voimme siis lopettaa etsinnät ;)

Syömään!

Lisätietoja Vietnam-seurasta löytyy täältä: www.vietnamseura.org , kokkikurssit löytyvät tapahtumien alta.

Marraskuussa suuntaammekin japanilaiselle kokkikurssille, jossa tarkoituksena oppia valmistamaan japanilaista kotiruokaa!

Vietnamilainen kahvi maistui suklaiselle ja se tehtiin tällaisessa erikoisessa "tötsässä" suoraan mukiin. 

Sieltä, missä pippuri kasvaa

Tämä postaus on joutunut odottamaan, koska halusin julkaista tämän kanssa samaan aikaan Turkki-aiheisen kirjoituksen myös matkablogin puolelta! http://bene-viaggio.blogspot.fi/2012/09/siella-missa-pippuri-kasvaa-tai-ainakin.html

Ruokien valinta oli todella vaikea, koska turkkilainen keittiö on mieletön ja mahtavia ohjeita löytyi vaikka kuinka paljon. Tässä tämänkertaiset herkut. Lisää on tulossa!

Alkuun söimme siis munakoizo-mezen, pääruoaksi jogurttilammasta ja jälkiruoaksi viinirypälevanukasta, jonka ohjetta en tässä tosin jaa, koska se ei oikein onnistunut. Ensi kerralla sitten onnistuu varmasti!

Munakoiso-meze

Neljälle

4 munakoisoa
4 tomaattia
5 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
0,4 dl hiilihapotettua vettä

2 sitruunan mehu

1 nippu persiljaa

2 rkl valkoviinietikkaa

0,5 dl oliiviöljyä

suolaa

Kuori ja pilko munakoisot isoiksi paloiksi. Laita kulhoon jossa n. 2 dl hiilihapotettua vettä ja yhden sitruunan mehu.  Kalttaa tomaatit ja leikkaa ne pieniksi paloiksi.  Silppua valkosipuli ja sekoita se valkoviinietikkaan.

Kuullota tomaatteja oliiviöljyssä ja sekoita joukkoon sokeri. Valuta munakoisot.

Yhdistä munakoisot tomaatteihin ja kaada päälle loppu sitruunamehu, vesi ja suola. Peitä leivinpaperilla ja keitä hiljaisella tulella noin 20 minuuttia. Lisää valkosipuli ja etikka ja keitä vielä n. 10 minuuttia.Poista liedeltä. Tarjoile persiljan kera.

Jogurttilammas

Neljälle

800 g lampaanviulua tai karitsanpaistia (koska Herkussa ei ollut lampaanviulua..)

2 sipulia

1 rkl voita

1,5 dl oliiviöljyä

suolaa

Kastike:

4 dl turkkilaista, paksua jogurttia

1 rkl vehnäjauhoja

2 munankeltuaista

Siisti lammas ja leikkaa se isoiksi paloiksi (n. 5 x 5 cm). Kuumenna oliiviöljy ja voi ja ruskista liha kauttaaltaan kuumalla lämmöllä (7-8 min). Kuori ja puolita sipulit, erottele ne kerroksittain ja lisää lihan joukkoon. Mausta suolalla ja paista 6-7 minuuttia. Lisää vettä, kunnes liha peittyy ja keitä kannen alla hiljalleen noin 35 minuuttia.

Anna lihan jäähtyä ja paloittele se sitten sormin pieniksi suualoiksi. Laita laakeaan, uuninkestävään vuokaan. Siivilöi paistoneste.

Valmista kastike: Vatkaa kulhossa jauhot, munankeltuaiset ja jogurtti tasaiseksi. Sekoita joukkoon jäähtynyt paistoneste.

Kaada jogurttilastike lihan päälle ja nosta vuokra grillivastusten alle noin kahdeksaksi minuutiksi. Kannattaa olla varovainen, ettei kastike juoksetu. Tarjoile välittömästi esimerkiksi persiljariisin kera.

Juomana meillä oli turkkilaista punaviiniä (taitaa olla Alkon ainoa turkkilainen). Sade on Alkon kuvauksen mukaan keskitäyteläinen, keskitanniininen, marjainen, tuoreen kirsikkainen ja mausteinen. Emme väitä vastaan.Viini oli hyvää.

Yritän joskus keksiä luovia tapoja käyttää lautasliinarenkaita ;)

Taustalla Portugalista hankittu viinikarahvi. Sain näistä karahveista pakkomielteen Kreikassa ja viimein löysin täysin samanlaiset!

Uudet, Sia'n lautasliinat.

