Ruokaostoksilla Tallinnassa

Tallinnan Kaubamaja on monin tavoin legendaarinen, tavallaan jopa historiallinen paikka. Uskoisin joka ikisellä eestiläisellä olevan tärkeitä muistoja liittyen tähän tavarataloon. Itse muistan kuinka pikkutyttönä pyörin siellä äitini kanssa ihastelemassa tavarakirjoa, tai kuinka isäni vei minut sinne pipo-ostoksille minun hukattuani edellisen helmikuun pakkasissa (pipo jonka ostimme olikin varsinainen hirvitys, heh!). Teininä Kaubamajan pääovet toimivat yleensä tapaamispaikkana ystävien kanssa, josta oli helppo lähteä mihin päin keskustaa tahansa. Kaipa Tallinnan Kaubamaja on ikään kuin Helsingissä Stocka.

Edelleenkin Kaubamaja toimii tietysti vertaansa vailla olevana shoppailupaikkana, mutta erityisesti olen viime vuosina alkanut pitää tavaratalon ruokaosastoa eli Toidumaailmaa varsinaisena paratiisina! Kaubamajan ruokaosasto voi olla pienempi kuin Stockan Herkku, mutta tuotevalikoimassa se helposti kilpailee Herkun kanssa.

Kaubamaja nykyään

Arvostan eestiläisiä tuotteita erittäin paljon, koska niitä ei käsitellä yhtä paljon kuin Suomessa. Esimerkiksi maito ja vihannekset maistuvat juuri oikealta. Eestissä (mielestäni) luomua ei tarvitse hehkuttaa niin paljon, koska siellä on paljon helpompi saada hyviä raaka-aineita esimerkiksi ruokatoreilta, joita löytyy useita jokaisesta kaupunginosasta. Kaikki tuotteet eivät tietysti ole eestiläisiä, mutta alkuperämaa on oikeastaan aina merkitty hintakylttiin. Luomustakaan en ole varma, mutta ovat ne sentään lähempänä sitä oikeaa tuotetta kuin esimerkiksi ne oranssit kivipallot, joita lähikaupassani myydään tomaatin nimikkeellä. Eestiläisillä ei ole läheskään yhtä paljon allergioita (mukaanlukien laktoosi-intoleranssia), kuin suomalaisilla. Tämähän ei johdu mistään geeneistä vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että Eestissä ei vielä muutamia vuosia sitten käsitelty ruokaa yhtä fanaattisesti kuin Suomessa. Nykytilanteesta en ole enää täysin perillä. Esimerkiksi matkoilla eestiläiset saavat aika vapaasti syödä oikeastaan mitä tahansa sairastumatta vatsatautiin.

Vietimme siis taas viikonlopun Tallinnassa. Me emme rahtaa Tallinnasta olutta ja sidukkaa (harvemmin edes viiniä), mutta ruokaa senkin edestä! Viimeksi löysimme siis esimerkiksi valkoviinietikkakastiketta, siis sellaista paksumpaa. Mukaan tarttui myös Tipo 00-jauhoja pastantekoon, pikkuruinen sormisuolapurkki (tämä suola maistui oikeasti taivaalliselta, joten ei harmita yhtään maksaa kymmentä euroa pienestä suolarasiasta), tarttuvaa mustaa riisiä sekä sellaisia isoja pastajuttuja (kts. alla). Tämän lisäksi ostimme purkillisen mäntyuutetta/jonkilaista tiivistettä (sokeroitua), joka voisi toimia esim. marinadina lihalle. Tällä kertaa ostamatta jäivät muun muassa mustat linssit, joita tulen varmasti kokeilemaan jatkossa. Musta ruoka on jotenkin erityisen kaunista.

Eestiläinen ns. ranskanleipä eli sai on laadultaan kai aika huonoa, mutta enpä tiedä parempaa aamiaista kuin iso muki isoisäni keittämää mustaa teetä, pari viipaletta saia, reilusti voita ja Vene-juustoa (eli venäläistä juustoa). Neuvostoaikana ei siis ollut brändejä vaan esim. juustoja oli Eesti-juustoa, Vene (eli Venäjä)-juustoa, Läti (Latvia)-juustoa yms. Joitain tuotteita myydään edelleen samalla nimikkeellä.

Picture from: http://gotovim-doma.ru/