Vincisgrassi

Vincisgrassin ohje löytyi Aglio & Olio -kirjasta. Olisi silloin ensimmäisellä kerralla kannattanut lukea ohje tarkkaan, sillä iltakymmenen jälkeen kokkaillessa sellaiset virkkeet kuin "keitä noin 20 minuuttia", "anna hautua alhaisella lämmöllä kaksi tuntia" sekä "paista 40 minuuttia" aiheuttavat vähintäänkin lievää mahan kurinaa. Joka ikinen minuutti on kuitenkin sen arvoinen! Olemme hieman muokanneet ohjetta ja alla siis oma versiomme.

"Vincisgrassi on La Marchen alueen versio lasagnesta... .. Tähän tulee todella pieni määrä valkokastiketta, pasta on todella ohutta tuorepastaa ja kerroksia on paljon."

Meidän versiossa kerroksia ei ole ihan sitä virallista kahtatoista. Ensi kerralla sitten.

Vincisgrassin voi tehdä myös kuivapastaan, jolloin levyjä kannattaa laittaa noin viiteen kerrokseen.

Vincisgrassi

Neljälle

Ragu:
400 g naudan patalihaa pieninä paloina
laakerinlehti
rosmariinia (muutama lehti, tai maun mukaan)
1 timjaminoksa (tai useampi oman maun mukaan)
voita paistamiseen
200 g kinkkua
1 sipuli
1/2 selleri
pari porkkanaa
parmesaania
50 g tomaattipyreetä
4 dl kuivaa Marsala-viiniä
2 dl lihalientä
2 dl kanalientä

Valkokastike:
4 dl kermaa
4 dl kanalientä
kananmuna
voita

Tee valkokastike: Keitä kermaa ja kanalientä pannussa noin 20 minuuttia, kunnes neste on tiivistynyt alle puoleen. Sekoita joukkoon muna ja vatkaa. Lisää voi. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä.

Tee ragu: Freesaa kuutioitu kinkku voissa, lisää silputut sipuli, selleri ja porkkana. Paista alhaisella lämmöllä pehmeiksi. Lisää hieman tomaattipyreetä. Ruskista liha eri pannussa ja yhdistä kasvisten kanssa. Lisää marsalaviini ja anna haihtua kolmannekseen. Lisää yrtit, kanaliemi ja lihaliemi. Anna hautua alhaisella lämmöllä kaksi tuntia. 

Kokoa lasagne. Voitele vuoka voilla. Vuorottele kastikkeita, raasta valkokastikekerrosten päälle runsaasti parmesaania. Jos käytät kuivapastaa, 5 kerrosta riittää. Viimeiseksi molempia kastikkeita ja parmesaania. Paista 175-asteisessa uunissa 40 minuuttia.






Marsala-viini oli uusi tuttavuus! Se muistuttaa tavallaan Madeiraa maultaan. Alkosta löytyi vain yksi vaihtoehto, joten eipä ainakaan ollut valinnanvaikeutta. Maku oli aika makea, runsas, rusinainen ja neilikkainenkin.


Nyt on taas tullut italialaisia ohjeita kerrakseen. Seuraavassa postauksessa suuntaamme turkkilaisten herkkujen maailmaan.

Tuoremakkarapasta

Olen perhepiirissämme tunnettu makkaravihastani. En voi sietää niitä kamalia vaaleanpunaisia jauhopötköjä. Lauantaimakkara ja grillimakkarat ovat suurimpia inhokkejani. Hyrrr, pahaa!

Tuoremakkarat taas ovat asia erikseen ja niitä syön mielelläni (etenkin italialaisia)! Tässä eräs mahtavan makuinen tuoremakkarapasta a la blogin herra. Ohjeessa on tietysti käytetty kokin lempparia - sahramia! Pasta on todella helppo ja nopea. Makkaroita voi vaihdella mielensä mukaan.

Tuoremakkara-kesäkurpitsapasta

Kahdelle

n. 400 g pastaa

n. 100 g karitsanmakkaraa

n. 100 g yrttituoremakkaraa

n. 50 g chorizotuoremakkaraa

1 kesäkurpitsa viipalotuna ohueksi

1 tl vettä

ripaus sahramia

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

Laita pasta kiehumaan runsaaseen veteen. Samalla viipaloi tuoremakkarat n. 1cm viipaleiksi. Paista makkaranpalat ja kesäkurpitsaviipaleet pannulla kypsiksi. Liota sahrami teelusikalliseen vettä.

Valuta pasta ja lisää kypsät makkarat, kesäkurpitsa sekä hieman paistorasva (tuomaan makua) ja sahramivesi. Sekoita ja mausta vielä suolalla ja pippurilla. Lisää halutessasi loraus oliiviöljyä.

Tässä vielä alkuruokaideaa, joka ei taida reseptiä kaivata. Oikealla reunassa paistettuja tuoremakkaroita ja keskellä parmankinkkuun käärittyjä viikunoita.